Through the Hell

Kesäyö

*NIKO*

Käki kukkui jossain kaukana horisontissa ja lämmin kesäyön tuulahdus kävi vasten kasvoja. Mä rakastin tällaisia maisemia. Kun luonto antoi todella parastaan. Vaikka mä talvesta kovasti pidinkin, ei mikään voittanut lämpimiä kesäiltoja auringonlaskussa.

Tommi ja Olli istuivat laiturilla toisiinsa nojaten ja ihailivat hitaasti väreilevää järvimaisemaa. Ne olivat kyllästyneet melko pian leikkimieliseen tikanheitto-skabaan kun eräät ottivat sen vähän liian tosissaan. Ja eräillä mä viittasin lähinnä herrojen Hokka & Kaunisvesi suuntaan...

Ja siitä päästiin aasinsiltana Hokkaan joka istui pyöreällä, hieman keinumaisella tuolilla Porkonsa kanssa. Joonas oli ahtautunut Joelin kylkeen kiinni ja siinä ne oli nyt nuoleskelleet toisiaan kohta kymmenisen minuuttia. Ihme jos kädet ei seikkailleet teillä tietämättömillä tuon viltin alla...

En mä sillä et olisin mitenkään katkera meidän pariskuntien onnesta mutta näin Juhannuksena.. olishan se ollut ihan kiva jos itselläkin olisi ollut joku kainalossa. Joku jonka kanssa jatkaa iltaa kun muut olivat jo menneet. Joku jonka kanssa kävellä käsi kädessä maisemia ihaillen, sanaakaan sanomatta...

"Me lähdetään nukkumaan" Joel tokaisi tarttuen Joonasta kädestä.

Se nousi tuolilta ja lähti sen pidemmittä puheitta kuljettamaan miestään kohti sisätiloja. Miksi se edes jaksoi kaunistella asioita... eiköhän me tiedetty ihan yhtä hyvin kuin ne itsekin, mitä sinne mentiin tekemään.

Aleksi vilkaisi muhun päätään pudistellen. Se ilmeisesti kuuli Joelin kommentin ihan yhtä uskottavana kuin minäkin. Nuo kaksi laiturilla kyhjöttävää romantikkoa taas eivät tienneet koko asiasta yhtään mitään. Ei ne tainneet muutenkaan tietää mistään muusta kuin toisistaan. Toisaalta kiva niin... olivat ne niin pitkään olleet toisiinsa rakastuneet jo ennen kuin alkoivat edes seurustella.

"Miten ois uusinta skaba?" Aleksi kysyi toiveikkaana.

Se oli hullu jos kuvitteli mun kisailevan sen kanssa kahdestaan. Eihän täällä ollut edes ketään ketä todistaa, jos mut löydettiin aamulla tikkojen lävistämänä tästä nurmikolta. Paitsi Olli ja Tommi... mutta niiden varaan oli turha laskea yhtään mitään. Ei ne olisi tienneet maailman menosta mitään vaikka pommi olis räjähtänyt metrin päässä niistä.

"Älä unta näe!" kieltäydyin oitis kunniasta.

Sen verran mulla oli vielä itsesuojeluvaistoa ja elämäniloa jäljellä et siihen mä en suostunut. Vain hullu olis lähtenyt kisaamaan noin kilpailuhenkisen ihmisen kanssa. Ja hullulla mä tarkoitin toista yhtä kilpailuhenkistä... meidän porukasta löytyi tasan yksi sellainen ja se poistui juuri paikalta juhannusheilansa kanssa.

"Älä nyt oo tylsä!" Aleksi intti.

Tylsä mä en ollutkaan. Mä olin tässä tilanteessa vain järkevä ihminen joka ei halunnut olla yksi juhannuksena henkensä menettäneistä. Mä menin ennemmin vaikka nukkumaan eräänkin rakastuneen pariskunnan viereiseen huoneeseen...

"En suinkaan! Mä en vaan halua kuolla vielä" huomautin.

Nappasin edessä olevalta pöydältä lähes tyhjäksi juomani kaljatölkin ja vedin loput pohjanmaan kautta. Kai sitä pitäisi aloitella seuraavaa kierrosta... mä en olisi millään halunnut mennä vielä nukkumaan.

"En mä nyt niin paha ole!" Aleksi puolustautui.

Etpä... miestä jonka suusta nuo sanat kuuluivat, ei olisi koskaan syytä ottaa tosissaan. Se oli juuri niin paha.. se vaan ei itse ymmärtänyt sitä. Seuraavaksi se alkaisi väittää Joelia pahemmaksi osapuoleksi vaikka todellisuudessa se oli kahdesta pahasta itse se pahempi.

"Etpä" sanoin nauraen.

Tuo tuhahti muka loukkaantuneena ja pudisteli vain päätään hieman naurahtaen. Tajusi sekin ottaa tämän sentään vitsillä. Enhän mä sitä pahalla tarkoittanut. Musta oli vain ihailtavaa et oli niitäkin tyyppejä jotka pystyi ottamaan asiat noin tosissaan.

"Me lähdetään tästä unten maille.. hyvää yötä" Tommin ääni ilmoitti tutun rauhalliseen tapaan. Tuon selityksen olis melkein voinut jopa uskoa. Mutta vain melkein...

Olli nojasi sen kylkeen hymyillen, käsi kiedottuna toisen ympärille. Sekin oli näemmä jo pikku sievässä... kunhan ei vain sammuis kesken lemmenleikkien...

Mä katsoin kuinka nekin poistui hitaasti paikalta. Nyt jäljellä oltiin vain Aleksi ja minä. Ihan kahdestaan. 

***

Sanoja 565

Juhannustaikoja tapahtuu :)