tähdenlentoja aamuyöllä

X

Istuin Cooperin viereen bussissa ja annoin hänen ottaa kädestäni kiinni.
Addy parkkeerasi eteemme ja Lily ja Miles toiselle puolelle käytävää.

Austin ja Ashton olivat vähän matkan päästä meistä.
En vielä tuntenut heitä - Ashtonia varsinkan - niin hyvin kuin halusin.

Hyvät opiskelijat, tervetuloa kolmen päivän matkalle Pittsburin metsään, jossa vaellamme armottomasti aamusta iltaan ja nukumme teltoissa. Saatte valita kolmen hengen ryhmät, joissa nukutte. Tytöt omissa teltoissaan ja pojat omissaan."

"No höh, olisit kernaasti saanut nukkua kainalossani, kameleontti", Cooper hymähti ja hiveli kämmenselkääni.
Se sai kylmät väreet kulkemaan kättäni pitkin.
"Niin", nyökkäsin poissaolevana, hyvin väsyneenä.

"Lähdetäänkö yöllä salaa seikkailemaan?" Addy ehdotti kuiskaten.
"Luuletko, että emme jäisi kiinni?" Lily kysyi kulmat koholla ja tönäisi nukkuvan Milesin lähemmäs ikkunaa.
"Emme tietenkään! Rowlandin eräjormailutaidoilla kukaan ei saa koskaan tietä siitä.... missä Rowland muuten on?"
"Theo vai?" mutisin silmät puoliksi kiinni.
"Theo Rowland", Cooper vahvisti ja asetti olkapäänsä kasvojeni alle, kun vaivuin levottomaan uneen.

**

"Tervetuloa Pittsburin metsään", liikunnanopettajamme Gabbings kuulutti megafoniin, kun oli saanut meidät (kolme bussillista oppilaita) siisteihin jonoihin eteensä.
"Olette nyt kolmessa ryhmässä, jotka lähtevät kaikki eri suuntiin yhden opettajan ja muutaman ohjaajan kanssa. Näemme tässä kahden päivän päästä, kun lähdemme takaisin kampukselle. Kaikenlainen sääntöjen rikkominen ja alkoholin, tai muiden päihdyttävien aineiden käyttö on visusti kielletty ja jos meillä on syytä epäillä teitä jostakin, käymme tavaranne läpi."

Selostusta jatkui vielä tovin, jonka aikana sain viimeisetkin unenrippeet ravisteltua pois ja virkistyin. Otin hörpyn vesipullostani ja lähdin oman ryhmäni (meitä oli 24) mukana Gabbingsin perään.

"Katsokaas kuka sieltä tulee!" Addy huudahti yhtäkkiä ja osoitti Theoa, joka hyvin väsyneen näköisenä tepasteli luoksemme.
"Missäs sinä olit?" Cooper kysyi ja Theo mulkaisi häntä.
"Nyt täällä."
"Ihanaa, kun olet noin salaperäinen, Rowie!" Addy hykersi ja tarttui Theon käsivarteen.

Mikä ihmeen Rowie? Onko hän keksinyt Theolle oman ällöttävän lempinimen?

Muutama viikko sitten ajattelin Addyn olevan huippuseuraa veikeine juttuineen, mutta nyt en ollut siitä enää niin varma.
Hänestä oli tullut hieman ärsyttävä, pakko myöntää. Ainakin sen jälkeen, kun paljasti olevansa pikkuisen hulluna Theoon.
Sokeakin näkee, miten hän seurasi Theoa pienen ankanpojan tavoin, joka on erehtynyt emostaan.

Ja välillä minusta tuntui, että Theo nautti saamastaan huomiosta.

"Kaikki hyvin, kameleontti?" Cooper kysyi ja nyökkään.
"Olen vain hieman väsynyt. Nukuin viime yönä huonosti."
"Meillä on vielä monta tuntia patikointia edessä", Cooper huomautti hieman huolissaan ja mittasi minua katseellaan. "Lupaa sanoa heti, jos et jaksa, tai sinulle tulee huono olo."
Nyökkäsin uudestaan ja keskityn sitten kävelemiseen.

Olimme löytäneet tiemme nyt metsään, keskelle vaikeakulkuista maastoa ja minun oli ihan tosissani syytä katsoa askeleitani.

**

Huomasin olevani todellinen tampio metsässä.
En edes osannut tehdä nuotiota, mikä jätettiin minun ja parin muun vastuulle.
Lily ja Addy menivät pystyttämään meille telttaa ja nyt heitä tähyillessäni huomasin muutaman pojan rynnänneen heidän avukseen.
Minua ei auttanut kukaan. Ei edes kaksi tyttöä, joiden kanssa minun oli tarkoitus nuotio pystyttää päivällisen tekemistä varten.