Tähä tulee nyt tällänen ovela aikahyppy. :-)
Sadepisarat kilpailivat ikkunalasilla ja jotkut niistä yhdistyivät yhtenäiseksi puroiksi. Valitsin kahdesta pisarasta toisen ja se kumpi olisi ikkunan alareunassa ensimmäisenä voittaisi. Minun hävittyä tuhahdin turhautuneesti. Niallin odottaminen ei ollu vahvinta osaamisalaani, mutta tänään se tuntui jotenkin erityisen kamalalta koettelemukselta. Toisaalta en halunnut lyhyemmän viisarin saavuttavan kello neljää. Silti viisarit jatkoivat armottomasti kulkuaan ja ne eittämättä saavuttaisivat jossain vaiheessa numero neljän.
Lapsen saaminen oli aina ollut yksi suurimmista haaveistani. Olin pelännyt, että olisin jotenkin viallinen, enkä kykenisi saamaan jälkikasvua. Pelostani huolimatta oli raskaustestissä aamulla komeillut kaksi kirkuvan punaista viivaa. Se hetki oli ollut elämäni onnellisimpia. Sitten todellisuus oli iskenyt vasten kasvoja. Se että minä olin raskaudestani ylitsepääsemättömän onnellinen, ei tarkoittanut että Niall nielisi asian noin vain. Vauvan saaminen ei ollut ihanteellista aktiiviselle artistille, vaikka hän olikin yli vuoden kestävällä tauolla. Mieheni ura oli esteenä sille, että hän olisi voinut olla niin paljon kuin haluaisi mukana lapsemme kasvussa. Lapsi tulisi väistämättä kasvamaan osan ajasta erillään isästään. Olin kuitenkin täysin vakuuttunut siitä, että Niall olisi kaikkien aikojen huolehtivaisin ja ihanin isä.
" Kulta, oon kotona!" Lämmin ääni kuului eteisestä heti ulko-oven käytyä. Mieleni halusi rynnätä suorinta tietä miehen turvalliseen syliin, mutta ruumiini ei ollut aivan mukana ajatuksessa. Niall löysi minut istumasta keittiöstä jakkaralta. Katseeni harhaili jossain irkun ja seinän välillä. Lämpimät kädet kohottautuivat poskilleni ja ne pakottivat kasvoni katsomaan noihin sinisiin silmiin.
" Mikä hätänä rakas?"
Huolestunut ilme oli pyyhkäissyt kasvoilta niillä vielä äsken vallineen leveän hymyn. Auoin suutani päästämättä pihahdustakaan miettien samalla kuinka voisin muotoilla asiani. Kaikista mahdollisuuksista huolimatta päädyin kaikista helpoimpaan ratkaisuun. Katselin syvälle aviomieheni silmiin ja töksäytin:
" Niall, mä oon raskaana."
Oli hänen vuoronsa aukoa suutansa . Hänen ilmeensä kirkastui ja silmät kaartuivat söpösti sirrilleen. Suu oli edelleen ällistyneessä virneessä ja hänen kehonkielensä ei jättänyt epäselväksi mitä mieltä hän oli tulevasta perheenjäsenestä. Hän kaappasi minut syleilyynsä ja suukotti hiuksiani, otsaani.
" Helvetti, luulin että oli tapahtunut jotain kamalaa. Mutta tämä on niin kaukana kamalasta kun vaa voi olla!"
Ääni hihkui riemua ja se käsinkosketeltava onnellisuus kohotti onnenkyyneleet silmiini. Siinä minä pillitin täyttä päätä hänen käsivarsiensa suojassa Niallin edelleen painaessa suudelmia hiuksiini. Hän nosti minut kokonaan syliinsä ja pyöräytti minua ympäri keittiötä. Kerran, kaksi, kolme kertaa ennen kuin laski minut lattialle. Sitä katsekontaktia ei olisi rikkonut edes vieressä räjähtävä pommi. Vinky oli tassutellut keittiöön luoksemme kuin todistamaan huultemme painumista yhteen. Niallin kyyneleet sekoittuivat omiini meidän suudellessa hellästi.
Nelijalkainen ystävämme ei selvästi ollut tottunut siihen, että se jätettiin ulkopuoliseksi. Nyt se katkaisi herkän hetkemme tarttumalla pikkuruisilla hampaillaan minun housujen lahkeeseen. Nauru pulppusi sisältäni ja tunsin olevani onnellisempi kuin koskaan ennen. Tuntui kuin kaikki huoli ja paha olo olisi pyyhkiytynyt pois. Niall nappasi Vinkyn syliinsä ja toi sen aivan vatsani lähelle. Hänen kämmenensä laskeutui olemattoman mahani päälle.
" Tuolla kasvaa kuules Vinky sun tuleva pikkuveli tai -sisko. Saat sitten tottua vähempään huomioon."
Naurahdin huvittuneesti ja laskin käteni hänen kämmenensä päälle.
Aivan kuin ymmärtäisi asian laidan, koira haukahti innokkaasti ja sen häntä alkoi vispata terhakkaasti ilmaa.
Tästä tuli tällänen extrasuper-lyhyt luku, mutta halusin tän tainan etenevän. Ens luvusta tulee sit pitempi!
