you know his parents, not him. / Draco Malfoy Suomi

Mee sen luo.

Heräsin siihen kauheaan tunteeseen, eli kyynelistäni, jotka ovat valuneet silmistäni yöllä nukkuessani. Päätäni särkee, ja on tyhjä olo kuin jotain puuttuisi. Niin kuin puuttuukin. Draco.

Nousen sohvalta ja katson ympärilleni oleskelu huoneeseen. Laahustan makuuhuoneille kohti, ja pysähdyn oven kohdalle, jossa lukee Malfoy & Roswell. Huokaisen, avaan ovea varovaisesti ja pujahdan hiljaa sisään. Draco nukkuu sängyllä vielä. Kellohan on kuusi vasta. Menen hänen luokse toivoen, että en herätä häntä. Annan hänelle pienen pusun otsalle. Hän ei reagoi mitenkään.

Puen kaapuni päälleni pillahtamatta itkuun. Sehän on vaikeaa. Taistelen kyyneleitä vastaan. Otan taikaliemi kirjan mukaani. Hengähdän päättäväisesti ja katson nopeaa itseäni peilistä. Kun hyväksyn vihdoin itseni niin kävelen ovelle. Ennen kun lähden pois niin vilkaisen Dracoa. Hän nukkuu ja tuhisee. Miten tämä meni näin? Suljen oven mahdollisimman hiljaa epäonnistuen. Kuuluu kauhea kolahdus, kun ovi sulkeutuu. Laitan silmäni kiinni tiukasti ärtymyksestä. Hhh.. no jaa.

Menen ulos, siellä on sumuista ja kosteaa. Pilvet ovat laskeutuneet maan kamaralle, mutta maisemat ovat yhtä kauniit kun Dracon kasvot. Unohda jo!, Ajattelin. Kävelin luutavarastolle, mikä on aika kaukana linnasta. Eihän siinä mitään. Menen luutavarastoon sisään, ja kyykistyn lukemaan läksyjäni.

Olen lukenut aika kauan. Ainakin nyt ulkona on nyt hieman lämpimämpi. Luutavaraston ovi kolisee, joku yrittää aukaista sitä. Nousen nopeasti ylös ja otan sauvani kaavun uumenista valmiiksi. Ovi aukeaa.

"Edlyn!" Astoria kiljahtaa. Hän syöksyy halaamaan minua. "Täällä sä olet! Oon etsinyt sua. Kysyin Dracolta, missä sä olet. Se meinas, että 'se pärjää kyllä. Varmaan kirjastossa tai oleskelu huoneessa.' Mumisten samalla, kun kampasi tukkaansa valmiiksi. Se näytti karmivalta, tarkoitan että hän oli hieman kalpea." Hän selosti ja irtautui halauksesta.

Draco oli sanonut että  minä pärjäisin kyllä. Ja että olen varmaan kirjastossa tai oleskelu huoneessa. Haluaisin purskahtaa itkuun. Nielaisin palan kurkustani, jonka tunsin. Katsoin Astoriaan.

"Astoria kuule, meillä ei mee hyvin. Draco on etäinen. Se.. ei halua puhua mulle. Se ei halua huomiota." Sanoin taistellen itkua vastaan. Astoria vaan heilautti kättään ja ähkäisi, kun asia ei olisi mitenkään kummoinen.

"Edlyn, hän on kunnossa. Hän on vain luultavasti väsynyt. Kyllä hän tulee pyytämään anteeksi tai jotain. Tule! Mennään aamiaiselle!" Hän hihkaisi iloisena. Minä taas laahustin hänen mukaansa.

Käytävällä kävelemme suurta salia kohti.. tai no minä laahustan vain Astorian vierellä. Hän kävelee iloisena joten hän on nopea. Joudun välillä hölkätä hänen peräänsä.

Yhtäkkiä näen Dracon tulevan meitä vastaan. "Draco! Tuutko meidän kanssa samaa mat.." Hän käveli ohitsemme. Hän oli lievässä paniikissa ja oli itkeä. "Draco!" Yritin huutaa hiljaisesti hänen peräänsä. Hän jatkoi matkaansa.

"Olihan tuo vähän omituista." Astoria sanoi ja laittoi silmänsä minuun.

"Ai vähän? Vähän? Äh! Oot tyhmä ja ihan sekasin!" Ärisin, otin hänen kädestään kiinni ja vetäisin hänet jatkamaan matkaa. "Saisit miettiä edes joskus."

"En jaksa miettiä." Hän sanoi.

"Etpä tietenkään." Huokaisin.

Suuressa salissa on taas kamala puheensorina. Huokaisen, ja kävelen luihuisten pöydälle. Blaise vilkaisee meihin ja jatkaa syömistä. Istun pöytään.

"Blaise, lähtikö Draco täältä äsken vai? Se tuli meitä vastaan, se oli paniikissa eikä puhunut meille mitään." Minä kysyin. Blaise pudisti päätään.

"Eih, Ei se ollu täällä." Hän vastasi. Ärähdin ja löin päätäni pöytään. Mikä hänellä on? Jos pystyisin edes puhua hänelle, olisin puolet onnellisempi. "Rauhotu! Kyllä se tulee vielä meidän kaa. Ehkä sitä vaan vähän stressaa." Blaise yritti lohduttaa.

Nostan pääni ylös pöydästä ja siirrän hiuksiani kasvoiltani.

"Etkö tajuu, Blaise? Se on ignoorannu mua. Eilenkin sitä ei edes kiinnostanu, vaikka lähin pois yöllä. Menin nukkuu oleskelu huoneeseen, koska en jaksanu nukkuu siinä sen vieressä. Ei se olis kumminkaa halunnu mun nukkuvan siinä. Kun se vihdoin oli jo tullu mun luo nukkuu, niin mä ravistelin sen hereille. Se sano vaa mitä hittoa? Mä suutelin sitä, ja se sano mikä sua vaivaa?. Sanoin että mulla oli ikävä. Se vaa kurtisti kulmiaan kun ei olis ymmärtänyt tai jotain en mä tiedä." Kerroin.

"Aa se oli syy miks nukuit siinä sohvalla." Blaise sanoi ja nyökytti päätään.

"Joo mutta se ei puhu mulle enään! Oikeesti mä haluan sopia tän jutun." Sanoin.

"Mee sen luo." Astoria sanoi kohottaen olkapäitään. Nyökkäsin, nousin ylös ja lähdin Suuresta salista.

Avaan huoneemme oven ja katsoisin onko Draco siellä. Draco on täällä. Hän makaa sängyllämme. Kävelen vähän eteenpäin ja pysähdyn.

"Moi, blondi." Sanoin vaisusti. Hän vain katsoi kattoa. "Sanoin moi. Oon täällä. Tulin tänne sun luo. Etsin sua. Mä etsin sua. Et oo ollu mun kaa etkä oo puhunu mulle. Jaaa.. ja mä haluan puhua nyt." Sanoin.

Hän käänsi katseensa minuun. Purin huuliani yhteen, jotta en itkisi. Hän katsoi minua odottavalla ilmeellä.

"Mä eilen kerroin sulle, että mulla oli ikävä sua.. mutta sua ei kiinnostanut pätkääkään. Kysyit vaan että mikä mua vaivaa ja mä lähin, koska.. en halunnu nukkua sun vieressä. Et olis kumminkaa halunnu mun olevan siinä-"

"Olisin." Hän sanoi yhtäkkiä.

"Et sanonut mitään, että voisin jäädä." Sanoin. "Mutta mä rakastan sua tosi paljon."

"Tiedän." Hän sanoi. Tiedän. Siis mitä? Miksi ei mäkin sua. Tunsin, kun poskelleni valui kyynel.

"Tiedän. Eli sä et rakasta mua takasin vai? Oi vittu kuinka kiva kuulla. Mä oon yrittäny puhua sulle."

"Niin ootkin. Sä teet sitä paraikaa ja mä kuuntelen koko ajan. En oo missään vaiheessa sanonut että mä en rakastaisi sua." Hän sanoi. Vai että niin.

"No sano mulle nyt että rakastat mua." Sanoin. Oli vain hiljaista. Hän oli vain hiljaa. En kuullut pihaustakaan.

"Kuule, nyt ei taida olla oikea aika sanoa sitä." Hän huokaisi.

"Mitä sä tarkoitat tuolla?"

"Saat tietää sen huomenna." Hän vastasi ja virnuili katsoen kattoa. Sentään hän ei itke. "Ai niin ja.. öm.. mulla on.. huonoja uutisia."

Huonoja uutisia? Mitä ne ovat? Jättääkö hän minut? "Kerro."

"No, tuu tänne." Hän sanoi. Mitä tapahtuu? Kävelen hitaasti hänen luokse sängylle ja istun sängyn reunalle. Hän veti jotain taskustaan ja antoi se minulle. "Avaa se ja lue."

Päivän profeetta? Mitä hän täältä haluaa minulle näyttää? Avaan sen ja käännän ensimmäisen sivun.

Velho ja noita ovat kuolleet omaan kotiinsa. Syytä ei tiedetä. Epäillään itsemurhaa tai kirousta.

"Ketkä kuoli?" Kysyin.

"Lue sieltä."

Gary ja Bella Roswell..

"Äiti? Isä? Tän on pakko olla joku vitsi. Ei. Ei näin voi-"