Through the Hell

Pinkki kaaos

*JOEL*

Mä tuijottelin pyykinpesukonetta kuin suurinta ihmettä. Joonas oli lähtenyt kauppaan ja pyytänyt mua laittamaan pyykkikoneen päälle sillä välin. Mä en halunnut kuulostaa mitenkään avuttomalta mutta mulla ei ollut hajuakaan mitä olis pitänyt tehdä. Kyllä mä omaa pyykkikonettani osasin käyttää mutta tämä oli aivan erilainen kuin mun. Totta kai mä taidottomuudestani huolimatta halusin olla Joonakselle mieliksi...

Mä olin paniikissa soittanut Tommille ja pyytänyt selontekoa siitä mitä tehdä ja sen ohjeiden saattelemana lopulta saanut pyykkikoneen käymään. Sitä mun ei onneksi tarvinnut Joonakselle myöntää. Ellei Tommi sitten mennyt laulelemaan sille tästä...

Hain valmiiksi valkoisen korin johon mä latoisin meidän pyykit ja ehtisin vielä juuri ja juuri laittaa ne kuivumaankin. Onneksi pesuohjelma oli lyhyt ja Joonaksen kauppareissu osoittautunut suunniteltua pidemmäksi.

Taulun näytettyä nollaa, mä avasin luukun ja aloin kiskoa vaatteita pois koneesta. Huokaisin järkytyksestä nähdessäni meidän muinoin valkoiset paitamme. Ei helvetti voinut olla todellista!

Hetken kaiveltuani koneen syviä syövereitä, mä löysin syyllisen... vaaleiden vaatteiden sekaan oli eksynyt yksi punainen sukka joka oli nyt värjännyt käytännössä kaiken pinkiksi... ei mua olisi saanut jättää kahdestaan edes pyykkikoneen kanssa! Mitä hittoa mä nyt Joonakselle sanoisin?!

Eteisestä kuului kolahdus ja muutama kirosana niiden saattelemana. Kohta tulisi koko litania kun sä saisit nähdä mitä poikaystäväsi oli mennyt tekemään...

Nappasin lattialle laskemani korin syliini ja lähdin kuljettamaan kohti pyykkitelinettä. Mä en voinut tajuta miten mä olin ollut niin huolimaton. Ei voinut olla niin vaikeaa saada kunnialla edes yhtä koneellista pyykkiä pestyksi... tässä oli syy siihen miksi Joonas aina teki sen. Tässä oli oikeastaan syy siihen miksi Joonas teki käytännössä katsoen kaiken...

"Joel, huhuu!" se huuteli pelottavan läheltä.

En mä tätä katastrofia enää peittämäänkään pystynyt joten yksi ja sama. Me kuljettais sitten tästä lähin vaaleanpunaisissa vaatteissa. Se sopikin meille ihan kertakaikkisen hyvin.

"Kylppärissä" vastasin sille.

Laskin pyykkikorin lattialle ja vedin pikkukaappiin sullotun telineen esiin. Kasasin sen ja jäin odottamaan tappotuomiota Joonakselta. Se ei ollut turhan tarkka yleensä juuri mistään mutta vaatteista se oli. Se mies rakasti vaatteita. Luultavasti enemmän kuin mua...

"Oot sä suihkussa?" se kysyi kiinnostuneena ja kurkisti ovesta.

Tuskinpa mun sille vastata tarvitsi kun se näki jo ihan omin silmin missä mentiin. Kohta mä saisin juosta henkeni edestä... siitä olikin aikaa kun mä viimeksi olin moista harrastanut. Vuosia sitten kun me oltiin Ollin kanssa humalassa saatu loistoidea alkaa ärsyttämään Tommia. Ei enää ikinä..

"Se olis varmaan ollut ihan hyvä tähän nähden, vai mitä?" kysyin varovasti.

Joonas katsoi mua kysyvästi ja astui peremmälle. Sen silmät suureni hämmästyksestä kun se tajusi mistä mä puhuin. Se suunnitteli jo pahemman luokan kidutuskeinoa, mä tiesin sen! Kyllä mä sen tuosta katseesta näin. Anna armoa, ole kiltti..

"Älä tapa, älä tapa, älä tapa..." toistelin hiljaa.

Se katseli hämillään vuorotellen pyykkejä ja minua. Mä pystyin melkein jopa kuulemaan sen aivoissa käynnissä olevan raksutuksen... kuinka murhata poikaystävä ilman että kukaan saisi tietää? Jotain tuon suuntaista se varmasti suunnitteli.

Sen astuessa mua lähemmäs, mä menin vaistomaisesti taaksepäin.

"Joel, pelkäät sä mua?" se kysyi huvittuneena.

Se osasi olla halutessaan pelottava. Uskokaa pois! Vaikka siitä ei olisi uskonutkaan päällepäin, kyllä se silti suuttuessaan sai mun kädet tärisemään.

"Sä oot vaan välillä ihan kreisi vaatteiden suhteen ja nyt mä pilasin sun paidat ja..." yritin selittää. Se jäi kuitenkin lyhyeen kun Joonas tarttui mua käsistä ja pudisteli päätään huvittuneena.

"Kuinka mä sulle voisin vihainen olla?" se kysyi hymyillen.

Ihan vain olemalla.. ei kai se sen haastavampaa ollut. Hyvä tietysti aina jos ei ollut. Paljon kivempi sen niin oli. Eipähän ainakaan tarvinnut pelätä henkensä puolesta.

"Sitä paitsi pinkki sopii meille oikein hyvin" se jatkoi ja veti mut lempeään halaukseen. 

Siinä se oli kyllä enemmän kuin oikeassa. Enää sateenkaaren värit olis sopinut meille paremmin.

"Mennään laittamaan ruokaa. Ostin jauhelihaa.. jos tehtäis lasagnea?" se sanoi kysyvästi. 

Se olikin mun heikkouteni ja Joonas tiesi sen varsin hyvin. Monesti meidän riideltyä milloin mistäkin turhasta, oli se lepytellyt mua tekemällä kyseistä ruokaa. Se tiesi etten mä voinut vastustaa sitä. Puhumattakaan siitä miten se aina jostain kumman syystä johti sovintoseksiin...

"Tehdään vaan" vastasin hymyillen ja siirryin hieman miehestä kauemmas.

Siirsin sen pörröhiuksia sivummalle ja kumarruin painamaan hellän suukon sen nenän päähän. Se oli sitten suloinen täysin hämmentyneenä...

"Mutta anna mä hoidan tän pinkin kaaoksen ensin" sanoin.

Joonas pyöritteli päätään huvittuneena ja lähti matkoihinsa. Kyllä mä kohta perässä menisin. Vaikka se olikin meistä kahdesta se jonka uskalsi jättää yksinään keittiöön. Jos mä sinne olisin jäänyt touhuamaan, koko talosta ei olisi enää jäljellä kuin kivijalka...

***

S:706

En myönnä että tämän osan pohjalta olisi omakohtaisia kokemuksia.. :)