tähdenlentoja aamuyöllä

VI

Kävi ilmi, että olen ainoa, joka oikeasti raahasi koulukirjat mukanaan Cooperin vanhempien mökille, mutta siitä huolimatta käytin tunnin ajomatkan pänttäämiseen. Se tosin osoittautui hieman vaikeaksi, sillä Theo istui vieressäni takapenkillä, oikea jalka koko ajan hipoen omaani.

Olimme sopineet, että Wendy, Lily ja Miles menivät Milesin autolla ja minä, Theo, Cooper ja Addy Cooperin autolla. Tämä sopi minulle enemmän kuin hyvin, en vain antanut sen paistaa läpi.

"Vielä viisi minuuttia", Cooper sanoi radion höpötyksen yli. "Niin, ja äiti lupasi, että saamme käyttää paljua takapihalla. Siinä on tosin järvi takana, mutta se on silti palju. Ja kaikkea mitä löytää kaapeista saa käyttää. Paitsi isän konjakkivarastoa. Siihen on mennyt liikaa rahaa."
"Tästä tulee kivaa!" Addy hymyili ja avasi pelkääjän paikan ikkunan. Hän laittoi kätensä ulos ikkunasta ja nauroi ääneen.

Olisin ihan yhtä innoissani, jos vanhempani tietäisivät tästä ja olisivat antaneet minulle luvan. Jos jäisin tästä kiinni, saisin kotiarestia loppuelämäkseni.

Cooper pysäytti auton valtavan kokoisen puutalon eteen.
"Olkaa kuin kotonanne", hän hymyili leveästi ja avasi oven.

Sanoisin, että tämä 'mökki' oli ennemminkin kartano. Se oli valtava ja sen verran moderni, että Cooperin ilmaisut hänen perheensä kesämökistä oli suoraan sanoen vähättelyä.

"Täällä on neljä makuuhuonetta ja molemmissa olohuoneissa on levitettävät sängyt. Theo, kai sinä olet kanssani samassa huoneessa?"
"Joo, totta kai", Theo hymähti ja laski reppunsa lattialle.
"Jos minä ja Miles otetaan joku makuuhuoneista?" Lily ehdotti punastellen.
"Käy, kunhan ette pidä kovin suurta melua. Haluamme muut nukkua", Addy naurahti.
"Ei huolta. Olemme hiiren hiljaa", Miles nauroi ja veti Lilyn kainaloonsa.
"Jos me olemme sitten kolmestaan? Kenenkään ei tarvitse nukkua yksin?" Ehdotan Wendylle ja Addylle. "Joo, se käy oikein hyvin."
"Isoin makuuhuone on ensimmäinen ovi vasemmalla", Cooper sanoo meille kolmelle ja lähdimme viemään tavaroitamme sinne.

"Ai iso?" naurahdin, "tämähän on valtava! Ja mahdumme nukkumaan kaikki tuossa. Se on neljä kertaa omaa sänkyäni leveämpi."
"Ja meillä on näköjään oma kylpyhuonekin", Addy huomautti.
"Kuinka rikkaita Cooperin perhe oikein on? Tai siis, tämähän on kunnon kartano!" Wendy nauroi ja alkoi purkamaan vaatteitaan jättisuureen kaappiin.

Laitoin puhelimeni lataamaan toiselle yöpöydistä ja lähdin etsimään keittiötä. Tarvitsin vettä.
Ja hetken omaa rauhaa.
Lähdin vahingossa väärään suuntaan ja huomasin pian olevani isossa, avoimessa tilassa, jossa oli valkoinen flyygeli, nahkasohvat, lasipöytä, biljardipöytä ja kitaroita seinällä.
Pistin mieleeni, että pakottaisin Theon tänne ja hän saisi soittaa minulle jonkin kappaleen kitaralla.
Käännynin takaisin ja pääsin pian aulaan, jossa hetken vaellettuani löysin tieni valtavaan keittiöön. En edes uskaltanut avata puhtaan valkoisia kaappeja paljain käsi , joten otin palan paperia ja sen avulla etsin itselleni lasin.

Join kaksi lasillista vettä, tiskasin lasin välittömästi ja laitoin sen takaisin paikalleen.
Kävelin isojen ikkunoiden eteen, kädet keittiön tasoa vasten nojaten ja katsoin uskomattomia maisemia. Takapihalla oli lehtipuita, muutama havupuu ja siisti nurmikko. Istutuksia löytyi vähän joka puolelta ja kaiken sen lisäksi suoraan edessä siinsi laituri ja järvi. Sitä ympäröi puut, toiset mökit ja laskeva aurinko.

"Hei."
Hätkähdin ja käännyin katsomaan Theoa, joka otti jääkaapista raaka-aineita ruokaa varten.
"Hei."
"Tuletko uimaan?  Cooper meni valmistelemaan paljun ja grillin. Ajattelimme, että voisimme juhlia ensimmäistä lomapäivää ulkona. Ja järvessäkin on lämmintä vettä."
"Joo, mikäs siinä", hymyilin, "voinko auttaa noiden kantamisessa?"
"No jos viitsit. Voisitko kasata nämä juomat tuohon ja kantaa sen?"
"Juu."