Ne tietää sut, mutta ei tunne.

275 5 1
                                    

Olemme Suuressa salissa aamiaisella Blaisen ja Astorian kanssa. En tiedä, missä Draco on. En ymmärrä, missä hän on tähän aikaan aamusta, jos ei täällä.

"Kyllä se tulee. Älä nyt hermoile. Kylläpä sä oot huolehtivainen." Astoria sanoi ja vinkkasi silmäänsä ja hymyili itsekseen.

"No lopeta nyt! Tiedätkö missä se on?" Kysyin ja tuijotan salin ovia, jos hän tulisi.

"En tiedä. Kyllä se tulee! Lopeta nyt tuo oven vahtiminen ja ala syödä." Hän sanoi. Minä huokaisin ja aloin syödä murojani. Kiusallinen hiljaisuus, mutta ei sekään kauaa kestänyt.

"Ööm.. eli.. sä ja Draco?" Blaise rikkoi ihanan hiljaisuuden. Hän katsoi minua -odotan vastausta- ilmeellä.

"Äh, en oikein tiedä. Me suudeltiin kyllä, mutta en tiedä. Se sanoi, että oon sen tyttö. En oo ihan varma, mitä se meinaa. Kai me ehkä jollain tavalla ollaan yhdessä. En tiedä. Se saa mut ihan sekavaksi. En tiedä, mitä teen. Se.. kun mä ajattelen sitä, niin en pysty olla hymyilemättä. Oon ihastunut siihen. En ymmärrä, miten se on mahdollista. Tai kun.. se on vaan.. poika, mutta se on vaan.. niin.. erilainen. Ja kun se sanoi, että mäkin oon erityinen. Mun sydän vaan hakkas, ja kun me tanssittiin. Mä oon jollain tapaa alkanut tajuta sen luonteen ja.. muutenkin miten se toimii. Okei, toi kuulosti hullulta. Ehkä kun oon hullu-"

"Okei sä oot ihan pahemman päälle ihastunut." Astoria sanoi ihan kivettyneenä ja Blaise ei edes pystynyt sanomaan mitään. Yhtäkkiä, joku istuu viereeni. Se sama tuttu tuoksu, käärme sormus, nuo kädet ja vielä mun hulluus alkaa taas..eli sehän on Draco.

"Moro, sori mä tulin vähän myöhemmin. Oli yks juttu." Hän sanoi ja minä vain punastun ja punastun koko ajan enemmän.

Hikoilen ja poskia kuumottaa. Katson vain muka keskittyneenä muroja edessäni. En pysty olla hymyilemättä, joten hymyni tulee huulilleni. Tunnen Astorian ja Blaisen katseen minussa.

"Jooh.. ei se haittaa.. Edlyn?" Blaise sanoi vaivautuneena. Nostin nopeaa katseeni häneen ja annoin kiusaantuneen hymyn.

"Öähh.. mitä?- tai siis joo, oon okei. Mä vaan olin ihas- keskittynyt! Ööm murot.. on.. hyvännäköisiä." Sanoin hermoillen ja vilkaisin Dracoa, joka kurtisti kulmiaan. "Siis.. kivan... Herkullisen näköisiä. Vähän kuin Dra...drrraa.. darra!"

Astoria ja Blaisen kädet läpsähtivät heidän otsiinsa. Voi hitto. Tää on ihan noloa. Draco varmaan miettii, että -mikä tolla on-

"No onhan.. darra.. ihan kivan.. öö oloinen. Noh oliko ikävä?" Draco sanoi minulle ja hymyili minulle.

"Siis mulla.. ikävä. Joo! Oli, Oli." Sanoin ja annoin aploodit itselleni pääni sisällä.

"Joo, toihan oli ihan kuolemaisillaan." Astoria sanoi.

"No en kyllä ollut. Älä.. puhu.. tyhmiä." Minä sanoin kiusaantuneena. Draco vain kohotti kulmiaan ja nyökytti päätään, ja silitti selkääni. Kuolen. Hymyilin hänelle takaisin.

"Kyllä sä saat mua ikävöidä, jos sä niin tunnet. Sähän oot mun tyttö." Draco sanoi. Haluan tietää nyt mitä se tarkoittaa.

"Mitä se tarkoittaa? Oon sun tyttö? Ollaanko me niin ku yhdes-"

"Vaikka. Saat olla mun tyttö. Mun tyttöystävä. Mä tykkään susta." Hän sanoi. Katson hänen harmaita silmiään suu auki hämmästyksestä. En ajatellut tämän aamiaisen menevän näin. Hyppäsin hänen kaulaansa. "Okei, nyt ihan rauhassa. Sä saat kyllä olla kiinni mussa, mutta ei koko ajan eikä liikaa."

"Joo joo." Vastasin iloisena.

____

"Neiti Roswell. Tulisitko tähän haistamaan amortentiaa?" Kuhnusarvio pyysi minua. Seisoin hetken paikallani epäröiden, mutta sitten kävelin padan eteen. Katsoin Kuhnusarviota. "No haista ja kerro mitä haistat."

"Piparminttu...omena.. ja.. umm hiusgeeli." Sanoin ja menin takaisin mistä tulinkin toivoen, että haju olisi Dracon, mutta olen kyllä aika varma. "Selvä, kiitos neiti Roswell. Aloitetaan valmistamaan elävien ja kuolleiden juomaa. Ottakaa pöytä pari niin aloitamme."

Käännyimme Dracon kanssa samaan aikaan toisiimme.

"Ollaan pari. Ei saa vaihtaa." Sanoin ja vedin hänet yhteen pöydistä.

"En ollut vaihtamassakaan." Hän sanoi ja käänsi liemi kirjan auki.

Potter tekee kaikki aivan päinvastoin, mitä kirjassa käsketään. Hänellä on sopophorus, mutta hän murskaa sen. Kirjassa lukee, että se pitää leikata. Granger taas näyttää ihan onnettomalta. Joku rohkelikko poika sai omansa räjähtämään.

"Draco." Minä sanoin Dracolle vieressäni, joka yritti leikata sopophorusta. Hän hymähti merkiksi, että kuuntelee. "Potter tekee kaikki ihan päinvastoin, mitä kirjassa sanotaan. Hän murskasi tuon ja laittoi sen pataan, mutta sille ei tapahtunut mitään." Sanoin. Draco katsoi Potteria ja katsoi minua.

"Silloin mekin murskaamme." Hän sanoi ja murskasi sopophoruksen ja laittoi pataan. "Toimi." Hän sanoi.

___

Pääsimme vihdoin pois luokasta ja kävelimme sieltä pois. Potter, Weasley ja Granger tulivat takaamme ja tönäisivät meitä hieman. Kävelimme heidän ohitse ja samalla minä läpsäisin Grangeria takaraivoon. Draco ja Blaise nauroivat.

"Se ansaitsi tuon. Ei oltu tehty mitään ja ne tulee meidän takaa tönäisten." Sanoin ja Draco otti kädestäni kiinni. Hymyilin hänelle. Kuulin takaani lurjusten puhuvan: "katsokaa nyt! Ihan selvää." "Oon samaa mieltä Hermionen kanssa. Ne on yhdessä." "Okei, kyllä mäkin uskon nyt." "Mutta eikös Pansy Parkinson tykkää Dracosta?" "Joo tykkää. Tai tykkäsi. En tiedä.."

Blaise lähti pois seurastamme, omille teilleen.

"Ne tietää, Draco. Ne tietää, että me ollaan yhdessä." Sanoin hänelle. En osaa nyt lukea hänen ilmeestään, mitä hän ajattelee. "Draco?"

"Ne ei vaan uskois sitä." Hän sanoi.

"Mitä?" Kysyin.

"Sitä, että mulla olisi tyttöystävä. Ne ajattelee, että kukaan ei pidä musta. Se on kyllä tottakin." Hän sanoi ja katsoi hänen liikkuvia jalkojaan.

"Draco.. mä pidän susta. Musta sä oot aivan ihana. Ne on vaan tyhmiä. Ne ei tunne sua oikeasti. Ne tietää sut, mutta ei tunne." Sanoin ja annoin hänelle pusun poskelle.

you know his parents, not him. / Draco Malfoy SuomiWhere stories live. Discover now