mí amor

10. Saakelin perhoset

Moikkuu! Tähän alkuun haluun sanoo et oon vaihtanu näit hahmoi sillee et vaan Lilyn 2 vanhinta veljee eli Lucas ja Oscar on tosi suojelevaisii mut Patric ei :)

Koulupäivän päätyttyä alan kävelemään kohti kotia edelleen raivon vallassa. Miksi sen vitun Oliverin piti tulla pilaamaan kaikki?

Yhtäkkiä kuulen askeleita takanani ja päätän nopeuttaa tahtiani. Hetken pikakävelyn päästä tunnen käden olkapäälläni ja käännyn ympäri suutuksissani. Oliver. En vaivaudu edes puhumaan vaan näytän Oliverille ainoastaan murhaavan katseen ja jatkan matkaani.

"Venaa ny!" hän naurahtaa ja tarttuu minua kädestä.

"Mitä vittua sä haluat ja irti musta vitun paskiainen!" ärähdän ja riuhtaisen käteni pois hänen otteestaan.

"Okei okei chill. Halusin vaa tulla juttelee yhest asiast." Oliver selittää rauhalliseen tahtiin.

"Luuletsä tosiaan et mul ei ois parempaa tekemistä ku kuunnella sua ja sun idioottimaisia juttuja? Painu jo vittuun siitä."

"Mitä tekemistä sulla muka ois?" olen hiljaa kun en keksi mitä vastata.

"Niin aattelinki. Saat luvan kuunnella mua. Ensinnäkin olin ihan vitun kännissä siellä rannalla enkä muista siitä hirveesti mitää. Muistan vaa et sanoin sulle jotain tosi paskaa. Mul oli siihe aikaa vähä vaikeeta elämässä ku iskäl todettii vaikeelaatunen syöpä ja äitin juominen vaa paheni. En mä sua oikeesti ikinä pettäny mut olit ystävystyny Edvinin kaa nii paljo et luulin et petät mua Edvinin kaa ja halusin koston. Lopuks me muutettii sen takia et iskän hoidot alko tampereel joten siks se muutto. Sinä iltana mulla sit vaa purkautu kaikki ja hajosin. Oisin ottanu suhun yhteyttä mut olit jo ehtiny estää mut kaikkial. Nyt kuitenki iskä on parantunu ja muutettii takas meidän vanhaa kämppää. Halusin vaa tulla selittää tän kaiken ettet pidä mua täysidioottina ja et voin pyytää sult kunnol anteeks joten anteeks iha vitusti." Oliver selittää.

"Jaa." vastaan ja jatkan matkaani. Minähän en tuolle kusipäälle myötätuntoa anna.

"Eikö mitään muuta?" hän kysyy ihmeissään ja ilmelstyy viereeni.

"No mitä vittua sä kuvittelet et mä sanoisin?! Varmaa jotain anteeks anteeks rakas voidaanko palata yhteen paskaa mut en aijo antaa sulle mitään myötätuntoo. Tajusiksä kui vitun rikki mä olin sen illan jälkee? Mä en tarvi sun anteekspyyntöjä enää." sanon ja alan kävellä nopeammin. Yhtäkkiä saan snäpin Stellalta.

Stella <3
Omggg se c-luokan arttu haluu nähä mut

Minä
Mitä hittoo??

Stella <3
No niinpäää! Mut meen sen luokse tänää joten wish me luck

Minä
Älä sit tee mitää tyhmää jooko

Stella <3
En tietenkää mut pitää mennä ny!

Pakko sanoa että en ole hirveän innoissani tästä sillä en halua että Stellan sydän murskataan totaalisesti ja muutenkin hän ei uskalla sanoa ei tai sanoa takaisin. Kuitenkin pojilla voi välillä olla vähän tyhmiä ideoita.

Avaan kodin oven ja kävelen suoraan yläkertaan pitkin narisevia rappusia.

"Moi!" Patric huutaa alhaalta huoneeni oven mentyä kiinni. En jaksanut edes vastata. Rojahdan sängylle ja alan jälleen miettiä Oliveria. Voisiko olla että hän olisi puhunut totta ja aidosti pahoillaan? Epäilen vahvasti. Yhtäkkiä joku avaa huoneeni oven.

"Miks et vastannu mun moikkaukseen?" Patric kysyy ja istuu sängylleni.

"Ei huvittanu."