" Tiesitkö muuten, että jos syöt tollasen leivoksen, sun pitää harrastaa seksiä tunti että saat ne kalorit kulutettua", Louis viisasteli lysähtäessään viereeni sohvalle. Tuo mies nyt sattui lukemaan kaikenlaista turhaa lehdistä ja netistä. Aina oli ylpeilemässä turhaakin turhemmilla tiedoilla. Nuolaisin suklaisesta leivoksesta jääneen tahran ylähuulestani ja tuhahdin.
" Siksikö se Niall lähti mulle näitä nii mielellää ostaa jostai jeerasta?"
Hän kohautti harteitaan ja sanoi leikillään: " Sillä pojalla on vaikka mitä metkuja sun varalles. Niall on vähä semmonen."
Ovi kolahti ja kukapa muukaan kuin itse sankari käveli sisään. Blondeista hiuksista tippasi vettä matolle ja hän kohotti katseensa suoraan silmiini. Noilla silmillä oli aivan yhtä suuri vaikutus minuun kuin ensitapaamisellamme. Uskoin edelleen siihen, että jos silmiin voisi hukkua, olisin mennyttä. Mies hymyili suloisesti ja laskeutui viereeni istumaan. Hänen kasvoillaan oli hymy - hän oli kai vain niin yllättynyt kun näki minut hymyilemässä. Oli kulunut kolme päivää hautajaisista ja olin alkanut pikku hiljaa pääsemään pois surun mustasta usvasta. En todellakaan ollut päässy siitä yli kokonaan - siihen sattaisi mennä monia vuosia - mutta olin tajunnut, että sureminen sai riittää, koska isäni ei olisi halunnut että hukkaan aikaa. Me olisimme vielä kaksi päivää mökillämme ja halusin tehdä jotain, mikä ei ollut miesten arkirutiinia.
" Niall sä oot tainnut lukee Louisin kaa samoja lehtiä vai miten selität nää leivokset?" kysyin hymyillen poikakaveriltani. Hän nosti kätensä niskani taakse, jotta pystyin asettua paremmin hänen kainaloon. Kasvoilla paistava virne paljasti kaiken.
" Halusin vain lelliä mun kultaa. Mikä vika siinä nyt on?"
Pyöräytin silmiäni ja kohautin harteita.
" Sä sitten olet kiero mies, Niall James Horan."
" Niall?" Kysyin haparoiden. Pääni lepäsi miehen reisillä hänen näppäillessä kitaraansa. Silloin tällöin hyräilin ääneen tunnistamiani kohtia. Olin leikkinyt hyvää tyttöystävää ja katsonut kaikki miesten musiikkivideot huolella läpi. Olin ihastunut heidän musiikkiin siltä seisomalta ja en nykyään muuta kuunnellutkaan. Irkun sormet juoksivat kitaran kielillä nopeaan tahtiin hänen sanoessa: " Mitä kulta?"
Hänen kielensä oli löytänyt paikkansa keskeltä suuta ja miehen keskittynyt ilme oli nii hellyyttävä, että minun teki vain rutistaa häntä.
" Ootko koskaan aatellu, että millanen tulevaisuus meillä on?" Kysyin kysymyksen jota olin jo pitkään pähkäillyt mielessäni. Miettinyt öinä jolloin nukkumatti oli jättänyt tulemasta luokseni. Niall asetti kitaran viereensä ja laski kätensä hiuksilleni. Sormet juoksivat hiuksieni läpi saaden kylmät väreet kulkemaan selässäni.
" Mä haluan naimisiin, koiranpennun ja ainakin kolme lasta", tuo sanoi päättäväisellä äänellä. Hymy nousi kasvoilleni, suunitelma kuulosti täydelliseltä. Pitkäaikainen haaveni oli perustaa perhe jonkun kanssa jota todella rakastin.
Parisuhde oli siinä mielessä pelottava asia, että se päättyisi joko eroon tai saisi jatkoa naimisiin menolla. Ehdottomasti valitsisin jälkimmäisen vaihtoehdon jos asiat olisivat käsissäni. Joskus vuosia sitten olin vakuuttanut itselleni, etten ikinä rakastuisi. Tarinat ystävieni kariutuneista rakkaustarinoista olivat saaneet minut varuilleen. Silloin epäilin, että rakkaus vain tulisi satuttamaan minua. Helpompi vain kestää kaikki yksin. Nyt kuitenkin en voisi edes ajatella yksin olemista. Niall oli mies, joka kunnioitti täysin minua ja ajatuksiani. En ollut hänelle itsestäänselvyys, eikä hän koskaan ollut vielä kyllästynyt vitseihini. Se oli jo sinällään aikamoinen saavutus. Mutta on helppo rakastaa ihmistä, joka on vain pelkkää hymyä ja iloa. Niall kuitenkin osasi rakastaa minua myös silloin, kun makasin kello kolme yöllä kylpyhuoneen lattialla itkemässä. Hän oli nähnyt huonoimman osan minua, mutta silti ajatteli, että olin hänelle paras mahdollinen. Osasin jo kuvitella kuinka joku päivä kävelisimme alttarille ja lupaisimme rakastaa toisia niin myötä- kuin vastoinkäymisissä. Kuinka talossamme juoksentelisi napero joka oli puoliksi minua ja puoliksi rakastamaani miestä. Lasten lentäessä kotipesästä, jatkaisimme yhteiseloa, harmaantuisimme yhdessä ja jakaisimme hellyyttämme mahdollisille lastenlapsille. Hymy kareili yhä huulillani.
" Mitä?"
Naurahdin ääneen Niallin kummastuneelle katseelle. Tökkäsin kynnellä hänen mutrulla olevaa alahuulta. Hänellä oli aina sama ilme, kun hän halusi minun kertovan jotain. Yleensä kiusallani pitkitin asian kertomista vaikka asia olisi ollut kuinka turhanpäiväinen. Tiesin, että Niall pakahtui halusta kuulla sanottavani. Yleensä antauduin viimeistään silloin, kun mies aloitti kutittamaan minua. Nytkin Niallin kädet lähestyivät epäilyttävästi kylkiäni.
" Mietin vain, että minkälainen ruttukasa susta tulee vanhana."
---------
Kolautin saunarakennuksen oven kiinni ja suunistin askeleeni rantaan. Miehet istuivat laiturilla lilluttaen varpaita hyisessä vedessä. Heidän päänsä olivat yhdessä ja he supisivat toisilleen jotain.
" Poijjaat, joko mennään saunomaan?" Rykäisin tarkoituksellisen isoon ääneen. He hätkähtivät erilleen ja jokaisen kasvoille ilmestyi söpö viaton ilme. Jaa, että tämmöistä peliä täällä pelattiin. Salailivat minulta jotain.
Liam kiepsahti ylös nopeasti ja loi minulle ymmärtäväisen katseen. Hänen perässään pyyhkeitä hakemaan kiiruhtivat Louis ja Harry, molemmat kamalan imelä ilme kasvoillaan. Niall astahti askeleen kohti minua ja hän kaappasi minut halaukseen. Pääni lepäsi hänen rintakehää vasten, joten kuulin hänen jokaisen sydämen lyönnin.
" Etpä saa pusua, kun kerran salailet multa jotain." Virnuilin ja kiepsahdin irti hänen syleilystään. Niallin kasvoille levisi ilkikurinen virne ja hän sanoi: " Jos vaan tietäisit mitä me sulta salaillaan, antaisit pusuja iha kyllästymiseen asti."
" Te suomalaiset ootte sit hulluja. Ette kai te tästä oikeesti nauti?" Liam ähki alalauteelta. Kikatin tuttuun tapaani ja heitin lisää vettä kiukaalle. Louis hyräili nurkassa Ed Sheerania ja minä yhdyin lauluun. Äkkiä aivoissani välähti ja käänsin nopeasti katseeni Harryyn.
" Harry, missä mun nimmari Ediltä? Sä lupasit."
Kiharapää kohautti hymyillen harteitaan.
" Mä lupaan, että sitten kun nään sitä jäbää, nii kyllä pyydän sulle nimmarin."
Laskeuduin varovaisesti alas lauteilta ja hihkaisin miehille: " Mennään uimaan!" Jostain syystä olin saanut parista surun täyttämästä päivästä ihan älyttömästi energiaa ja se ilmeni nyt innokkuudella. Liamin kasvot kääntyivät, jos mahdollista, vielä kauhistuneenpaan ilmeeseen. Ensin saunaan jonka lämpötila lähenteli kahdeksaakymmentä astetta ja sen jälkeen pihalle, jossa oli melkein pakkasta.
" Tuutte ainakin kattomaan, nii näytän teille, ettei tytöt oo tehty sokerista."
Haluttoman näköisinä he kömpivät pois lauteilta ja kietoivat pyyhkeet uikkareiden suojaksi. Itse nappasin valkean pyyheliinan käsivarrelleni lähtiessäni viipottamaan viileään ulkoilmaan. Saavuttaessa laituria, nakkasin pyyhkeen sivuun ja loikkasin veteen. Kokemuksesta tiesin, että laiturin päässä oli tarpeeksi vettä, enkä todennäköisesti satuttaisi itseäni mihinkään. Ponnistin jaloillani pohjasta vauhtia ja pulahdin pintaan. Pyyhkäisin kädelläni hiukset kasvojeni edestä ja jäin katsomaan miesten ällistyneitä ilmeitä. Heillä oli aivan silmät tipahtaa päästä.
" Nössöt ", puhisin ääneen. Hampaani kalisivat, mutta yritin hymyillä nätisti miehille.
" Niall, jos et tuu tänne, suutun sulle ja pahasti", uhkailin erittäin vakuuttavan kuuloisesti. Kaikki purskahtivat nauruun. " Olisi kai parempi mennä", Harry hymähti ja tönäisi Niallin seurakseni jäiseen veteen. Kiitos Harry.
Niall tuli pintaan ja pärski kaikki keihkoihinsa vetämät vedet ulos. Miehen murhaava ilme kaverilleen oli melkein yhtä vakuuttava, kuin uhkaukseni oli ollut juuri äsken. Olin alkanut epäilemään, että Louis ja Harry yrittivät toimia Amorina ja järjestää minulle ja poikaystävälleni mahdollisimman paljon yhteistä aikaa. Nytkin he hiippailivat vähin äänin paikalta sisälle lämpimään.
" Älä yritäkkää, suaki palelee", Niall mumisi kalisevien hampaiden lomasta ja tuli lähemmäs minua. Vahvat käsivarret kiertyivät paljaan vyötäröni ympärille. Olin pannut merkille, että Niall viihtyi enemmän salilla ja hänen vartaloonsa oli alkanut muovautumaan enemmän lihasta. Olin kysynyt häneltä siitä ja hän oli vaan tuhahtanu ja sanonut: " Pitäähän mun pystyä suojelemaan prinsessaani." Kliseistä kuin mikä, mutta puri minuun.
Miehen hengitys kutitteli kasvojani tämän tullessa yhä lähemmäs. Lämpimien huulten kosketus omillani sai sydämeni laukkaamaan jälleen kuin hullu. Reagtioni oli aina yhtä voimakas, eikä se ollut hiipunut alun myötä. Rakastin sitä tunnetta, kun Niall piteli kasvojani käsissään ja katsoi minua niin rakastavasti. Kuin olisin ainoa tyttö maailmassa. Suudellessa tuntui, että olisi vain minä ja hän, eikä mikään voisi meitä koskaan erottaa.
" Ehkei ne sun suunitelmat illalle olekkaan hullumpia, vaikka yrititkin vähän kieroilla", henkäisin suudelman lomasta hymyillen.
