tähdenlentoja aamuyöllä

II

Kello oli viittä vaille yhdeksän, kun astuin sisälle basson jyskeen ja alkoholin lemun täyttämään isoon huoneistoon, joka oli tupaten täynnä ihmisiä.
Tiesin jo valmiiksi ahdistuvani ja olin melkein absoluuttisen varma, etten tulisi nauttimaan yhdestäkään hetkestä täällä, mutta siitä huolimatta kävelin tummansininen mekko päälläni eteenpäin ja yritin keksiä minne asettuisin.

En katsonut tarpeeksi hyvin eteeni, sillä törmäsin jonkun selkään ja onneksi tämän jonkun refleksit ovat tarpeeksi nopeat estämään kaatumiseni jo toistamiseen tänään.
"Woah, Chamilon, rauha!" Cooper naurahti ja päästi käsivarsistani irti, kun oli varma siitä, etten kaadu. "Meidän täytyy lopettaa tapaaminen tällä tavoin - ilman törmäämistä."
"Anteeksi, nyt se oli yksin ja ainoastaan minun vikani."
"Sovitaan sitten niin. Tilanne on yksi ja puoli - puoli."
Raavin käsivarttani ja katson Cooperia vino hymy huulillani. Taidan oikeasti lisätä hänet siihen listaan.

"Otatko jotain juotavaa?"
"Öh, no jos on jotain muuta kuin olutta."
Cooper nauraa. "Perus oluen lisäksi löytyy siideriä, boolia, likööriä, rommia ja viskiä. Totta kai voit ottaa vettä hanasta jos noista mikään ei nappaa."
Poskeni helahtivat punaisiksi ja tunsin oloni tyhmäksi. Kuka idiootti oikeasti luuli, että tämän tason bileissä olisi mehua?
"No jos vaikka boolia sitten", mutisin korviahuumaavan melun yli ja Cooper tarttui käteeni johdattaen minut juomatarjoiluiden luo.

Jos totta puhuttiin, en ollutkoskaan nähnyt missään näin paljon alkoholia sisältäviä juomia. Kiersin kaupoissakin viinihyllyt aina mahdollisimman kaukaa ja ihan vain siksi, ettei kukaan älykääpiö saisi otettua minusta salakuvaa alkoholin kanssa. Maineeni olisi enemmän kuin pilalla. Oikeastaan, jos kysyisin ennakkoluuloisilta ja täydellisyyttä odottavilta vanhemmiltani lupaa mihinkään mikä liittyy bileisiin, päihteisiin, parisuhteeseen, tai ylipäätänsä mihinkään millä on jollain tasolla tekemistä sääntöjen rikkomisen kanssa, saisin luultavasti kotiarestia loppuelämäkseni. Olin siis jo huoneestani poistumalla rikkonut ainakin viittä vanhempieni asettamaa sääntöä. Onneksi minulla ei ollut tästä kongreettista kokemusta. Vielä.

Cooper päästi irti kädestäni ja kohtiin mihin hän koski, jäi outo pistelevä tunne. Ehkäpä siitä johtuen, että hän oli ensimmäinen poika joka otti minua vapaaehtoisesti kädestä kiinni.

"Siinä on neidille boolia", Cooper hörähti ja otin häneltä mukin täynnä kellertävää litkua.
Pistin sen huulilleni ja hetken mietinnän jälkeen kallistin kuppia ja makea neste valui kurkkuuni. Se jäi hieman polttamaan, mutta ei ollenkaan niin pahasti kuin odotin. Join mukin tyhjäksi kahdella kulauksella ja täytin sen uudelleen.

"Kyllä sinuunkin siis saa vauhtia", Cooper irvisti ja veti heti perään uuden shotin.
"Saanko minäkin?" Tiedän etten saisi, enkä oikeasti haluaisi, mutta en halua näyttää ihan tyhmältä Cooperin silmissä. Ja vanhempieni ei koskaan tarvitse tietää tästä. En ole edes juomassa itseäni känniin.
"Ohhoh, oletko ihan varma? Ne voivat olla aika... raju aloitus."
"Miten voit olla varma, etten juo shotteja paikallisessa baarissa joka perjantai?" nauroin hermostuneisuuden ja arkuuden hävitessä pikku hiljaa, ja tunsin miten olematon itsevarmuuteni paiskautui niiden tilalle.
"En voikaan. Siinä." Cooper jäi leveä virne kasvoillaan katsomaan, miten yhtään mitään odottamatta nielaisin shotin ja heti perään kaoin keuhkoni ulos.
"Nyt tiedän, että olin oikeassa", Cooper nauroi ja ojensi minulle vesipullon.

Juoin sen melkein tyhjäksi ja läähättäen katsoin Cooperia kulmieni alta.
"Sinä..."
"Nora! Tulit sittenkin!" Addy huudahti ja tuli luoksemme. Hän vilkaisi Cooperia ohimennen kulmat kurtussa ja halasi sitten minua. Hätkähdin aika rajusti, sillä en olettanut Addyn tulevan näin lähelle minua.
Haistoin alkoholin hänestä ja olin aika varma, että hän oli jo humalassa.
"Joo. Kiitos tästä mekosta. Ei olisi tarvinnut."
"Ajattelin sen sopivan hyvin silmiesi kanssa. Nyt ne korostavat toisiaan nätisti."
Hymyilin Addylle ja käännyn katsomaan Cooperia, joka oli kuitenkin lähtenyt.