Pyyhkäisin katseellani huolestuneesti väkijoukon yli ja yritin löytää päiden joukosta ystäväni punaista hiuspehkoa. Kello oli jo viittä yli kuusi ja Merissan olisi pitänyt tulla noin kymmenisen minuuttia sitten. Jos kyseessä olisi ollut kuka tahansa muu ystävistäni, en olisi ollut huolissaan. Merissa oli kuitenkin aina täsmällinen. Ei koskaan etuajassa tai myöhässä. Se nainen oli aina täsmälleen oikealla kellon lyömällä paikalla. Nyt häntä ei kuitenkaan näkynyt.
" Luojan kiitos! Sullahan kesti", huokaisin helpottuneesti kun aurinkolasien peittämät tutut kasvot ilmestyivät näkökenttääni. Merissa juoksi luokseni ja halasi minua liioitellun suurielkeisesti. Halasin häntä takasin tiukasti ja mumisin tytön olkapäätä vasten: " Rissa, mulla on ollu sua kauhee ikävä." Tämä vain tuhahti minun keksimälle lempinimelle, mutta tiesin että hänelläkin oli ollut ikävä.
" Mun poikaystävällä oli eräs juttu mulle kerrottavana, joten myöhästyin. Yritin kyllä hätistellä häntä menemään, mutta semmosena jääräpäänä hän asettui luokseni ja on luultavasti pyytänyt kaikki kaverinsakin paikalle", Rissa kertoili muka raskaasti huokaillen, mutta huomasin hymynkareen hänen huulilla. Hänestä näki että hän todella rakasti sitä miestä, joka oli yhä pelkkä mysteeri minulle. Ystäväni oli ollut erittäin salaperäinen poikaystävänsä suhteen ja vihdoin näkisin tämän - Rissan sanojen mukaan - unelma miehen. Yhteydenpito oli ollit vaikeaa, kun Rissa työskenteli päivisin ja minä taas olin ollut yövuoroissa läheisellä huoltoasemalla. Skypen välityksellä ilmoittamani uutisen jälkeen muutosta Lontooseen oli saanut meidät molemmat nauramaan ja itkemään yhtäaikaa ilosta. Rissa ei kuitenkaan ollut antanut minun muuttaa yksin vaan oli vaatinut, suorastaan pakottanut minut asumaan hänen ja Harryn kanssa samaan kämppään. Heillä oli kuulemma makuuhuoneita vaikka muille jakaa.
" Niin mitä se sun poikaystävä tekikään työkseen?" kysäisin suoraan. Istuimme uututta hohtavan bmw:n nahkaisilla etuistumilla, ja olin varma ettei tämä auto ollut ystäväni kustantama.
" Sanookoo nimi One direction mitään?"
Mietin hetken aikaa. Päässäni muotoutui kuva viiden miehen kasvoista, jotka pyörivät juorulehtien kansissa harvasepäivä.
" Muistan vaan että ne on kaikki ainaki hirveen hyvännäkösiä ja että se on joku bändi. Pari biisiäkin olen tainnut kuulla", mietiskelin purren huultani. Hyräilin jotain ilmeisesti heidän biisin sävelmää, joka oli jäänyt mieleeni pyörimään. Ystäväni tuhahti.
" Olisi pitänyt arvata ettet sä niitä tiiä, kun sun rajoittunut musiikkimakusi rajoittuu ainoastaan Ed Sheeraniin. He ovat kyllä Edin aika läheisiä kavereita, ei siinä mitää."
Pikkuhiljaa sanat alkoivat loksahdella paikoilleen. Aivoni eivät olleet mitenkään virkeimmillään lennon jälkeen. Varsinkaan kun olin joutunut heräämään aamu kolmelta ehtiäkseni Helsinki-Vantaa lentokentälle.
" Et oo tosissas! Kuka se niistä muka on?" huudahdin epäuskoisena. Merissan hymy on omahyväinen kun hän vastasi.
" Se Harry. Pitkä, vihreäsilmäinen kikkarapää."
Tukahdutin epäuskoisen kiljahduksen kämmeneeni ja katselin ystäväni erittäin itsetyytyväistä virnettä.
-------
" Eikai mun pikku Heidiä jännitä? Sinua, jota ei tunnetusti pelota mikään", Rissa härnäsi työntäessään avainta ylellisen näköisen talon lukkoon. Pyöräytin silmiä ja tuhahdin välinpitämättömästi. Vaikka he olivatkin jonkin tason super julkkiksia, ihmisiä hekin vain olivat. Jos en mielyttäisi heitä, niin ei sitten. Se ei elämääni kaataisi.
" Me tultiin!" Merissa kailotti kämpän syvyyksiin. Sisustuksesta huomasi heti Rissan kädenjäljen. Hänen unelma kämppänsä ei näemmä ollut muuttunut sitten ala-asteen. Nyt hän todellakin asui unelma talossaan. Linjat olivat vaaleita ja selkeä piirteisiä. Tavaraa ei ollut paljon ja kaikkilla oli avaraa ja talo oli hyvin pelkistetty. Tunsin pienen kateuden piston sydämmessäni. Voi kumpa minullakin olisi poikaystävä jonka kanssa asua yhdessä näin hienossa kämpässä.
" Moi, mä oon Harry. Hauska tutustua sinuun Heidi", pitkä, täydellisesti Rissan kuvailuihin sopiva mies sanoi ääntäen nimeni hauskasti. Hän halasi minua tiukasti ja minä lähetin Harry takana seisovalle ystävälleni ihastuneen katseen. Nyt en enää ihmetellyt yhtään, miksi lapsuudenystäväni oli häneen niin rakastunut.
" Hauska tutustua sinuunkin Harry! Olet aivan yhtä komea kuin osasin tyttöystäväsi puheista olettaa, mutta en kyllä osannut varautua noin kamalaan hattuun", virnistin hänelle ja lähdin hipsimään eteenpäin, tarkoituksena tutkia taloa. Hänellä tosiaan oli päässään hattu, joka varmasti näyttäisi kenen tahansa muun päässä naurettavalta, mutta Harryä se puki ihan oikeasti. Kuulin takaani naurun tyrskettä ja olin kuulevinani Harryn sanovan naurun lomasta: " Tuonko kanssa minun pitäisi asua?"
Vilkaisin taakseni ja näin kuinka kikkarapää oli kietonut käsivartensa pikkuruisen ystäväni vyötärölle. Uusi kateuden pisto sydämessäni.
