you know his parents, not him. / Draco Malfoy Suomi

Sormus

On mennyt jo kuukausi. Olin väärässä. Nää lisätehtävät ei ollutkaan niin perseestä mitä kuvittelin. Eikä nää edes ole vaikeita, ja näitä ei tuu niin paljoa. Okei jos nyt rehellisiä pitää olla niin nää on ihan täyttä paskaa. Ihan perseestä. Siis miten minun näistä pitäis jotain jaksaa ymmärtää?

Kalkaros luulee, että se voi vaan tehdä mitä haluaa. Se ei ajattele miten muut voi.

Aina jokaisen tunnin jälkeen mä saan lisätehtäviä. Kävelen luokasta ulos Dracon tai Astorian perään. Illalla mä teen niitä kuin joku hullu. Draco aina tsemppaa minua, että kyllä minä pystyn tähän. Välillä hän myös kertoo suoraan vastaukset kunhan ensin itse yritän.

Se oli myös totta, että en kerkeä olla ystävieni kanssa kauheasti. Tai olen minä heidän kanssaan, mutta minä raahaan kaikki kirjani ja nämä mukaan. Kuuntelen välillä heidän keskustelua.

Tämä on todellakin stressaavaa. Kuinkahan monta kyyneltä minä olen päästänyt tämän aikana? Ainakin viisi sataa. Siitä olen varma. Ei sille mitään voi, jos on heikko. Se on okei. (Muistakaa aina, itkeminen ei tarkoita että oot heikko. Se just tarkoittaa että oot vahva <3)

"Anteeksi." Sanoin, kun paiskasin kirjani vahingossa pöydälle. Astoria katsoi minua hieman säikähtäneesti, kunnes väläytti hymyn.

"Ei se mitään." Hän sanoi.

Istuin tuolille hänen viereensä, avasin kirjan kannen ja aloin tutkia heti sen sisältöä.

"Toi on ihan hullua. Sä opiskelet varmaan enemmän kuin se rohkelikko tyttö. Granger." Astoria sanoi katsoessaan minua nenä kirjassa. Huokaisin tympääntyneenä.

"Tiedän. Tää on kamalaa. En jaksa tehdä näitä. Kunpa Kalkaros vaan tulis mun luo näin: joo tuota lopetetaan se opiskelu juttu kokonaan. Sä osaat taas tosi hyvin. Hyvästi." Sanoin.

"Noin ei tuu ikinä tapahtumaan sen voin sanoa. Kalkaros ei yleensä kehu ketään. En oo koskaan kuullut sen kehuvan ketään. Paitsi sä oot myös kuolonsyöjä, mutta ei se varmaan vaikuttaisi siihen." Astoria sanoi hieman naurahtaen.

"Mm." Hymähdin. Jes! Löysin yhden vastauksen. Kirjoitan sen sulkakynälläni pergamentille. Jatkan lukemista ja kirjoittamista.

___

Herään järkyttävään päänsärkyyn sängyltäni. Katson olkani yli, onko Draco vierelläni. Siinähän hän onkin. Hän ei tosiaan nukkunut.

"Hyvää öö iltaa ruusunen." Hän sanoi ja antoi pienen suudelman otsalleni. "Miten nukuit?"

"Ööh hyvin kai. Pää on vaan ihan hemmetin kipeä ja huimaa vähän." Vastasin tekohymyillen Dracolle. Näin jotain unta. Se oli kamalaa kuin olisin tyhjässä huoneessa. Siellä ei ollut mitään vain hämärää. En nähnyt mitään. Se tuntui kuin olisin ollut vankilassa.

"Hei mikä on?" Yllättäen Draco kysyi. Hän nosti katseeni hänen kasvoihin ja siirsi hiuksiani korvani taakse.

"Mä näin pahaa unta. Painajaista." Vastasin. Yritin välttää katsettani hänen silmiinsä. Ne ovat vain vastuttamattomat. Päätin kuitenkin katsoa niihin.

"Kerro mulle, mitä siinä tapahtui?" Hän kysyi. Tavallaan käski kertomaan. Nielaisin palan kurkustani alas.

"Ei siinä tapahtunut mitään." Mutisin. Draco katsoi minua sellaisella ilmeellä, että hän ei usko minua. "Eiku oikeesti. Mä olin tyhjässä huoneessa. Öö siellä ei ollut mitään. Ei yhtikäs mitään. Ja yhtäkkiä mä alan putoamaan, ja herään tässä. Ei mitään." Kerroin.

"No et oo ainakaan enään siinä tyhjässä huoneessa vaan mun vieressä." Draco sanoi ja pörrötti hiuksiani. "Ootko sä tehny jo sun tehtävät?" Hän kysyi.

"Joo oon." Vastasin. "Tuu mennään iltapalalle." Sanoin noustessani ylös. Horjahdan vähän, sillä minua huimaa vieläkin. Mistä tämä johtuu?

"Öö ootko sä okei?" Draco kysyi. Käänsin nopeaa katseeni häneen.

"Ööh joo oon. Mennään nyt vaan." Vastasin ja lähdimme Suureen saliin.

"Sieltähän te tuutte. Hyvää iltaa rouva ja herra Malfoy." Blaise sanoi. Naurahdin hieman istuessani penkille.

"Me ei olla naimisissa." Sanoin.

"Hm. Edlynnnn.. koska mennään naimisiin?" Draco rupesi heti anelemaan. Pyöritin silmiäni.

"En tiedä. Katotaan nyt, jos käyttäydyt oikein kiltisti." Vastasin. En tosiaan tiedä mitä tuohon pitäisi vastata.

"Uih jes! Okei mä oon. Saat nähä tänä iltana, että oon ollu kiltti." Draco sanoi. Mitä tuon pitäisi tarkoittaa?

"Oooh kamu, mitä meinaat?" Blaise kysyi nauraen. Draco nauroi myös. Katson Astoriaa miettien mitä Draco juonii.

___

Tulimme tähtitornille, jota Draco todella toivoi. Tämä on hänen suosikki paikkansa. Hän on usein täällä minun kanssani ja kertoo kuinka paljon hän rakastaa minua. "Toi tähti on yhtä kirkas, kun meidän tulevat vihkisormukset." "Nuota tähtiä ei oo yhtä paljon kuinka paljon mä rakastan sua."

"Kunpa mä en olis koskaan kohdellut mun vanhempia sillä tavalla. Nyt ne on kuollut enkä mä voi pyytää anteeksi." Sanoin.

"Ööh tuota mä.." Draco sanoi ja kääntyi minuun. Käännyin katsomaan myös häntä. Hän kaivoi jotain taskustaan.

"Mitä sä teet, Draco?" Kysyin naurahtaen.

Hän polvistui. Avasi rasian ja sieltä kiilsi sormus. Hän katsoi minua kiiltävillä silmillään.

"Draco.."

"Edlyn Roswell, lupaan rakastaa sua ikuisuuden jokaisena hetkenä. Antaisitko mulle suuren kunnian ja tulla mun vaimoksi?" Hän sanoi katsoen suoraan silmiini. Tuuli heilutti hänen lyhyitä platinan blondeja hiuksiaan.

"Tulen." Vastasin. Kyynel valui silmästäni. Dracon kasvoille tuli leveä hymy. Hän oli laittamassa sormusta sormeeni, mutta käteni tärisivät kauheasti. Naurahdin pienesti, ja hyppäsin suoraan Dracoon kaulalle ja halasin häntä.

"Tää on paras päivä mitä mulla on ikinä ollut. Tai ehkä paras ilta. Tai ehkä kumminkin päivä. En mä tiedä." Sanoin.