tähdenlentoja aamuyöllä

XI

"Raskaana? Oletko ihan varma?"
"Olen. Emme käyttäneet ehkäisyä viime kerralla, Lily sanoi, että hän on pillereillä."
"Oletteko te ihan tyhmiä? Jos Lily todella on raskaana, hänellä jää yliopisto-opinnot kesken! Ja aiotko sinä sitten huolehtia Lilyn ja lapsen perään? Koska oli viime kerta?"
" Yli kuukausi sitten ja totta kai aion. Rakastan häntä enemmän kuin mitään muuta. Aion joka tapaukessa kosia häntä jossakin vaiheessa."

Sydämeni suli ja vedin syvään henkeä. "Oletko puhunut tästä Lilyn kanssa?"
Miles pudisti päätään. "En. Mutta tämä ei ole ensimmäinen päivä, kun hänellä on pahoinvointia. Olen joutunut useana aamuna suostuttelemaan häntä syömään aamupalaa, sillä hänen ruokahalunsa on aamuisin hävinnyt kuin tuhka tuuleen. Ja voin vaikka vannoa, että hänen vastansa on pyöristynyt hieman. Ja Lily ei ole halunnut kanssani mitään sellaista hetkeen."
"No siinä tapauksessa on varmasti parasta, että juttelet hänen kanssaan. Minäkin voin puhua hänelle, mutta lupaa, että hoidat tämän lopulta itse."
"Olisin kiitollinen, jos juttelisit hänen kanssaan. Lupaan puhua hänelle sen jälkeen."
"Hyvä on sitten. Mutta painu nyt hiiteen täältä, en aio menettää pistettä sinun takiasi", hymyilen ilkikurisesti Miles lähtee kiittäen minua vielä kerran. "Ethän puhu tästä muille vielä."
"En puhu."

Katsoin Milesin kaikkoavaa siluettia ja laitoin sitten havun takaisin kasvojeni eteen. Ihme, ettei minua ollut vielä löydetty.

Kävin makaamaan saadakseni jalkani suoraksi ja irvistin, sillä takamukseni oli aivan puutunut.
"Mikä on tämän pelin idea?" kysyin itseltäni ja huokaisi .

Samassa kuulin pillin viheltävän uudestaan ja huokaisin helpotuksesta. Peli oli ohi ja joukkueemme sai ainakin yhden pisteen.

"Hei, Chamilon, peli päättyi", joku huusi minulle ja kömmin pois kuusikon alta.
"Olit aika pirun hyvässä piilossa. Näin Montgomeryn juoksevan pois jostakin täältä, mutta en löytänyt sinua. Peli ehti loppua juuri, kun tajusin sinun olevan ehkä sielä."
"Piiloni oli siis hyvä", virnistäin, "mutta nimi -ja kasvomuistini on huono, olemmeko tavanneet joskus?"
"Joo, ekana vuonna ensimmäisen kerran. Olemme samalla vuosikurssilla. Mutta emme ole koskaan jutelleet kunnolla. Olen Adam, Cooperin kanssa joukkueessa."
"Eleonora, kuten varmasti jo tiedätkin", hymyilin ja ojensin käteni Adamille.
"Sinä olet siis se Eleonora", Adam virnisti, puristi kättäni ja lähti sitten kanssani kohti meitä odottavia muita joukkueita.
"Mikä se Eleonora?" kysyin ihmeissäni.
"Cooperin uusin valloitus."
"Uusin valloitus?"
"Niin, hänen uusi tyttöystävänsä. Sinun edeltäjäsi, Maria, koki traagisen suhteen päättymisen, kun sinä astelit kuvioihin. Cooperista oikein huomasi, miten hän lankesi pauloihisi."

Adamin huoleton virne sai oloni entistä pahemmaksi.
En tiennyt Cooperin jättäneen exänsä takiani. En edes tiennyt, että hänellä oli joku ennen minua! Ja hänhän oli viikkoja sitten väittänyt olevansa sinkku... sehän teki hänestä sydäntenmurskaajan ja minulla oli edessäni sama kohtalo, kun hän löytäisi jonkun paremman. Jonkun kauniimman. Jonkun, joka ei ole yhtä huonoo suhteiden kanssa, kuin minä. Mutta minähän tiesin alun alkaenkin mihin joutuisin.

"En kai pahoittanut mieltäsi? Luulin, että tiesit Mariasta."
"Ai, joo, ei mitään hätää. Olen vain ajatuksissani."
Adam oli aikeissa vastata jotakin, mutta Ashton juoksi luoksemme ensin.
"Saimme kaksi pistettä! Olimme ainoat!"
"Jes, hyvä", hymyilin väkinäisesti.
"Onko kaikki hyvin?" Ashtonkin kysyi. "On", vastasi vältellen hänen katsettaan ja puikkelehdin sitten ihmisten seassa muiden luokse.

"No? Miten meni?"
"Saimme kaksi pistettä", sanoin apeana. "Ja taidan lähteä katsomaan Lilyä. Sanokaa, että minullekin tuli huono olo, jos joku kysyy. Onnea seuraaviin peleihin."

En odottanut kenenkään vastausta, vaan jatkoin matkaani telttaamme, jonka ulkopuolella Lily istui vilttiin kääriytyneenä, eikä Milesista näkynyt vilaustakaan.

"Missä Miles on?" kysyinuupuneena ja pysähdyin telttamme oviaukon eteen.
"Sanoin, että hän voi mennä pelaamaan. Pärjään hyvin itsekin."
"Kuule, muistatko sen päivän, kun itkin poikahuoliani? Olit silloin kertomassa jotakin."
Lily muuttui äkkiä vaivautuneeksi ja hiljeni.
"Miles tuli juttelemaan kanssani. Hän on huolissaan, älä sulje häntä ulkopuolelle."
"Mitä hän sanoi?" Lily kysyi ja katsoi minua varovasti.
"Hän epäilee, että olet raskaana."

Lily purskahti yllättäen itkuun ja menin hämilleni. En tiennyt, pitikö minun halata häntä, vai antaa omaa tilaa. Niinpä vain pystin paikoillani.

"Olen viidennellä viikolla", hän nyyhkäisi ja päätin lopulta halata häntä.
"Miksi et ole puhunut Milesin kanssa? Hän rakastaa sinua hurjasti."
"Koska minua pelottaa. Oma isäni hylkäsi äidin, kun hän kertoi olevansa raskaana, eikä suunnitelmiini kuulunut vielä hankkia lasta. Sitäpaitsi, minulla on opinnot kesken ja olen muutenkin aivan hukassa."
"Mutta kaikki kyllä järjestyy. Lupaan sen. Juttelet ensin Milesin kanssa ja sitten mietitte pidättekö lapsen, teettekö abortin vai annatteko sen adoptioon. Älä turhaan käytä energiaasi suremiseen ja stressaamiseen."
"Niin, olet oikeassa. Kiitos." Lily pyyhki silmäkulmansa ja nousi sitten ylös. "Taidan kuitenkin etsiä Milesin takaisin käsiini. Kiitos vielä, mitä tekisinkään ilman sinua."

Halasin kämppistäni vielä nopeasti ja päätin sitten istua takaisin sammuvan nuotion eteen. Se lämmitti vielä hieman, joten kiedoin neuletakkini tiukemmin ympärilleni. Havujen tuoksu oli tarttunut niihin ja hengitin hajua nyt poissaolevana.
Kohdistin tarkentamattoman katseeni oransseihin liekkeihin, jotka yrittävät vielä hiipuen kurotella kohti taivasta.

Poimin muutaman polttopuun nuotion vierestä ja laitoin ne liekkien sekaan. Ne nielivät puut heti ja lumoutuneena nosti katseeni kohti taivasta. Tuhannet tähdet olivat syttyneet sinne, luoden taivaalle satoja ja satoja tähtikuvioita. Tunnistin Otavan, Pienen Karhun ja lopulta näin myös Pohjantähden. Ihailin kerran yhtä luokkakaveriani, joka tiesi tähdistä ja planeetoista kaiken. Hän piti monta esitelmää Auringosta, Uranuksen kuista ja siitä, miten Plutoa ei luokiteltu enää planeetaksi. En koskaan uskaltanut mennä juttelemaan hänelle. Äiti olisi joka tapauksessa vakuuttanut minulle, että hänenlaisensa ystävät olisivat haitaksi menestykselleni koulussa. Uskoin häntä silloin sokeasti, mutta nyt ymmärsin kaiken, mistä jäin vanhempieni takia paitsi.

Lopetin vanhempieni ajattelemisen. Siitä ei kuitenkaan syntyisi muuta, kun pahaa mieltä.

Havahduin tuulen huminaan, joka sai puiden lehdet kahisemaan toisiaan vasten. Päätin lähteä sisälle telttaan ja nukahdin melkein heti, kun painoin pääni tyynyyn.

**

Olin kietoutunut Cooperin kanssa viltin sisälle ja mutustin sämpylääni kuuman kaakaon kera. Pidin kampuksen aamupalasta enemmän, mutta tämä kelpasi loistavasti. Olimmehan me keskellä vaellusaluetta.

"Haluatko lisää kaakaota?" Cooper kysyi ja nyökkäsin.
"Kiitos", sanoin saatuani suuni tyhjäksi.
"Kanoottireissu tänään. Miltä kuulostaa?" Austin hymähti.
"Se kuulostaisi hyvältä, jos meidän ei tarvitsisi kävellä ensin kahdeksan kilometriä uudelle leiripaikalle", Lily irvisti.
"No mutta, vaeltamaanhan me tänne tulimme", Ashton virnisti ja haukkasi palan paistamastaan makkarasta. "Ottaako joku muu vielä makkaraa?"

Meistä ei kukaan ottanut, mutta muutama poika kauempaa ilmoittaa ottavansa. Huomasin yhden heistä olevan Adam, joka nyökkäsi minulle ohimennen. Hymyilin hänelle takaisin ja siirrsin katseeni sitten Cooperin. Hän huomasi tuijotukseni ja suuteli minua nopeasti huulille. Se sai poskeni punehtumaan hieman, sillä kaikki näkivät sen, mutta en jaksanut välittää. En, vaikka huomasin Theon tuijottavan minua haaveileva hymy kasvoillaan.

Huoh, mitä minun oli tarkoitus tehdä hänen ja tunteideni kanssa?