Through the Hell

Valintojen maailma

*JOONAS*

"Joel vauhtia nyt!" komensin Alkon viiniosaston alahyllyjen luona kyykistelevää poikaystävääni. Kukin tavallaan... toiset kyykkäsi salilla suurempien lihasten puolesta, Joel Alkossa parempien viinien toivossa. En mä sitä salilla olis uskonut näkevänikään... mielikuva siitä olikin ihan tarpeeksi kiinnostava.. kuvitelkaa nyt Joel gymillä hikoilemassa ja puntteja nostelemassa.. kyykkäämässä.. ainakin se olis ilo silmälle.. vaikka sopihan tuo toki viinipullonkin kanssa ihan hyvin samaan lauseeseen, en mä sitä..

"Älä hoputa! Mä haluun valita hyvän" se tuhahti.

Vaikka mäkin tiesin viineistä jotain ja olin melko hyvin perillä siitä mikä oli hyvä mihinkin tarkoitukseen, oli Joel vielä parempi. Se olisi voinut punnita vaikka puoli päivää kahden pullon väliltä vain valitakseen oikean pienten vivahde-erojen vuoksi... ei mulla sellaiseen motivaatio olisi riittänyt. Sitä olisi voinut kutsua melkein jopa asiantuntijaksi.

Ehkä juuri ja juuri jos kyse olisi ollut jostain todella spesiaalista romanttisesta kahdenkeskisestä illasta, mä olisin saattanut harkita. Tästä tilanteesta oli kuitenkin romantiikka yhtä kaukana kuin oikea väärästä. Tämä pullo ei nimittäin ollut meitä varten.

Meidän porukasta pisimpään yhtä pitänyt pariskunta oli ottanut vihdoin odotetun stepin suhteessaan ja roudanneet kamansa Oulusta Stadiin. Pitkällinen prosessi oli vihdoin saatu päätepisteeseen ja edessä oli se hauskin osuus. Tuparit!

Nyt oli aika juhlia sitä ja totta kai meidän viinikeisarimme oli saanut kunniatehtäväkseen löytää täydellisen tuparilahjan. Mistään muualtahan sellaista ei voinut löytää kuin Alkosta...

"Olisit mieluummin ottanut Leijona-pullon" sanoin päätäni pyöritellen.

Se tehtävä olis tullut huomattavasti nopeammin päätökseen. Jopa minä olisin pystynyt siihen. Enkä mä ollut todellakaan mikään Alkon kanta-asiakas. Naurakaa pois vain mutta totta se oli!

Mä ostin yleensä juomani aina vain perus ruokakaupasta. Viineistä ei tarvinnut kantaa huolta kun toinen teki sen mun puolesta ja mitä väkeviin tuli, yleensä niitä kiskottiin porukalla ja silloinkin joku muu hankki ne mun puolesta.

Toisaalta tässä tapauksessa tuo viini oli kai sitten ihan hyvä vaihtoehto.. Olli oli nimittäin samanlainen viinimies kuin Joel. Sillä erotuksella et Lallin kulta lipitti punaviiniä, minun kultani valkkaria. Mulle kelpasi molemmat tilanteen tullen. Siis Joel ja Olli... vitsi vitsinä... paikassaan molemmat olivat hyviä nyt kun viineistä puhuttiin.

"Tää ei olekaan lahja sulle" Joel huomautti.

Eipä niin. Kohautin hartioitani ja huokaisin syvään. Nappasin puhelimen taskustani ja vilkaisin kelloa. Meidän olisi pitänyt olla jo Lalli&Matela oven takana mutta tässä me vain vielä seisottiin.

"Mä otan tämän ja sinä pidät suusi kiinni" Joel murahti.

Se asteli kassalle tumma punaviinipullo kädessään ja loi muhun murhaavan katseen. En mä ollut jaksanut ottaa sen kiukkuisuutta tosissani enää vuosikausiin. Ei se niin pelottava ollut mitä ehkä kuvitteli. Musta se oli vain lähinnä hauskaa. Paitsi jos se ihan oikeasti oikeasti veti herneen nenään... silloin ei kellään ollut hyvä olla. Kaiken vähiten mulla..

Mä raahauduin hiljalleen ulos Alkosta ja jäin odottamaan Joelia. Kaikki oli ehtinyt jo tottumaan siihen et me oltiin myöhässä joka paikasta. Milloin me unohduttiin testailemaan uusia juttuja keskellä kirkasta päivää tai milloin nukuttiin pommiin siksi et yö oli kulunut jossain ihan muussa kun nukkumisessa. Onneksi jätkillä ei ollut varaa heitellä siitä.. vuorotellen me kaikki myöhästeltiin milloin mistäkin. Mitä erikoisempien selitysten varjolla...

"Noniin kiukkupylly" Joelin ääni kuului takaa.

Se läpsäisi mua perseelle ja hymyili ilkikurisesti. Se tiesi että mä pidin siitä.. ei mua haitannut julkiset huomionosoitukset. Oli ne kädestä kiinni pitämistä tai vaikka sitten perseelle läpsäisy. En mä nyt sanonut et julkisilla paikoilla tarvitsi alkaa nuoleskelemaan toista mut ei tuollaisesta niin haittaa ollut.

"Mennään juhlistamaan meidän söpöläisiä" se tokaisi ja johdatteli mut ulos kauppakeskuksen ovista. Se kuulosti hyvältä ajatukselta. Ne olivat kyllä juhlansa ansainneet. Jo kolme vuotta yhdessä riittikin tajuamaan et kimpassakin voisi jo asua...

***

Noniin nyt vihdoin ehdin laittaa tämän ku hirveellä kiireellä taas saanu mennä koko päivän :)