Through the Hell

Suunnitelma

*NIKO*

Mä olin laittanut aamulla Joonakselle viestiä ja kysynyt oliko sille ok että me nähtäis tänään. Ihan vain varmistaakseni ettei se ollut mitään Joelin omaa sekoilua. Se oli nimittäin asiasta mulle jo luvannut enkä mä edes tiedä oliko se kysynyt Joonakselta itseltään mielipidettä asiaan.

Mies oli kuitenkin vastannut ajatustakin nopeammin mun kysymykseeni ja sanonut että tulisi mun luo heti aamupalan syötyään. Se sai hymyn aikaiseksi mun huulille sillä mun oli ihan todella ollut ikävä sitä miestä. Parasta ystävääni. Parasta Joonasta jonka mä tunsin...

Joelin ja Aleksin oli ollut alkuperäisen suunnitelman mukaan määrä mennä studiolle mutta pari muuttujaa oli tullut matkan varrella eteen. Olihan tuo rappusissa riehunut pikkumies päässyt vasta sairaalasta pois. Se silti tuskin itse muisti koko reissusta yhtään mitään. Ja se taisi olla vain kaikkien mielenterveyden vuoksi pelkästään positiivinen asia.

Vaikka mä olin iloinen siitä et sain vihdoin viettää kahdenkeskistä aikaa Joonaksen kanssa, silti mä jostain syystä koin huonoa omatuntoa. Älkää edes kysykö... mä en tiennyt itsekään mistä se johtui.

Ihan kuin mun olisi pitänyt olla pahoillani siitä että halusin viettää aikaa ystäväni kanssa ihan niin kuin ennenkin, siitä huolimatta että se nyt sattui olemaan parisuhteessa meidän yhteisen ystävän kanssa. Mä sain tuon kuulostamaan todella monimutkaiselta, vai mitä?

Sitä paitsi koko hommahan oli ollut alunperin Joelin ajatus. Tuskin se sitä silti olis ruvennut ehdottelemaan jos mä en olis Ollin ja Tommin tupareissa ollut kuin myrskyn merkki. Minkä mä sille mahdoin että yksinäisyys risoi mua! Mä halusin vain kaiken ennalleen mutta silti mä en halunnut minkään nykyhetkessä muuttuvan. Olisko elämä joskus voinut edes esittää helppoa?

Tai sitten mä olisin voinut lopettaa turhanpäiväisen yliajattelun ja asioiden vatvomisen. Se sai mut tuntemaan oloni vielä entistä surkeammaksi. Vaikka kaiken järjen mukaan mun olis pitänyt olla nyt enemmän kuin onnellinen. Ja olinhan mä! Ehkä olisi aika painua mielentilatutkimuksiin ja vähän äkkiä...

Ovelta kuuluva koputus sai mut irtautumaan ajatuksistani ja suuntaamaan ääntä kohti. Se olikin päässyt Joelilta karkuun yllättävän äkkiä. Yleensä kun tuo kaksikko tahtoi olla myöhässä vähän joka paikasta milloin minkäkin syyn takia. Vaikka meistä kaikki loppupeleissä tiesi varsin hyvin että se syy oli aina yksi ja sama. Juuri se...

Käänsin lukon auki ja avasin oven. Joonas seisoi rappukäytävässä hymy huulillaan. Sillä oli päällään Joelin t-paita ja mustat tiukat farkut. Mieshän näytti hyvältä... älkää kuvitelkokaan että mä olisin himoinnut lähimmäiseni omaisuutta. Ei kuulunut tapoihini.

"Tuu sisään" sanoin siirtyen ovelta kauemmas.

Joonas teki työtä käskettyä ja veti oven kiinni perässään. Mulla ei ollut hajuakaan oliko se suunnitellut meille jotain ohjelmaa vai oliko meidän tarkoitus vain olla. Eipä mullakaan silti ollut sen suurempia kuningasideoita päähäni eksynyt.

"Säkin oot jo darrasta selvinnyt" se sanoi virnistäen ja riisui kengät jaloistaan.

Hehheh... mä olin meidän porukassa tunnettu huonosta viinapäästäni ja siitä et mä olin aina se joka kärsi kaikkien muidenkin darrat. Yleensä siihen meni keskimäärin viikko. Eikö ollutkin avuliasta minulta...

"Ja sä maltoit sentään tulla Joelin luota" vinkkasin takaisin.

Se pyöräytti silmiään ja tuhahti vain huvittuneena. Kyllä se tiesi että mä tulisin aina ja ikuisesti heittelemään sille vittuilevia kommentteja siitä että se oli kaikista maailman miehistä rakastunut juuri Joeliin. Pelkällä rakkaudella siis...

"Jätkä haihtui pelipaikalta heti aamusta" Joonas tokaisi hymyillen.

Kai se oli vetäytynyt treeniksen hämäryyteen kirjoittamaan jotain elämää suurempaa rakkauslaulua Joonakselle. Okei myönnetään, tuo kuulosti enemmän siltä mitä mä olisin saattanut tehdä rakkaalleni..

"No, mitäs me touhutaan tänään?" se kysyi hyökätessään sohvalle makaamaan.

Se sai mut väkisinkin hymyilemään. Vaikka moni asia olikin muuttunut, oli silti mukava huomata et se osasi olla mun luona edelleen kuin kotonaan.

"Mennäänkö tunteella? Ei yhden yhtä suunnitelmaa?" kysyin mennessäni sen luo.

Nappasin tuon jaloista kiinni ja siirsin sivummalle. Istuin sohvan toiseen päähän ja katsoin mua kiukkuisesti tuijottavaa Joonasta hymyillen. Ei se osannut edes esittää vihaista.

"Se kuulostaa ihan hyvältä sun suunnitelmaksi" se tokaisi.

Mä sitten rakastin tätä meidän veljellistä vittuilua. Nyt se oli siirtynyt meidän välille kun sen ja Joelin välinen veljellisyys olikin muuttunut rakkaudeksi. Nyt se oli sitten vain rakastavaisten vittuilua. Eli toisin sanoen pelkkää siirappista skeidaa... 

***

S:643

Sain ihan next level oudon ajatuksen oneshotteihin O_o