Ilmeisesti ehdottamani häämatka jonnekin lähelle, ei ollut kelvannut aviomiehelleni, sillä olimme lentäneet jo ties kuinka kauan. Niall veteli sikeitä nojaten päätänsä olkapäähäni. Kyllähän hänellä oli mukava, kun nukkumatti näytti olevan hänen hyväkin ystävä. Minun luokseni nukkumatti ei ollut tullut pariin viimeyöhön vasta kuin aamuyön myöhäisillä tunneilla. Ehkä tämä häämatka jonnekin kauas arjesta tekisi meille molemmille ihan hyvää.
Hämärää lentokoneen käytävää pitkin asteli hoikka lentoemäntä. " Anteeksi, voisitteko herätellä herra Horanin? Olemme aivan pian perillä." Nyökkäsin ystävällisesti hymyillen naiselle ja aloitin herättämisoperaation. Vein kasvoni aivan lähelle miehen korvaa ja annoin korvanlehdelle hellän suudelman. Näin hänen suupieltensä nykivän, vaikka hän yrittikin epätoivoisesti esittää vielä nukkuvaa. Vedin keuhkot täyteen ilmaan ja puhalsin kaiken kerralla mieheni korvaan. Hän ponnahti kauemmaksi minun kikattaessa ja oli aivan hetkessä täysin hereillä. " Sinä senkin", hän murahti loukkaantuneesti ja syöksyi kutittamaan kylkiäni. Kikatin hengästyneenä ja anelin häntä naurunpuuskien välissä lopettamaan. Pian hänen kasvonsa lähestyivät omiani. Katsoimme pitkään tosiamme silmiin ja tunsin kuinka Niall hivutti kätensä paidan sisään kyljilleni. Suudelma oli pitkä ja intohimoinen. Vetäydyin siitä kiusoitellen ja nostin miehen kädet pois kyljiltäni. " Älä ihan vielä innostu."
" Ai siis et voinut mua yhtään kauemmas raahata? Bali, ihan oikeasti", huokailin teatraalisesti huomattuani kyltit. Virne miehen kasvoilla levisi itsetyytyväiseksi hymyksi ja hän kaappasi minut kainaloonsa.
" Mun oma rouva Horan."
Suupieleni nousivat väkisin hymyyn. Kuinka ihanasti hän nuo sanat sanoikaan. Tämä koko juttu merkitsi meille molemmille äärettömän paljon.
Lämpö puski vasten, kun astelimme ulos lentokentän ovista. Musta auto, tummine laseineen, odotti meitä aivan uloskäynnin läheisyydessä. Olin kohttamassa kättäni avatakseni auton oven, mutta tummaan pukuun pukeutunut mies riensi ennen minua ja viittoi meitä kohteliaasti kapuamaan autoon. Katsoin Niallia silmiä pyöritellen, mutta pidin suuni kiinni. Voisin käyttäytyä siihen malliin, mitä minulta odotettiin kun olin rouva Horan.
Yöpymispaikan suhteen herraseni osasi kyllä yllättää. Olin odottanut ylenpalttista hotellia, mutta saavuimmekkin laiturin viereen. Pitkän laiturin nokassa oli sellainen Balilla tyypillinen mökki, joka oli rakennettu veden päälle. Suustani karkasi pieni innostunut kiljahdus ja silmäni kääntyivät säteillen katsomaan miestä vieressäni.
" Sä sanoit sillon kun tapasimme ensimmäistä kertaa, että oot aina halunnut asua tälläisessä majassa", tuo hymyili leveästi. Hän vetäisi minut kainaloonsa ja suukotti hiusrajaani hellästi. Viimeaikoina herkäksi tulleet kyynelkanavani aukesivat taas ja pari onnenkyyneltä tavoittivat poskipääni.
" Rakas", kuiskasin ja painauduin tiiviisti miehen rintaa vasten.
" Mentäiskö vaikka uimaan, vaikka näänki tosta sun ilmeestä että sulla ois aivan joitain muita metkuja mielessäs", tuhahdin miehelle, joka tuijotti minua viereisestä aurinkotuolista. Hän nurisi jotain käsittämätöntä, mutta laski muka lukemansa aikakausilehden viereensä.
" Minulla ei siis ole mitään niitä sinun metkujasi vastaan, mutta jos ei ihan vielä", sanahdin ja lahjoitin puolisolleni kiusoittelevan hymyn. Raukka parka saisi odottaa ennen kuin pääsisi todella pitämään hauskaa. Kyllähän minä tiesin minkälainen sisältö häämatkalla yleensä sattui olemaan. Nousin aurinkotuolista ja hipsin aivan terassin reunalle. Matkaa veteen oli ehkä parisen metriä, mutta jäin epäröimään. Onneksi Niall päätti sopivalla hetkellä vähän avitaa minua, ja tönäisi minut veteen. Kiljaisin ja sain viime hetkellä otteen Niallin kädestä. Putosimme yhdessä veteen ja viimeisenä ennen veden alle joutumista näin miehen keskisormen viuhuvan vaarallisen lähellä kasvojani.
" Sinä senkin pikku pirulainen", blondi jupisi lähestyessään minua. Esittelin lapsellisesti kieltä ja yritin uida pakoon.
" Se joka toiselle kuoppaa kaivaa, se siihen itse lankeaa."
Pahaksi onnekseni Niall oli minua asteen verran taitaampi uimari, joka ei kylläkään kummoista vaatinut. Hän kaappasi minut syleilyynsä.
" Kostoksi", hän selitti ja painoi ahnaat huulensa omilleni. Kostoksi en sitä ehkä lähtisi nimittämään, mutta jos niikseen tuli, se oli ehkä paras kosto mitä olin koskaan kokenut. Käteni eksyivät tuttuun tapaan miehen hiuksille ja hänen sormensa piirtelivät kuvioita kylkiini.
Herra Horanilla sattui kuitenkin valitettavasti olemaan taito pilata romanttisimmatkin hetket. Tunsin kuinka hänen selkääni ennättänyt käsi vetäisi bikinieni narun auki. Samassa hetkessä korallin väriset bikinit olivatkin jos rakkaan mieheni kourassa mytyssä ja seuraavassa hetkessä Niall heitti ne niin kauas kuin jaksoi. Ja ne totta puhuen lensivät tosi kauas. Käteni lennähtivät rintavarustukseni peitoksi.
" Helvetin Ni", kikatin. En jostain syystä onnistunut esittämään vakuuttavasti vihaista. Hänen kasvoillaan komeili kiero ilme kun hän totesi: " Oon ehkä saattanut nähdä sun rintasi aiemmin ja saatan nähdä ne myös tänään illalla, niin ihan turhaa tuo peittely."
Huokaisin liioitellun raskaasti.
" En niitä sun takia piilottele, mutta tuolla sattuu olemaan vanha mies, joka tuijottelee meitä epämääräisen kierosti."
Viittasin kädelläni viereisen mökin terassille ja Niall vilkutti nauraen väliaikaiselle naapurillemme.
" Sitä paitsi et ihan välttämättä näe mitään illalla, jos jatkat tuota käyttäytymistäsi", virnuilin pirullisesti ja lähdin takaisin majapaikkaamme kohti. Kiersin vanhan miehen likaisen katseen takia mökin toiselle puolelle. Lämmin käsi tarttui minua hartiasta ja käänsi minut lihaksikasta kroppaa vasten. Katselin Niallin silmiä, jotka kilpailivat samassa sarjassa meren sinisyyden kanssa. Vesipisarat olivat tarttuneet hänen ripsiinsä ja hän oli sekaisien hiustensa kanssa oikein seksikäs ilmestys. Purin alahuultani hellästi ennen kuin painoin huulemme yhteen kiusoitellun hellästi. Tunsin miehen suupielien kääntyvät hymyyn huulteni alla. Hän painoi kasvojani lähemmäs omiaan ja antoi tunteen viedä. Ehkä intohimoisimman suudelmanne jälkeen, minun oli pakko irrottautua vetämään happea.
" Ei makeaa mahan täydeltä", hymyilin tätimäisesti ja lähdin kipuamaan portaita ylös terassille. Kun olin vihdoin jalat tasaisella alustalla, tunsin kuinka Niall kaappasi minua vyötäröltä ja nosti ilmaan. Hänen huulensa painautuivat korvaani vasten. Kuiskaus: " Mulla sattuu olemaan ihan ylitsepääsemätön makeannälkä."
Olimme hyvää vauhtia menossa kohti majamme oviaukkoa. En pistänyt vastaan ja viimeinen asia jonka näin ennen sisälle menemistä, oli se vanha mies, joka pyydysti puutikulla yläosiani vedestä.
