mí amor

15. Just se Viivi

Moi!! Alkuun haluun pyytää anteeksi ettei lukuja oo näkyny mutta tää johtuu ainoastaan siitä että oon ollu lomalla enkä oo jaksanu kirjottaa hirveesti :) hetken päästä tulee todennäköisesti seuraava osa et halusin vaa julkasta tälläsen lyhyen tähän väliin ns ilmoituksena et oon elossa :) enjoy <3

Voi vittujen helvetti, kiroan mielessäni kun kaivan nappiksiani sinisen putkikassini pohjalta. Pikkuhiljaa kiire alkaa tulla ja asiaa ei helpota se että joudun pyöräillä kentälle kaatosateessa. Oscarilla on auto huollossa, Patricin mopo on paskana ja Lucas lähti eilen jonnekki bileisii nii se on salee jonku muijan luona iha darrassa. Yhtäkkiä huomaan puhelun Elliotilta, pojalta jonka pelkän nimen kuuleminen saa vatsassani aikaan pienen kipristyksen.

"Helouu." Elliot sanoo vastattuani soittoon.

"Moi. Oot sit kajaril näin btw." sanon ja laitan polvisuojiani paikoilleen.

"Mun piti kysyy et voiks tulla meille?" Elliot kysyy.

"En."

"Mikset? Ei se oo vaikeeta kävelet vaa ulos kodista ja sit oikeelle." hän naurahtaa.

"Muuten salee tulisin mut mul on futistreenit neljänkymmenenviiden minuutin pääst ja mul on aika hiton kova kiire." sanon etsiessäni selectin palloani ulkovarastosta.

"Mut eihän sinne kestä ku vartti autol." Elliot toteaa ihmetellen.

"Nii kestää mut ei oo kyytii."

"Mä heitän sut." Elliot sanoo.

"Ei tarvi. Voin ihan hyvin mennä pyörälläki ku on nii hyvä keli." sanon vaikka kyyti kyllä kelpais. En halua silti ottaa tarjousta vastaan koska Elliot, jos joku on tehny jo mun hyväks tarpeeks kaikkee.

"Turpa kii oon teidän pihas kakskyt vaille nähään moi." Elliot sanoo nopeasti ja sulkee puhelimen antamatta minun edes vastata. Hymyilen itsekseen ajatellen että ei tarvi pyöräillä tuhatta ja sataa tuolla Suomelle tutussa paskassa nimeltä sade. Nappaan loput tavarani ja suuntaan kohti eteistä.

"Vai että tulee sun lempparipoju hakemaan sua." Patric virnuilee sohvalta.

"Kuulitsä kaiken?" parahdan.

"Pliis tottakai mä kuulin. Onneks Oscar tai Lucas ei oo täällä ne ei salee päästäis sua edes ulos ovesta." hän naurahtaa.
"Ennen ku meet mun on pakko kertoo yks juttu. Mut lupaa että et kerro kellekkää tai saan turpaan." Patric sanoo johon vastaan nyökkäämällä.
"Lucasil on muija. Se tutustu siihen jossai lukion bileis." hän naurahtaa.

"Mitä oikeesti?! Mist sä tiiät?" kysyn ihmeissäni. Lucas ei oo ikinä seurustellu ellei lasketa sen vitosluokan tyttöystävää joka jätti sen viikon jälkeen.

"Mä näin ne. Olin joskus yöllä syömäs ku tuli nälkä ja sit näin ku Lucas tuli sielt bileist jonku mimmin kyydis. Sit mä näin ku ne viel nuoli siin meidän talon edes jonka jälkeen se lähti. Yritin kattoo et kuka se oli ku se näytti jotenki tosi tutulta jonka jälkee tajusin et se oli Annika."

"Siis se Annika kenen naapuris me asuttii joku pari vuot sitte? Sehän on iha hiton hyvännäkönen miten se Lucasista tykkää?" naurahdan.

"Joo mietin iha samaa ja sit kävin kattoo sen Annikan iigeen ja sen stooris oli kuvii siitä ja Lucasist. Ei hitto ois tehny mieli kysellä siltä siit mut oisin salee ollu kuollu jätkä sen jälkee." Patric hymähtää ja hakee jääkaapista cokiksen.
"Joka tapauksessa sun poikkis tuli hakee sua joten pidä kivat treenit." hän naurahtaa.

"Se ei oo mun poikaystävä."

"Vielä." Patric virnistää.

"Turpa kiinni mä lähen nyt." tuhahdan harppoessani kohti eteistä.

"Tosiaa pidä kivaa ja kerro poikkikselles terkkui!" hän huikkaa vielä ennen kuin ehdin sulkea ulko-oven. Pyöritän silmiäni vaikka ei hän sitä edes nää. Itse nään kuitenkin Elliotin hymyilemässä mautonsa ratissa.

"Wassup." hän sanoo noustessani kyytiin.

"Moi ja ei sun ois oikeesti tarvinnu mua viedä." sanon laittaessani turvavyötäni kiinni.

"Älä jaksa tottakai mä sut vien. Vai olisiks mielummin pyöräilly tääl satees?" hän naurahtaa.

"No joo ehkä en. Oikeesti kiitos." sanon hymyillen.

"Ei mitää." hän hymyilee takaisin.

***

"Tosiaan tänään meillä on täällä uusi henkilö joukkueessa joten voisitko esittäytyä." valmentajamme Mauri kertoo saapuessamme kentälle. Huomaan myös että Stella ei ole treeneissä. Hengaa varmaan sen vitun Artun kanssa.

"Joo moi oon Viivi ja muutin tänne Oulusta." hän hymyilee.

Aloitimme lämmittelyn ja juttelin jopa muutaman sanan Viivin kanssa ja hän vaikuttaa ihan mukavalta. Hänellä on kolme pupua ja isosisko sekä hän harrastaa myös pianonsoittoa.

Pelasimme harjoitusottelun jossa minä ja Viivi olimme eri puolilla, ja voin sanoa että hän on ihan super hyvä pelaamaan futista. Puolustajana jouduin tehdä kaikkeni ettei Viivi pääsisi ohitseni kikkailuillaan.

"Noniin jengi muistakaa että perjantaina on harjoituspeli hifkin 06 tyttöjä vastaan! Nähään!" Mauri huutaa poistuessaan nurmikentältä.

Hetken päästä huomaan Elliotin kentän laidalla. Hän hymyilee söpösti ja vilkuttaa minulle.

"Siis onks toi Elliot?" Viivi kysyy siristellen silmiään.

"Tunneks sä sen jostai?" kysyn ihmeissään.

"Samaa voisin kysyä sulta. Mutta vastaus on kyllä." hän tuhahtaa.

"Siis joo se on mun kaveri." sanon ja huomaan kuinka Viivin naama muuttuu iloisesta ja hymyilevästä sekunnissa ärsyyntyneeksi ja pettyneeksi. Sanomatta sanaakaan hän kävelee pois kentältä mahdollisimman nopeasti.

"Oliks toi Viivi?" Elliot kysyy käynnistäessään mautonsa.

"Joo se sano et te tunnette."

"Me tunnettiin." Elliot korjaa.

"Häh mitä tapahtu?" kysyn ihmeissäni.

"Viivi on mun exä." Elliot toteaa hieroen niskaansa.

***
Words: 737

Hmmm mielenkiintoista...