you know his parents, not him. / Draco Malfoy Suomi

pidä sun tyttöystävää silmällä!

Olen miettinyt, mikä sai minut pyytämään niin suoraa anteeksi Dracolta? Se ei voinut olla vain minun omasta halustani. Kyllä. Minä halusin sopia hänen kanssaan, mutta se ei tuntunut siltä, että olisin pelkästään vain itse halunnut. Sitä on vaikea selittää. Se tuntui kuin se olisi ollut.. taikaa.

Okei, kerrataas. Olin kirjastossa.. itkemässä, tietystä syystä. Luna tuli luokseni, ja yritti lohduttaa minua. Kyllä hän ehkä jotenkin onnistui. Hän pomppasi ylös ja.. hän sain jonkin mahtavan idean. Mikä se idea mahtaa olla, jos se oli niin mahtava? Miksi juuri sillä hetkellä? Hetkonen..

"Edlyn!" Kuulin Astorian äänen, ja näin hänen käden heilumassa silmieni edessä. Säpsähdin hereille. No hereille ja hereille.

"Mitä?" Kysyin ajatuksista pöpperöisenä. Olipas omituinen sanavalinta. Noh.

"Ootko tulossa kuuroksi tai jotain?" Astoria kysyi. "Miksi et kuullut mua?"

"Mä ajattelin.. öö.." Minä sanoin, ja upposin taas ajatuksiini. Elikkäs.. Tottakai!! Tietenkin! Luna!

Minä pomppasin ylös tuolilta, ja pyyhkäisin kaapuani.

"Minne sä menet?" Draco kysyi. En vastannut vaan juoksin korpinkynsien pöydälle. Etsin Lunaa katseellani. Vaaleat hiukset, vaaleat hiuks.. tuolla! Kävelin Lunan luo.

"Luna." Minä sanoin hänelle. Hän säpsähti kosketuksestani ja kääntyi.

"Edlyn?" Hän kysyi.

"Joo, juuri se. Etkös sä käyttänyt muhun jotain loitsua? Että pyytäisin anteeksi Dracolta?" Kysyin häneltä. "Mikä se loitsu oli? Mistä tiesit sen?"

"Kyllä tein. Se on salaisuus, Edlyn." Hän sanoi hymyillen. Minä nyrpistin nenääni pettymyksestä, mutta hymyilin takaisin. Lähdin kävelemään takaisin paikalleni.

"Luna? Luna Lovekiva?" Astoria kysyi.

"Joo? Se käytti jotain loitsua muhun ja Dracoon-"

"Mun isä kyllä saa kuulla tästä!" Draco sanoi jo valmiiksi.

"Se käytti jotain loitsua, joka sai mut pyytämään anteeksi. Ei aina tarvitse kertoa isälles kaikkea. Sitäpaitsi eikös sun isä ole Azkabanissa?" Kysyin.

"Onhan se.." Draco huokaisi.

"Anteeks, ei mun ollu tarkotus." Sanoin, halasin häntä ja annoin pienen pusun hänen poskelle. Hänelle tuli pieni hymy.

"Dracoo! Rohkelikkojen pöydässä on enään yks vihreä omena jäljellä!" Blaise tuli luoksemme huutaen. Dracon silmät kirkastuivat, hän nousi salaman nopeaa ylös ja juoksi rohkelikkojen pöydälle. Repi omenan nauravan Colinin käsistä. Minä olin tukehtua nauruun luihuisten pöydässä. Draco tuli takaisin minun viereeni.

"No sehän meni hienosti! Sait sen kakaran itkemään." Sanoin. Draco kohautti olkapäitään ja haukkasi omenastaan.

"Haluutko puraisun?" Draco kysyi ja ojensi omenaansa minulle.

"No vaikka." Sanoin ja olin kumartumassa haukkaamaan omenasta, mutta Draco vetäisi sen pois ja haukkasi siitä itse.

"Et saa." Hän sanoi virne kasvoillaan. Minä tuhahdin.

"Drapple." Blaise sanoi itsekseen.

"No mitä tuo nyt tarkoittaa?" Draco kysyi hämillään. Blaise naurahti.

"No sua ja omenaa." Blaise sanoi. "Yhdistettynä."

"Yhdistettynä? Hyi, likaista. Ei. Mielummin ööö.. Drrr.. Dredlyn?" Draco sanoi.

"Tosi kivan kuuloista, fretti." Minä sanoin, sain heti murhaavan katseen Dracolta.

"Mistä sä oot ton kuullut?" Draco kysyi ärtyneenä. Astoria hymyili itsekseen. Draco kohdisti silmänsä häneen. "Oi että sä oot kuollut, Astoria!"