you know his parents, not him. / Draco Malfoy Suomi

Anteeksi

"He näyttävät molemmat todella surullisilta, Harry. Erosivatko he?" Kuulin Grangerin sanovan luokan etu pulpetista. "En kyllä ihmettele että erosivat." Potter vastasi.

Nousin ylös ja kävelin heidän luo. Otin taikasauvani esiin ja osoitin Grangeriä.

"Hermione, hän.. on takanasi." Potter sanoi. Hän käänsi päänsä, ja hänen silmänsä kirkastuivat kun näki sauvani hänen kasvojen edessä.

"Edlyn, oo kiltti-"

Ja minä muunsin Hermionen kissaksi.

"Hermione! Mitä sä teit sille?" Potter kysyi järkyttyneenä.

"Sen minkä hän ansaitsi. Tykkäisitkö sä, jos sun ja sun tyttöystävän erosta juoruillaan?" Minä kysyin arpinaamalta.

"No.. no ei mulla ole tyttöystävää." Hän vastasi.

"Niinpä juuri kun ei sulla ole sellaista. No tiedätkö miltä se tuntuu, kun sä et enään saa puhua tai edes olla sen kanssa, vaikka haluaisit?" Kysyin.

"En, ei mulla ol-"

"Voi kyynel. Varmaan tosi yksinäistä, ai niin! Mähän olen se yksinäinen. Noh voi voi. Heippa arpinaama." Sanoin ja menin taka pulpettiin. Minerva käveli sisään luokan eteen, ja katsoi Grangerin paikalle.

"Mitä ihmettä täällä on tapahtunut?" Hän kysyi ja katseli meitä.

"Professori, se- se oli tuo Roswell." Longbottom sanoi väristen.

"Edlyn Roswell! Pitääkö sinulle taas laittaa jälki-istuntoa? Et tule selviämään tätä menoa." Minerva kimisi.

"En mä sille mitään voi, jos mulla on huono itsehillintä kyky. Ja mulla on vihanhallinta ongelmia. Ei oo mun vika. Sun pitäis valittaa tuolle Granger kissalle, se puhui mun parisuhde jutuista eikä se ollu kivaa." Minä puhuin luokan perältä.

"Ugh! Se ei ole yhtä iso asia kuin tuo sinun. Sinä käytit taikaa oppilaaseen. Muutit hänet eläimeksi ilman lupaa." Hän sanoi.

"Hhh.. et säkään tykkäisi jos sun parisuhteista puhuttaisiin." Minä sanoin.

"En niin, tämä jää tähän. Tunti alkaa." Hän lopetti.

___

Kävelin kirjastoon kyyneleet silmissä tunnin jälkeen. Miksi, miksi minä olen aina se. Se jolle pitää aina huomauttaa ja valittaa. En tiedä enkä ymmärrä.

Suljen oven kovaa kiinni.

"Sshhhh!" Prill hyssytteli minulle omasta paikastaan. Hän on rasittava.

Menin nojatuolille istumaan, ja itkemään. Nyyhkytin siinä hetken, kunnes tunsin jonkun istuvan viereeni tuolille. Hän laittoi kätensä selälleni. Avasin silmäni ja näin hänen pitkät vaaleat laineilevat hiukset.

"Hei, mikä sinulla on?" Tyttö kysyi kauniilla sievällä äänellä.

"Anteeks, kuka sä oot?" Kysyin.

"Luna, Luna Lovekiva. Mikä sinulla on?" Hän vastasi.

"Sydän on rikki." Vastasin.

"En kauheasti välitä rakkaudesta, mutta toivon että sinun ja 'hänen' asiat järjestyy." Hän sanoi.

"Ei ne tule järjestymään, mutta kiitos."

"Toivon, että järjestyy." Luna sanoi vielä. Hänen silmänsä kirkastuivat, ja hän nousi ylös. "Anteeksi kamalasti, mutta pitää mennä. Tuli yksi mahtava idea." Hän sanoi ja lähti hyppelehtien pois kirjastosta.

Huokaisin, nousin ylös ja lähdin kirjastosta pois. Matkalla oleskelu huoneeseen törmään johonkin.

"Sori kauheesti, oon vaan niin ajatuksissani koko ajan." Sanoin ja nostin hänen juuri tippuneen kirjansa lattialta.

"Luulin, että et saa puhua mulle." Pojan ääni sanoi, ilmeisesti Dracon ääni.

"Sovitaan, että mä en oo puhunu sulle mitään. Okei? Mä.. mä en halua mitään ongelmia." Minä sanoin.

"Puhut tällä hetkellä mulle." Hän sanoi. Yhtäkkiä tunnen kauhean tunteen sisälläni, nimittäin se että pitäisi pyytää anteeksi.

"Anteeksi Draco.. mun.. mä olin tyhmä. Ei mun pitäis tehä näin." Sanoin ja suutelin häntä. Tämän olin halunnut tehdä jo pitkän aikaa. Tätä olin odottanut. Päästin irti hänestä ja katsoin häntä.

"Tuota.. eiks sun vanhemmat.."

"Ei mua kiinnosta. Tää on tärkeämpää." Sanoin, ja otin hänet halaukseen. Hän puristi minua kuin minäkin häntä. "Sä oot tosi tärkee mulle."

"Samoin." Hän sanoi. "Siis että sä oot tärkee mulle." Hän naurahti.

"Tuu mennään." Sanoin ja kävelimme oleskelu huoneeseen.