tähdenlentoja aamuyöllä

XXI

"Mitä?" Lilyn posket punoittivat tanssimisesta ja hän näytti säikähtäneeltä.

"Addy on herännyt! Sain juuri soiton sairaalalta, meidän täytyy lähteä sinne!"

Theo käveli juuri silloin luoksemme. "Mitä on tapahtunut? Näytätte siltä, kuin olisitte nähneet maailmanlopun."

"A-Addy on herännyt", Lily henkäisi uskomatta omia sanojaan, mutta tokeni sekuntien kuluttua. "ADDY ON HERÄNNYT!" hän kiljaisi ja ryntäsi halaamaan minua.

Harteiltani putosi paino, jonka olemassaoloon olin jo niin tottunut, että olin unohtanut miltä tuntui elää ilman sitä.
Onnen kyyneleet valuivat poskillani ja hypin riemusta kiljuen kädet Lilyn ympärillä.

Theon kasvot olivat venähtäneet ja huomasin hänen tanssiparinsa löytäneen tiensä luoksemme.

"Theodore, tule takaisin tanssimaan." Hänen silmäripsensä olivat läheltä katsottuna niin pitkät, että ne lähes hipoivat rajattuja kulmakarvoja. Tyttö oli niin tajuttoman kaunis, että tunsin ikävän vihlaisun jossain vatsani pohjalla.

"Crystal, ei nyt."

Hetkinen, se Theon exä Crystal? Mitä hän täällä tekee?

Aloin välittömästi inhoamaan Crystalia vähäsen ja irrotin katseeni hänestä. Sen sijaan nostin toisen käteni Theon käsivarrelle ja muodostin kasvoilleni imartelevimman hymyni.

Hän kutsui Theoa Theodoraksi. Täysin laitonta.

"Kaikki okei?" kysyin Theolta.
Hän kietoi kätensä ympärilleni ja puristi minut tiukkaan halaukseen.

"Mitä me odotamme, lähdetään jo!" Theo vastasi.

"Minä ajan", myös paikalle ilmestynyt Miles huudahti ja lähdimme kaikki ulos hyytävään yöilmaan, jättäen hämmentyneen Crystalin seisomaan yksin jälkeemme.

En tuntenut kylmyyttä, sillä adrenaliini piti suoneni lämpöisinä. Theo, minä, Lily ja Miles mahduimme hyvin Milesin pieneen autoon ja hän peruutti parkkipaikalta mahdollisesti lujempaa, kuin kukaan oli ikinä peruuttanut mistään.
En edes jaksanut välittää vauhdista, nyt oli vain kiire sairaalaan.

Matka kesti tavallisesti yli puoli tuntia, mutta nyt siihen kului vain 20 erittäin pitkää minuuttia. En pystynyt jännitykseltäni olemaan paikoillani, vaan vääntelin käsiäni sylissäni kivuliaasti.
Katseeni seurasi käsieni kuvioita ja en voinut olla miettimättä, että tässä autossa oli vain kaksi, ketkä ne näkivät.

"Jätän teidät etuovien eteen ja etsin sitten parkin", Miles ilmoitti, kun pysähtyi viimein sairaalan etuovien eteen.

"Kiitos", Lily sanoi hätäisesti ja suukotti poikaystävänsä poskea.

Astuin ulos autosta Theo kintereilläni ja käytin muutaman sekuntin sairaalan joulukoristeiden ihailuun.

Ryntäsimme melkein kilpaa sisälle vastaanottotiskin eteen ja ensimmäisenä otin puheenvuoron.
"A-delaide Wells on herännyt koomasta ja meidän oli tarkoitus tulla katsomaan häntä."

Vanha nainen tiskin takana silmäili meitä pitkän hetken, kunnes rykäisi ja alkoi selaamaan papereitaan.
"Adelaide Wells, kerros kuusi, huone seitsemän. Ja huoneesa saa olla yksi kerrallaan." Nainen silmäili meitä vielä hetken, ennen kuin mutisi itsekseen jotakin ja antoi meidän lähteä.

"Missä on hissit?" Theo kysyi kasvot kalvenneina ja tähyili ympärilleen malttamattomana. Tai ainakin oletin hänen olevan malttamaton.

"Kulman takana!" Lily huudahti ja lähdimme niitä kohti. Miles sai meidät juuri silloin kiinni hengästyneenä.