you know his parents, not him. / Draco Malfoy Suomi

sun ideoista ei kans ikinä tiiä

On pimeyden voimilta suojatumisen tunti. Tai no emme me siellä vielä ole, sillä täällä on joku mekkala oleskeluhuoneessa. Mitä tapahtuu? Menen sinne ja huomaan Dracon ja.. Pansyn huutamassa? Minulla tulee päähäni muisto siitä, kun heräsin ja he olivat riitelemässä. Se aamu oli ensimmäisiä päiviäni.

"Mistä sä löysit nuo? Keltä sä sait ne? Ne on Edlynin! Anna ne nyt! Oikeesti, Pansy!" Draco huusi Pansylle. Hä? Mitkä on minun? Näin.. Pansyn kädessä minun lääkepulloni. Pansy heiluttelee kättään, jossa ne ovat joka puolelle, jotta Draco ei saa niitä.

"Voi Draco. Mä löysin ne teidän vessasta." Pansy sanoi. Mitä?! Onko toi käyny meidän huoneessa?

"Siis sä kävit meidän huoneessa?" Draco kysyi järkyttyneenä. Pansy nyökytti päätään. Draco nappasi nopeaa lääkepullon Pansyn kädestä. "Sun ei pitäis tietää näistä!" Hän sanoi Pansylle.

"No tiedän jo. Mikä Edlynillä on?" Hän vastasi. Draco mietti hetken.

"Noh sanotaan vaikka, että ei mikään." Hän sanoi, ja alkoi kävellä minua kohti takaperin joten hän törmäsi minuun. "Hui saakeli!" Hän säikähti, ja kääntyi minuun. "Edlyn."

"Draco." Sanoin ja otin lääkkeeni hänen kädestään omiini. Lähdimme pois oleskeluhuoneesta. "Siis se on käyny meidän huoneessa?"

"Näköjään." Draco huokaisi, ja pääsimme luokkaan sisään. Siellä oli jo suurin osa. Tosiaan meillä on tunti rohkelikkojen kanssa. Haha jippii. Mukavaa. Ei ole.

Hermione nk

Olemme jo luokassa Harryn ja Ronin kanssa, jotta emme myöhästy. Minä anoin heitä jo mukaani. Ronia ei kans voisi pätkääkään kiinnostaa opiskelu.

Luokan ovi aukeaa, ja sieltä he taas tulevat. Malfoy ja Roswell. Pari, josta kaikki aina puhuvat. Se on ärsyttävää.

He istuvat tympääntyneinä takariviin mulkoilemaan meidän tupaa. Eikö heillä ole mitään muuta tekemistä?

Heillä on molemmilla violetteja länttejä kaulassaan. Hyi. Ihan oikeasti. He ovat varmaan koko ajan kiinni toisissansa.

"Ron! Harry!" Minä huuto kuiskasin heidän huomiotaan. Heidän päät kääntyvät minuun kysyvästi. Minä nyökytän näihin kahteen luihuiseen. Ronilla kestää vaikka kuinka tajuta, mutta Harry pyörittää silmiään.

"Mitä? En ymmärrä." Ron sanoo. Huokaisen, ja kuiskaan hänelle "heidän kaulat." Ron kuuntelee ja nyt huomaa, mitä tarkoitan.

"Ällöttävää." Hän sanoo. Minä naurahdan.

"Paraskin puhuja. Teet tuota ihan samaa sen Lavenderin kanssa." Sanoin, nyt Ron vain pysyy hiljaa. Katson häntä vielä -minä tiesin- ilmeellä. "Hyvä ettei pian Harry ja Ginnykin." Sanoin ja katsoin Harrya.

Hän jähmettyy ja kääntyy nopeasti katse eteen puna poskillaan.

"Hiljaa, Hermione!" Harry sanoo vähän kovemmalla äänellä.

"Anteeksi." Minä pyysin anteeksi häneltä, ja hän hymyilee takaisin hyväksyvästi. Pian kuulen sen tietyn äänen takaani.

"Mistäs täällä puhutaan? Kenen pitäisi olla hiljaa mistä?" Kuuluu tuon luihuistytön ääni. Käännyn katsomaan taakseni häneen.. heihin. Siinähän on tietenkin Malfoy myös.

"Ei kuulu teille. Menkää pois, kun vielä pystytte. Enkä aio sanoa uudestaan." Harry sanoi. Malfoy naurahtaa.

"Hah. Ei kovin ystävällisesti sanottu, Potter. Mieti sanojasi. Meillä kun on sanat aina hyvin hallussa. Osaamme olla kilttejä. Voi ei Weasleybee, sinulla on hämähäkki otsassasi. Tapa se." Malfoy sanoi silmät suurena. Käännyin nopeaa Roniin. Eihän siinä mitään hämähäkkiä ole. Ron hätääntyneenä lätkäisee käden otsaansa.

"Aih!" Hän voihkaisee. Käännyn nyt taas katsomaan Malfoyta ja tyttöä. He virnuilevat ja lähtevät takaisin paikoilleen naureskelemaan. Tuo ei kyllä ollut hauskaa.

"Hitto! Luulin oikeasti, että siinä oli hämähäkki." Ron sanoi. Taputin häntä olalle hymyillen.

"Älä välitä. Se on vaan säälittävä Malfoy ja hänen tyhmä tyttöystävänsä." Harry sanoi Ronille lohduttaen. Käännyn vielä katsomaan Malfoyhin. Nyt he kaksi taas siellä jotain flirttailevat toisilleen. Luokassa? Voi jestas.

No nyt Kalkaros tulee luokkaan vauhdilla, ja paiskaa oven kiinni perässään. "Hei oppilaat!- Malfoy! Olemme luokassa!" Hän huutaa. Nyt Malfoy vetäytyy irti Edlynin huulilta, silmiä pyöritellen. "Kiitos." Kalkaros kiittää. Näyttää siltä kuin hän lävistäisi Malfoyn katseellaan. Joo kiitos, Kalkaros, tekisitkö sen?

____

Edlyn nk

Nyt tunti loppuu. Me nousemme Dracon kanssa ylös käsi kädessä. Olemme juuri menossa ovesta ulos, mutta Potter ja kumppanit etuilevat meitä. Draco pyörittää silmiään ja tönäisee heidät ovesta ulos. Minäkin astun ulos.

"Malfoy!" Kuuluu Kalkaroksen ääni luokasta. Draco ja minä pysähdymme ja käännymme. "Olisi kerrottavaa. Tuutko käymää? Tai no sinähän tulet, se ei ollut kysymys."

Draco katsoi minua.

"Mä voin oottaa tos oven ees." Sanoin, ja suljin oven, jotta he voivat keskustella. Mistä nyt ikinä puhuvatkaan.

Hetken päästä ovi pamahtaa auki. Mitä ihmettä? Ulos tulija on Draco. Miten hän nyt noin? Hän.. hän itkee?

"aiotko taas vaan kävellä mun ohi kyyneleet silmissä?" Kysyin, kun hän käveli ohitseni. Hän pysähtyi ja kääntyi.

"Pysy kaukana mun isästä." Hän sanoi ja jatkoi matkaansa. Miksi toi ei anna mun auttaa? Haluan, että Dracolla on kaikki hyvin.

Päätän juosta häneen perään. Mikä hänelle tuli? Mitä Kalkaros kertoi hänelle? Pääsen hänen viereensä ja kävelen nyt hänen tahtiaan. "Mikä sulla on? Miks?"

"Odota nyt! Kerron kohta, kun ollaan meidän huonees!" Hän kuulosti vihaiselta ja surulliselta. Mitä on tapahtunut?

Pääsimme huoneeseemme suljin oven perässäni. Kävelin sängylle, istuin siihen. Samoin myös Draco. "Kerro. Miks mun pitää pysyä kaukana sun isästä? Sehän on mun huoltaja." Sanoin rauhallisena.

"Tuota.." Draco pyyhki kyyneleensä pois. "Koska.. se.. se oli taas murhannut jotain jästejä.. ja myös.." Hän piti pienen tauon hengähtäen. "Ja se oli kuulemma myös murhannut.. sun vanhemmat."

Mitä? Minun vanhempani? Mutta.. miten sitten hän halusi olla huoltajani? Öö hämärää. Kyynel valui poskelleni.

"Miks?" Kysyin vaisusti itku kurkussa.

"Niin, sen kun tietäis. Mutta mulla on konsti miten saadaan murheet pois." Hän sanoi, pyyhki kyyneleensä nopeasti pois ja nousi seisomaan. Katsoin häntä kysyvästi. "Mikä se mahtaa olla? Noista sun ideoista ei kans ikinä tiiä."

"Blaa blaa, no alkoholi tietenkin. Tänään on bileet. Mennään sinne ja vedetään kännit." Hän sanoi tekohymyillen. Purin huuleni yhteen.

"Empä oikee tiiä. Sä tiedät mitä viimeksi tapahtui. Ei uusiksi sitä kiitos." Sanoin, ja pörrötin hänen blondeja hiuksiaan. "Söpö." Hihkaisin.

"Hei, en oo! Ja kyllä mennään. Vai haluatko olla täällä itkemässä, kun mä oon tuolla kaikkien tyttöjen seassa?" Hän sanoi.

"No okei. Mä tuun." Vastasin. Hän hymyili, ja nosti minut ylös. Antoi pienen pusun kaulalleni. "Hyvä tyttö." Sitten hän kipitti vessan ovelle, ja meni sisään. Hetken päästä kului, kun suihku meni päälle. Mhm. Vai että tämmöstä.

Hetken kuluttua suihku lakkaa ja ovi avautuu. Minä kohotan katseeni sinne. Draco astelee sieltä pyyhe ympärillään. Hän kävelee kaapilleen. Tuijotan häntä edelleen.

"Kyllä säkin voit mun vaatteet vaihtaa jos haluat." Hän sanoi virnistäen.

"Ehkä ens kerralla. Sori." Vastasin. Hän käänsi nopeaa katseensa minuun. Hänellä oli surullinen ilme.

"Auts. No millon se 'ens kerta' sitten on?" Hän kysyi innoissaan. Minä hymähdin.

"No öö vaikka hhmm.. sadan vuoden päästä?" Ehdotin. Hän kurtisti kulmiaan.

"En mä niin kauaa jaksa odottaa." Hän sanoi. Huokaisin, nousin ylös ja kävelin hänen luo.

"Hölmö. Selvä sitten teen sen nyt." Sanoin. Hän hymyili minulle.