you know his parents, not him. / Draco Malfoy Suomi

Sielut eivät koskaan kuole

Olemme nyt jo elänyt yhden vuoden naimisissa Dracon kanssa. Tästä on tullut sota. Tarkoitan, että me kuolonsyöjät etsimme killan jäseniä, erityisesti Potteria.

Olen asunut tietenkin Malfoy kartanossa.

Huoneen ovi aukeaa, ja sieltä tulee Draco. Katson häntä hymyillen, kun hän kävelee minun luo. Hän istuu sängylle vierelleni ja suutelee otsaani. Nyt hän lopetti ja katsoi silmiini.

"En pääse ikinä yli sun silmistä." Sanoin, kun katsoin suoraan hänen harmaisiin silmiin. Rakastan tuijotella niitä. Hänen silmistään tulee mieleen meri, kyyneleet, taivas ja tähdet. En tiedä nuo tuli ensin mieleen.

"En mäkään sun. Meillä on kohta se tapaaminen, muru." Hän sanoi ja otti minut lämpimään halaukseen. Rakastan halata häntä. Tulee tunne, että hän välittää ja rakastaa. "Tiedän."

"Haluun sun vaan tietävän sen, että rakastan sua äärettömästi. Ja tuun aina rakastamaankin. Sulla on hyvä sydän, ja mä pidän huolen, että se ei rikkoudu. Sä oot ainoa ihminen tällä hetkellä, joka on mun tukena ja oot aina ollutkin. Enkä halua menettää sua." Draco sanoi.

Mistä tämä yhtäkkiä tuli?

"Mä rakastan sua myös ihan liikaa, aina. Etkä sä menetä mua. Mun sydän on turvassa sulla, ja mä luotan suhun. Mutta mistä tää tuli yhtäkkiä?" Ihmettelin.

"Päätin.. vaan.. muistuttaa sua, että mä rakastan sua mitä ikinä tulee tapahtumaan tulevaisuudessa. Kaikki mitä mä sanoin äsken on totta. Eikä sun tarvi pelätä, että mä en rakastaisi sua." Draco sanoi hieman ahdistuneena.

"Onko sulla kaikki hyvin, rakas? Mä muistan kyllä. Enkä mä pelkää.. tai no nyt mua vähän pelottaa, kun sä näin yhtäkkiä tuut kertomaan tän." Sanoin. Draco pisti huulensa omilleni. Minä vastasin suudelmaan. Hän vetäytyi pois ja katsoi minua silmiin.

Miksi hän käyttäytyy näin?

"Tuu, mennään nyt. Meitä odotetaan." Hän sanoi ja nousi sängyltä. Minä nousin myös ja lähdimme kohti muita.

Pian saavummekin tapaamiseemme. Täällä ovatkin jo kaikki odottamassa. Kävelimme Dracon kanssa pöydän luo. Draco siirsi tuoliani niin että minä pääsen siihen istumaan. Istuin tuolille ja Draco istui viereeni omalleen. Hän laittoi kätensä minun reidelleni kuin yleensä.

"Noin. Nyt meillä ovat kaikki koossa. Onko teillä Potterin olinpaikasta tietoa?" Lordi kysyi seisoessaan pöydän päässä.

"Minä luulisin hänen olevan Weasleyjen luona, herrani." Severus sanoi.

"Niinpä, niinpä tietysti.. tuota meillähän oli yksi asia mikä piti hoitaa.." Lordi sanoi katsoen meihin päin. Tunnen kun Draco puristaa reittäni kädellään kovempaa. Hän näyttää ahdistuneelta ja pelokkaalta. Mitä tapahtuu?

Lordi astelee meitä kohti. Hän saapuu kohdallemme, hän taputtaa Dracon tuolin päähän. Draco nousee tuoliltaan ylös. Katson hämmentyneenä tilannetta.

Narcissa taas taistelee kyyneleitä vastaan. Sen näkee selvästi. Hän yrittää välttää hajoamista. Hän katsoo minuun surun ja pelon täyttyneillä silmillä.

Draco ja Lordi kävelivät huoneen keski osaan.

"Pysy siinä, poika." Lordi sanoi. Ja asteli hieman etäämmäksi Dracosta. "Minä suoritan nyt sen minkä sinä ansaitset."

Nyt ymmärrän mitä tapahtuu. Draco ei suorittanut tehtäväänsä viime lukuvuoden lopussa. Hän ei tappanut Dumbledorea. Hän sanoi, että jos hän ei tee sitä, hänet tapetaan.

Nousin nopeaa tuoliltani ylös. Juoksin Dracon eteen.

"Sä et voi tehdä tätä! Sä et vaan voi! Dracolla on vielä koko elämä edessä! Ihana elämä. Sä et vaan voi lopettaa sitä noin! Draco ei ansaitse kuolemaa! Dracolla on ihmisiä, jotka siitä välittää! Mä välitän! Mä voisin kuolla sen vuoksi! Ja sulla ei oo mitään syytä tehdä tätä! Sinä mikäkin luukasa! Kato mitä sä teet! Dracolla on ihminen, jota se rakastaa ja joka rakastaa sitä takaisin!" Yritin kaikin keinoin selittää.

"Nyt sinä tyttö siirry, niin saan hoidettua tämän pois alta! Tämä olisi jo tehty, jos sinä et seiso tiellä! No niin, nyt, siirry!" Lordi komensi. Silmästäni valui kuumat kyyneleet.

"En! Sä voit tehdä sen mulle." Sanoin ja lopussa ääneni petti. Haukoin henkeäni itkiessäni.

"Edlyn, siirry. Mä pyydän. Lupaan pitää susta huolta vielä, vaikka en oo sun luona. Oon sun sydämessä aina. Muistatko?" Draco sanoi. Hän astua takaani vierelleni ja laittoi kätensä poskilleni. Hän pyyhi kyyneleitäni, jotka virtasivat. "Pikku hetki." Hän snaoi Lordille.

"Draco, älä.. mä en halua, että sä.. sua ei olisi. Pitäisikö mun elää mun koko loppuelämä ilman sua? En mä pysty." Sanoin itkien katsoen hänen lumoaviin silmiin. Draco nielaisi itkun kurkusta.

"Sä et menetä mua. Enkä mä sua. Mä oon aina sydämessä ja pidän susta huolta. Mä rakastan sua. Sä et jää yksin." Draco sanoi.

Tälläistä en osannut vielä hetki sitten odottaa.

"Mäkin rakastan sua-"

"Minä en enään kestä tätä! AVADA KEDAVRA!" Oli ainoa asia minkä enään kuulin. Sitten enään viimeinen asia minkä näin oli Dracon kauniit kasvot. Ja hänen kauniit silmät, joista valui kyynel. Kaikki pimeni. En nähnyt mitään. En tuntenut mitään.

Draco nk

"Minä en enään kestä tätä! AVADA KEDAVRA!" Kuulin oikealta puoleltani Lordin huutavan. Vihreä valo valtasi huoneen. Tuuli puuskahti ihan vieressäni.

Ainoa asia minkä näen on se, että Edlyn heittäytyy maahan. Häntä ei enään ole. Hän on taivaassa. Hän on sydämessäni aina, mutta juuri nyt sydämeni on rikottu.

Hän on kuollut.

"EII! EDLYN! MITÄ SÄ TEIT? Ei." Huusin ja juoksin Edlynin luo.

"Poika ei tainnut muistaa, että tuota kirousta ei pysty vältellä." Kuulin Lordin sanovan.

Menin kyykkyyn Edlynin luo. Nostin hänen päänsä minun syliini. Katsoin hänen kauniita kasvojaan itkien. Silitin hänen poskeaan.

"Draco, tuleppas." Kuulin isäni äänen vierelläni. Käänsin katseeni äänen lähteeseen. Kyllä hänhän siinä oli.

"Mene pois! Et tiedäkään kuinka paljon mä tuota toivon just nyt." Sanoin hänelle murtuneena. Käänsin katseeni takaisin rakkaaseen ihmiseen sylissäni. Nyt halaan hänen kuollutta ruumista. Ja kyyneleeni tekevät hänen paidan märäksi. Rakastan häntä ikuisesti.

Hän oli minun sielunkumppanini ja sielut eivät koskaan kuole.

Kiitos kun luitte <3 Tää olis viimeinen luku. Melkein itken täällä itekin, että tästä huomaa kuinka hyvin pystyn kuvitella tän tilanteen :/