Taoin Niallin kämpän ovea nyrkeillä. Pari minuuttia hakattuani, kaivoin taskusta avaimet, jotka olin saanut Nialilta pari päivää sitten. Tungin sen lukkoon ja käänsin. Lukko naksahti äänekkäästi oven avautumisen merkiksi. Tungin sisään, potkaisin kengät pois ja lähdin sisemmälle taloon. Niall makasi erittäin apaattisen näköisenä sohvalla ja katseli katon kuviointia.
" Niall James Horan, sun kuuluu avata ovi sillon kun siihen koputetaan!" Huudahdin närkästyneenä ja tungin itseni pieneen tilaan Nialin vieressä.
Niall käänsi kasvojaan minun suuntaani ja näin hänen kasvonsa kääntyneen epäuskoiseen hymyyn.
" Mitä sä täällä teet?"
Nostin käsivarteni puuskaan rinnalleni ja katsoin Niallia kulmieni alta.
" Siis ei sillä että haittais, päinvastoin!" Niall ehätti sanomaan. Teko suuttumukseni suli hymyksi ja aloin nauramaan. Blondi ei ollut vieläkään oppinut, ettei juttujani kannattanut ottaa tosissaan. Minun suututtamiseen tarvittiin ihmettä ja silloinkaan en edes näyttänyt tunteitani kunnolla.
Olimme ystäväni kanssa aivan lähekkäin. Olisin voinut laskea hänen ripsensä yksitellen. Hänen hengityksenä leyhäytti kasvojeni edessä olevan hiustupon pois kasvoiltani. Nostin kämmeneni tämän poskelle ja henkäisin kuuluvasti.
" Tää ei mee ehkä niinkään perinteiden kautta, mutta mä haluaisin kysyä tätä nyt. Sillä jos annan ohjat sun käsiin, niin pelkään että oot niin nynny, ettet edes sanois mitään", naurahdin. Niall tökkäsi kivuliaasti etusormensa kylkiluideni väliin ja virnisti.
"Haluisin vaan kysyä, että kiinostaisko sua millää esiintyä mun poikaystävänä. Mua alkaa jo vähä kyllästyttää, että oot mulle pelkkä parasystävä."
En tiedä mistä lopulta sain kerättyä kaiken rohkeuteni ja miten sain heitettyä asian ilmoille niin huolettoman kuuloisesti. Ääneni ei tärissyt, kasvojani ei kuumottanut hiukankaan. Ehkä kyse oli siitä, että tiesin Nialin käyttäytyvän tämän jälkeen aivan yhtä mukavasti vaikka hän ei suostuisikaan. Mieleeni hiipi muisto ala-aste ajoistani, kun kävin koulua Suomessa. Olin ollut aivan tajuttoman ihastunut luokkamme Matiakseen. Hän oli sellainen hurmuri. Pelasi jalkapalloa, omisti ruskeat nappisilmät ja pehmeät kiharat. Ei ollut siis ihmekään, kuinka joka tyttö oli ollut lääpällään häneen. Kerran istuimme yhdessä hänen kanssaan karusellissa ja jotenkin onnistuin lipsauttamaan tunteeni hänelle. Poika oli katsonut minua nauraen ja jo samana päivänä koko luokka oli tiennyt kuinka se yksi hikipinko oli kehdannut kertoa tykkäävän hänestä. Asia oli tuntunut silloin maailman kaatavalta asialta. Olin viettänyt monta iltaa itkemässä peiton alla ja vain haikailemassa pojan perään. Nyt minua nauratti silloinen draama ja kun mukaan laski sen, että silloinen hyvä ystävä uskalsi alkaa seurustelemaan kyseisen pojan kanssa. Muistan kun olin luonnehtinut päiväkirjassani, että minun sydän oli särkynyt ja elämässä ei ollut enää järkeä. Voi pikkuista. Muistelmani katkaisi se, kun tunsin pehmeät huulet omillani. En avannut silmiäni vaan annoin huultemme leikitellä hetken yhdessä. Vein käteni miehen pehmeisiin hiuksiin ja yritin pitää hänestä tiukasti kiinni, kuin sanoakseni: mä en tuu ikinä päästämään susta irti.
Niall vetäytyi hieman kasvoistani hymynkare huulillaan. " Tuo riittänee vastaukseksi."
" Onnea niiiiiiiiiiiin paljon!" Rissa huudahti ensimmäisenä ja ripustautui siinä samalla kaulaani. Istuimme Rissan ja Harryn olohuoneessa ja olimme juuri paljastaneet uutisemme. Olisi sen kai voinut jo päätellä yli imelistä ja pitkistä katseista mitä me kaksi loimme toisillemme, mutta parempi näin että me kerroimme, eikä niin että eleet paljastaisivat meidät. Jokainen tuli vuoronperään halaamaan meitä. Kun Harry halasi minua pitkään, hän kuiskasi minulle: " Hienoa H! Muista, ettet satuta tota höpsöö , tai saat katua."
Hymyilin hänelle ja nyökkäsin ymmärtämisen merkiksi. Ei, en ikinä voisi satuttaa minun Nialia. Viimeistään mielikuva Harryä kuristamassa minua paljain käsin, saisi minut lopettamaan sen.
" Ette oo tosissanne. Mä olen aikuinen, enkä pelaa mitään pullonpyöritystä joka kuuluu lähinnä teinitytöille", napautin kädet puuskassa. Ilonpilaaja mikä ilonpilaaja, mutta ei aikuiset ihmiset pelanneet pullonpyöritystä. Eihän?
" Pikkuvanha", kuulin jonkun sanovan hiljaa. Käännähdin kannoillani ja yllätin Louisin suu irveessä takaani. Nakkelin niskojani tavalliseen tapaani.
" Jos mentäis pelaa jalkkista", Niall sanoi lepyttelevään sävyyn. Muut mumisivat hyväksyvät mielipiteensä, mutta minä loin katseeni pihalle. Katseeni kiersi inhoten pihan yllä. Vettä tuli kuin saavista kaatamalla ja silloin tällöin taivaan valaisi salama. Käänsin katseeni taas huoneessa oleviin ja huomasin yllätykseksi kaikkien katseen olevan minussa. He siis odottivat minun mielipidettä, imartelevaa. Katseeni viivähti Rissan kasvoissa, joka kohotteli kulmiaan. Miehillä oli kai käsitys siitä, että olisin surkea pallon potkimisessa. Pahemmin he eivät oisi voineet olla väärässä. Olin pelannut jalkapalloa aina lettipäisestä tyttösestä, lähtöäni edeltävään päivään saakka. Koko ikäni toisin sanoen. Minulla oli ollut myös tavoitteena etsiä itselleni jokin joukkue täällä, etten joutuisi luopumaan rakkaasta harrastuksestani. Loin katseeni vielä kaikkiin ja avasin suuni.
" Tottakai mennään!" huudahdin ja olin jo puoli matkassa kohti takaovea.
" Näin, potkaiset vain sitä eteenpäin", Niall läsytti korvaani. Hän oli tarttunut minua takaapäin vyötäisiltä ja opetti minua jalasta pitäen jalkapallon saloihin. Hymyilin salaa hennosti.
Käännähdin otteesta toisin päin ja suukotin nopeasti tämän huulia. Olimme olleet pihalla vain hetken ja olin jo läpimärkä taivaalta satavan veden ansiosta.
" Eiköhän valita joukkueet", pikemminkin kuin kysyin. Meitä oli kuusi henkilöä, joten voisimme kai ottaa pienet pelit kolme vastaan kolme. Vilkaisin Rissaa sivusilmällä. Ei hän ennen olisi iki maailmassa tehnyt mitään tälläistä, potkinut mutaista palloa vesisateessta. Harry oli totaallisesti pehmittänyt hänet.
" Minä, Heidi ja Louis vastaan Harry, Rissa ja Liam", Niall totesi ykskantaan ja tarttui taas vyötäisiltäni.
Olimme pelanneet jo hetken ja toiset taisivat johtaa meitä parilla maalilla. Olin pysytellyt ennemminkin puolustamassa, piilotellut taitojani. Nyt vastassani oli Harry joka loi minuun pirulaisen katseen. Vein pallon nopeasti oikealla jalalla vasemman jalan kantapäälle, potkaisin sen meidän kummankin yli ja jatkoin matkaa kohti maalia. Niall kärkkyi takatolpalla. Lähetin tarkan ja napakan syötön matkaan ja hetken päästä pallo olikin jo maalissa. Blondi juoksi luokseni ja halasi minua.
" Miks et sanonu että osaat pelata?" Tuo kysyi. Hymähdin vain ja siirsin katseeni muihin. Harry näytti seisovan vieläkin samalla paikalla suu retkottaen ainakin polvissa asti. Hölkkäsin hänen luokseensa ja taputin hellästi olalle.
" Ei se mitään, parempi tuuri sitten ensi kerralla!" Sanoin kannustavasti, mutta en pystynyt kontrolloimaan itseni, vaan purskahdin räkäiseen nauruun. Joku tarttui minua takaapäin kiinni ja lähti retuuttamaan minua jonnekkin. Tuoksusta päätellen se joku oli Niall. En siis enää vastustellut. Mutta kun tajusin, että määränpäänäni olisi mitä todennäköisemmin uima-allas, aloin rimpuilla minkä pystyin. Niall raukka sai 'muutaman' iskun kasvoihinsa.
" Tietojen pimittäminen on rumaa ja siitä pitää rankaista", blondi virnisti ja tiputti minut veteen.
" Anteeksi ihan oikeesti", Ni hoki varmaan sadannetta kertaa. Minä värisin kylmissään peittojen alla ja loin Nialille ole jo hiljaa- katseen.
" Ei se mitään, oikeasti!" Piipitin värisevillä huulilla.
" Asiaa kyllä helpottaisi jos tulisit lämmittämään tänne peiton alle", kuisaksin vielä ja raotin hieman kankeasti peittokasaa. Niall kömpi viereeni ja ujutti kätensä ympärilleni. Hetken päästä aloin jo lämpenemään, ainoastaan Niallin ansiosta.
" Hyvää yötä", Ni kuiskasi korvaani ja suukotti hellästi poskeani. Olin aivan tokkurassa ja silmät lupsuivat kiinni, vaikka yritin kaikin tavoin sitä välttää. Ynisin tyytyväisenä jotain epämääräistä. Siinä oli hyvä olla. Jonkun rakkaan ihmisen aivan lähellä. Olo oli niin turvallinen
// hyi en tykkää yhtää tästä luvusta, mutta haluan tän vaa pois alta! Älkää vihatko :(
