tähdenlentoja aamuyöllä

XX

yläpuolella on Noran mekko tanssiaisiin ↑

Samana iltana, koko päivän Cooperia välteltyäni, kohtasin hänet vahingossa keskellä koulun käytävää.

"Kameleontti! Missä olet ollut koko päivän? Etkai ole vältellyt minua?" Cooper suukotti huuliani nopeasti ja veti sitten taskustaan kaksi lippua huomisiin tanssiaisiin. "Kai olet vielä tulossa kanssani, muru?" Hän iski silmäänsä.

Kasvoilleni jähmettynyt hymy suli pois.

"Olen opiskellut, koska olen vähän jäljessä muutamissa aineissa", sanoin hiljaa ja vältin Cooperin katsetta. Hän kuitenki laittoi kätensä leukani alle ja kohotti kasvoni kohti omiaan, ajatellen sen varmaan olevan erittäin suloinen ele.

"Me tiedämme molemmat, ettet ole jäljessä yhtään missään, rakas."

"Älä sano minua rakkaaksesi, jos et tarkoita sitä oikeasti", mumisin lattiaa tuijottaen, silmiäni räpytellen.

"Mitä sanoit, rakas? En ihan saanut selvää", Cooper kysyi flirttailevaan sävyyn ja pisti kätensä vyötärölleni vetäen minut lähemmäs itseään.

"Älä sano minua rakkaaksesi, jos et tarkoita sitä oikeasti!" kivahdin uudestaan menettäen malttini ja astuin askeleen kauemmas. Pyyhin vihaisena poskelleni luvattomasti valuneen kyyneleen.

Cooper näytti aidosti hämmästyneeltä, vaikka tiesin hänen vain esittävän. "Mitä on meneillään, Nora? Johtuuko tämä Theosta? Minä tiesin, että hänellä on jotakin sinua kohtaan!"

"Voit kysyä sitä ystävältäsi, Marcushan se oli? Hän päästi minut eilen teidän asuntoon ja arvaa mitä löysin?"

Cooperin hymy hyytyi välittömästi ja hänen poskensa lehahtivat punaisiksi. "Nora-"

"Löysin sinut sängystä jonkun blondin kanssa! Joten ei, me emme tosiaankaan ole menossa niihin tansseihin yhdessä, en halua enää ikinä olla sinun kanssasi missään tekemisissä!"

Sen sanottuani, välittämättä Cooperin huudoista takanani, ryntäsin pois tupaten täydeltä käytävältä ja purskahdin itkuun.

Hyvä Eleonora, hienosti meni.

**

"Hän on idiootti, me kaikki tiedämme sen", Lily sanoi lohduttavasti ja piirsi ympyröitä selkääni, yrittäen saada minut rauhoittumaan.

Pääni oli hänen sylissään ja nyyhkytin ripsiväret vaalean päiväpeiton tahrien.
"M-mutta kun o-olin tyhmä j-ja aloin huutaa hänelle keskellä k-käytävää", uikutin ja mieleni täytti sadannen kerran kuva kaikista ihmisistä koulun käytävällä eroamme seuraten.

"Sinulla oli kaikki maailman oikeudet alkaa huutamaan hänelle juuri siinä ja sillä hetkellä. Hän teki todella rumasti."

"Puhut minulle, kuin o-olisin pikkulapsi", hymähdin itkuisena ja nousin istumaan. "Tunnen oloni lähinnä helpottuneeksi, ja se tekee minulle vielä e-entistä pahemman olon. Ei se ero minua h-haittaa."

Lily otti kädestäni kiinni. "Mutta Nora, totta kai sinua harmittaa myös se, että olitte sitoutuneita toisillenne ja hän petti sinua jonkun kanssa, vaikka tunteesi  ehkä olivatkin jo muualla. Ei mikään silti oikeuta hänen tekoaan ja sinulla on oikeus olla harmissasi."

"O-olet ehkä oikeassa", totesin vastahakoisesti ja kyyneleet tulvahtivat uudestaan silmiini.

Lily pomppasi äkkiä seisomaan ja veti minut ylös. "Kuule, meidän pitää tehdä yksi juttu nyt."

Katsoin häntä kummissani. "En minä voi minnekään tämän näköisenä lähteä", vastustelin ja astuin askeleen kohti sänkyäni.

"Ei, kyllä sinä nyt tulet. Kukaan ei sitä paitsi näe meitä."