Ilta-aurinko lämmitti mukavasti kasvojamme, kun astelimme kädet yhteen liitettyinä pitkin metsäpolkua. Koiranpentu reuhtoi hihnassaan innokkaana eteenpäin.
" Niall."
Hänen kasvonsa kääntyivät hymyillen minua kohti.
" Edelleen rakastan tapaa millä lausut mun nimen", tuo sanahti ja sai näin minut kääntämään katseeni ujona maahan. Kävelimme hetken vaiti, kunnes kohotin katseeni ja vilkaisin miestä ripsieni alta.
" Tajuatko, että me oikeasti mennään huomenna naimisiin?" Lipsautin viimein huulieni lomasta. Asiaa oli hankala käsittää. Minä ja Niall. Jos olisin vain nuorempana tiennyt, kun tuskailin poikien kanssa. Jos vain olisin tiennyt, että oikeasti tulen joku päivä menemään naimisiin yhden maailman kuuluisimman poikabändin jäsenen kanssa. Nauru karkasi Niallin huulilta ja hän puristi kättäni hieman lujemmin.
Jätimme kengät eteiseen ja päästimme Vinkyn ennen meitä juoksemaan Harryn ja Rissan olohuoneeseen. Tassut raapivat lattiaa vasten koiran juostessa kohti Harryn avointa syliä. Minua alkoi huolestuttaa kuinka koiramme näytti pitävän kikkarapäästä enemmän kuin minusta. Toisaalta olin kyllä ollut näkevinäni, että mies sujautteli makupaloja pienen kuonon hotkaistavaksi. Styles ei selvästikkään pelannut puhdasta peliä.
" Jaa, se ois sitten huomenna naimisiin", Rissa totesi ykskantaan istuessamme valkean keittiönpöydän ääressä. Väläytin onnellisen hymyn ja tunsin kuinka tuleva aviomieheni oikein hehkui vieressäni
" Joko meidän Heidiä jännittää?" Harry kohotti kulmiaan ja virnuili ilkikurisesti. Töytäisin häntä lempeästi jalalla pöydän alla ja tuhahdin minulle ominaiseen tapaan.
" Eniten mua oikeastaan pelottaa, että mitä ohjelmaa te olette sinne keksineet. "
Halusin kovasti säilyttää viimeisetkin arvokkuuteni rippeet vielä häidenkin jälkeen, joten toivoin sydämeni pohjasta ettei luvassa olisi noloja lapsuudenkuvia. Pariskunnan ovelat hymyt eivät tietäneet mitään hyvää.
" Edelleen mä kyllä odotan että millon te kaks menette naimisiin", mumisin ja katselin pariskuntaa vaativasti. He olivat tunteneet minua ja Niallia kauemmin, mutta siltikään kihlasormusta ei ollut paljon näkynyt. Heidän ilmeissään oli jotain salaperäistä,josta en saanut selvää kyselyistä huolimatta.
Niall vilkaisi kelloa ja katsahti sitten minuun. Huulet painuivat korvalleni ja vilunväreet juoksentelivat selässäni.
" Meidän varmaan täytyis lähteä. Huomisesta tulee rankka päivä."
Käänsin katseeni kelloon ja sydämeni sykähti oudosti. Viimeinen yö Heidi Jokelaisena. Alle vuorokauden kuluttua olisin virallisesti Horan. Huomisesta tulisi unelmieni täyttymys.
-------------------------------------
Silmäni rävähtivät auki. Jäseneni tärisivät ja yritin saada unta mielestäni. Unta jossa Niall jätti minut alttarille. Ulkona taivas vaaleni kalpean punaiseksi samalla kun odotin sydämenlyöntien tasaantumista. Hääpaikkamme vintillä sijaitseva vieraalta tuntuva sänky, ei juurikaan helpottanut oloani. Nousin sängystä ahdistunut kuva mielessäni ja kirosin unta heti nähdessäni peilikuvani. Silmäpussini olivat ennätys isot ja sinersivät ikävästi kalpeaa ihoani vasten. Suuntasin kylpyhuoneeseen ja pesin kasvoni kylmällä vedellä. Rissa tappaisi minut, kun näkisi miltä näytin. Eniten olisin halunnut jäädä vain lämpimään petiin irkun kainaloon, mutta ei. Kaikki olivat halunneet vetää häät perinteiseen tapaan, enkä saisi nähdä Niallia ennen kuin alttarilla. Ei auttanut kuin ryhdistäytyä. Vedin pari kertaa syvään henkeä ja suuntasin askeleeni alakertaan, jossa äitini olisi todennäköisesti täydessä työn touhussa.
" Voi hitto noita silmiä", Rissa tuskaili meikkisivellin kädessään.
" Enkö muka käskenyt nukkua kunnolla", hän jatkoi motkottamista, mutta annoin sanahelinän soljua toisesta korvasta sisään, ja toisesta ulos. Annoin katseeni pyyhkiä pihamaan poikki ja totesin ettei parempaa ilmaa voisi toivoa. Aurinko paistoi lempeästi lähes pilvettömältä taivaalta, ja avoimista ovista puhaltava vieno tuuli varmisti, ettei päivä äityisi tukahduttavan kuumaksi. Annoin Rissan jutella niitä näitä ja mumisin aina väliin jotain tilanteeseen sopivaa. Hänen kätensä taituroivat kasvoilleni meikkiä, samalla kun kampaaja pahersi hiuksieni parissa. Minusta oli hieman liioiteltua palkata kampaaja kotiin asti kampausta tekemään. Luojan kiitos Rissa oli työnsä puolesta taitava meikkaaja, eikä sitä tarvinnut hankkia erikseen. Uskoin vahvasti että ystäväni hyvä työ menisi hukkaan, sillä minun häihini oli tulossa Niallin kutsumana muutama malli tai jokin supertähti. Aivan kuin en olisi muutenkaan näyttänyt tarpeeksi arkiselta.
Vihdoin Rissa käski minun nousta, jotta voisi ujuttaa puvun kampaukseni ja meikkini yli. Kun hän sulki selässä olevaa pitkää nappiriviä, pelkäsin jalkojeni pettävän. Satiini värisi tutisevien jalkojeni tahdissa. Pulssini hakkasi kuin rankan urheilusuorituksen jälkeen, ja pelkäsin hikoilevani uudet kasvoni pois. Huoneen ovelta kuului koputus ja yhteen puristettujen huulteni välistä pääsi pienimuotoinen vinkaisu. Oliko tosiaan aika? Rissa mulkaisi minuun varoittavasti ja kehotti ovella olijaa tulemaan sisään. Ovenraosta pilkisti ensin kiharapehko ja vihreä silmäpari.
" Ethän vaan oo alasti, koska sitä en kestäisi nähdä", Harry vitsaili tullen kädet silmillä huoneeseen. Puuskautin keuhkoihini kerääntyneen ulos. Aivan perinteiseen tapaan häät eivät sujuisi, sillä minulla ei enää ollut isää, joka saattaisi minut alttarille. En kuitenkaan halunnut kävellä sinne yksin, joten Harry oli ritarillisesti ilmoittanut, että hän kyllä taluttaisi minut kunniakkaasti mieheni luo.
" Älä sit anna mun kaatua, ole kiltti", vikisin heikolla äänellä. Jalkani tutisivat korkokengissä ja olin onnellinen vankasta kädestä, joka tuki minua. Alhaalla voimistuvan soiton läpi helähti äkkiä fanfaari. Tunnistin sen lähtömerkiksi. Katsoin vielä nopeastti Harryyn, joka loi minulle kannustavan hymyn. Aloimme hitaasti laskeutua marssin tahtiin portaita alas. Pidin katseeni visusti petollisilla askelilla ja kohotin sen vasta kun olimme turvallisesti tasaisella maalla. Ympäriltä kuului odottavaa supatusta, kun kaarsimme kohti ovea, joka johti meidät itse juhlatilaan. Meidät nähdessään juhlavieraat nousivat ylös ja kaikkien katseet seurasivat meitä.
Suuntasin katseeni posket punoittaen kohti Niallia. Katseemme kohtasivat ja horjahdin hieman astuessani helman päälle. Miehen kasvoille levisi huikaiseva hymy, kun hän yritti sivistyneesti pitää naurunpuuskaa sisällään. En erottanut kunnolla muuta kuin hänen kasvonsa - ne täyttivät näkökenttäni. Häämarssi soi tuskastuttavan hiitaasti, kun yritin sovittaa askeleeni sen rytmiin. Käytävä oli onneksi lyhyt ja vihdoin olin perillä. Niall ojensi kätensä minua kohti. Harry kohotti käteni ja laski sen blondin kämmenelle. Sormet sulkivat lempeästi käteni Niallin omaan. Sillä hetkellä pastorin lukiessa vihkivalaa, tuntui kuin palaset sisälläni olisivay vihdoin asettuneet oikeaan asentoonsa. Tuntui hullulta, että olin pelännyt tätä. Katsoin Niallin riemusta loistaviin silmiin ja tajusin kuinka paljon olin oikeasti elämältäni saanut.
En huomannut itkeväni, ennen kuin oli aika lausua tuo pieni sana.
" Tahdon", sopersin kyyneleiden läpi.
" Tahdon", kajahti myös Niallin vahva, onnellisuutta pursuava ääni.
Pastori julisti meidät mieheksi ja vaimoksi.
