Through the Hell

Mieslapset

Tunnelma aamupala pöydässä oli kiristynyt huomattavasti kun Joel ja Tommi olivat alkaneet vittuilla toisilleen. Koko juttu oli lähtenyt liikkeelle täysin typerästä heitosta kun Olli oli maininnut Joelin viime yönä ansaitsemista fritsuista ja tuo oli iskenyt takaisin.

Olli inhosi moisia yli kaiken ja piti niitä epäsiisteinä teinien huomionhakukeinoina. Ei sitä siis haitannut jos jollakin muulla oli mutta itsestään puhuttaessa. Ihan kokemuksella mä kyllä uskalsin sanoa et joskus niitä tuli ihan vahingossakin, ilman että edes yritti. Toiset oli herkempiä mustelmille kuin toiset..

Joel oli lähtenyt Ollin perään pyytelemään anteeksi omaa heittoaan ja takaisin palattuaan päätynyt sanaharkkaan Tommin kanssa. Sen mielestä Joel ei omistanut minkäänlaista filtteriä eikä ajatellut sanomisiaan vähääkään. Kaiken lisäksi se oli sanonut Joelin tyytyneen Joonakseen kun ei parempaakaan saanut. Se sattui muhunkin...

Joel taas syytti Tommia sitoutumiskammoiseksi ja mitään aikaansaamattomaksi nyhveröksi jolle Olli oli liian hyvä. Että sellainen aamu tällä kertaa...

Lopulta Olli oli saanut tarpeekseen niiden turhamaisesta väittelystä ja repinyt riitapukarit kädestä pitäen ulos. Siellä ne oli edelleen selvittämässä välejään, vielä lähes vartinkin jälkeen.

Joonas oli ottanut itseensä Tommin sanoista joiden mukaan Joel tyytyi Joonakseen kun ei saanut parempaakaan. Mä ymmärsin sitä oikein hyvin. Olisin mäkin tuollaisesta suuttunut. Vaikka Joel oli toisinaan hieman kevytkenkäinen, sen rakkaus Joonasta kohtaan oli kuitenkin aitoa. Ja sen tiesi varsin hyvin Tommi itsekin.

Mä olin jäänyt yksin istumaan aamukahvini kanssa kun Joonas oli lähtenyt niiden huoneeseen. Se tahtoi kuulemma olla omassa rauhassaan hetken. Se olis tehnyt varmasti hyvää itse kullekin...

Kauaa mä en yksikseni saanut olla kun Aleksi ilmestyi makuuhuoneesta hiukset pystyssä. Se asteli pöydän ääreen sanaakaan sanomatta ja istui vaivalloisesti lähimmälle tuolille.

"Sori" sanoin pahoittelevasti.

Siltä irtosi lempeä hymy kun se kaatoi itselleen kahvia. Kaikesta päätellen sekään ei halunnut muistella asiaa pahalla. Eikä ollut kai syytäkään. Se oli ollut vain hetken huumaa. Kai se oli ihan sallittua harrastaa juhannuksena vähän syntejä.. eipä me ainoat oltu..

"Eihän sua sattunu?" kysyin varovasti.

Mä tiesin kyllä ettei Aleksi ollut vielä ennen sitä ollut kenenkään kanssa, joten... no, mä olisin varmasti taannut sille elinikäiset traumat jos olisin käsitellyt sitä kovinkin rajusti.

"Aluks vähän mutta se kai kuuluu asiaan" tuo tokaisi hartioitaan kohauttaen. 

Niin mäkin olin kuullut. Pääasia ettei sen pahempaa. Toisaalta tuskinpa se toiseen rundiin olisi suostunut jos siihen kovasti olisi sattunut.

"Nyt kun ollaan kahdestaan eikä muut tiedä tästä mitään niin sovitaanko ettei kerrota kenellekään" kysyin toivoen vain parasta. Tuskin Aleksikaan tästä mitään etusivun uutista halusi tehdä. Ei kukaan meitä osannut mistään epäillä. Kaiken vähiten meidän välillä olis luullut jotain olevan.

"Sovitaan! Eikä puhuta tästä muutenkaan sen enempää" Aleksi myötäili mun ideaa. 

Se kuulosti enemmän kuin hyvältä. Kenenkään ei tarvinnut tietää meidän yhteisestä yöstä. Se olis vain meidän kahden välinen salaisuus. Ja juuri se tekikin siitä niin spesiaalin.

"Joko te kaksi osaatte käyttäytyä?" kuului kysymys jota seurasi epämääräinen kolina ja liuta askelia. Aleksi katsoi mua silmät hämmästyksestä suurina. Sillä ei ollut hajuakaan siitä mitä täällä oli sinä aikana tapahtunut kun se oli vedellyt sikeitä.

Kaksiääninen myöntävä mumina kuului eteisen suunnalta ja sitä seurasi yhä lähenevät askeleet. Joel tuli istumaan mun vierelle ja huokaisi turhautuneen oloisena.

"Missä Joonas on?" se kysyi.

Osoitin nyökkäykselläni Joonaksen paenneen niiden huoneeseen. Joel kurtisti kulmiaan kysyvästi ja nousi taas uudelleen seisomaan.

"Se sanoi haluavansa olla yksin" huomautin.

Toki Joel varmasti oli täysin eri asia. Ehkä se ei kaivannut meitä sinne kyselemään mikä fiilis sillä oli tai vakuuttelemaan että Tommi sanoi niin vain päästäkseen Joelin ihon alle. Ehkä se kaipasi juuri Joelia luokseen. Juuri sitä joka osasi parhaiten vakuuttaa toisen sanat vääriksi.

"Häätäkööt mut pois sitten mut ainakin mä kokeilen onneani" blondi tokaisi ja lähti suuntaamaan kohti niiden huonetta. Olli piti edelleen puhuttelua Tommille eteisessä ja Aleksi näytti olevan aivan kujalla.

"Mistä nyt on oikein kyse?" tuo kysyi hämillään.

Ihan tarkalleen mä en tiennyt sitä itsekään. Kaikesta päätellen riitapukarit olivat saaneet välinsä selväksi ja nyt oli enää lepyteltävä Joonas. Joelille se tuskin tuotti hankaluuksia mutta Tommi saattaisi hetken verran joutua miettimään sanojaan.

"Tommille tuli pientä sanaharkkaa Joelin kanssa ja se veti Joonaksen mukaan aika kusisella tavalla" tiivistin. Toivottavasti kaikki saisivat vielä välinsä sovittua.. tuskin meistä kukaan tällaista päätöstä juhannukselle haluaisi..

"Ja nyt sä menet pyytämään anteeks myös Joonakselta" Olli komensi.

Vaikka olisi helposti voinut kuvitella et Tommi oli tuossa suhteessa se joka määräsi kaapin paikan ja Olli vastasi sisällöstä, ei se tainnut ihan niin mennäkään.

"Luoja mitä mieslapsia" Olli tuhahti astellessaan mun ja Aleksin luo.

Siinä se oli kieltämättä ihan oikeassa. Vaikka Tommin olikin aina tottunut kuulemaan järjen äänenä, meni kai silläkin joskus yli. Eikä se varmasti tarkoittanut sanojaan. En mä ainakaan halunnut uskoa niin.

***

Sanoja 725

Saatte nyt tyytyä tämän uuteen osaan koska tän edellisestä julkasusta on pisin aika(jos ei lasketa mukaan niitä mitkä nyt ei oikein kulje :))