Through the Hell

Kiukusta kiinnostukseen

Mä tunsin olevani vielä jossain unen ja valveillaolon häilyvällä rajalla. Silmiä mun oli vaikea avata. Tuntui kovin työläältä. Jos mä vielä hetkeksi olisin vetäytynyt sinne unen puolelle...

Lopulta kuitenkin se häiritsevä tunne kuin joku olisi tuijottanut ihan lähietäisyydeltä, sai mut avaamaan silmäni. Mä kohtasin Joelin pistävän siniset silmät ja vakavan katseen. Mitä nyt oli tapahtunut?

Katsoin miestä hetken täysin pihalla kaikesta. Mä en varmaan olisi osannut sanoa edes omaa nimeäni jos joku olis kysynyt. Syvä yöuni teki selvästi tehtävänsä.

"Mikä tuo on?" Joel kysyi vaativasti.

Niin että mikä oli... kai sitä viimeistään siinä kohtaa sai sanoa nukkuneensa hyvin kun ei ollut harmainta hajuakaan yhtään mistään. Mä olin kyllä aina ollut meistä kahdesta se unikeko.

"Mikä?" kysyin silmiäni hieroen ja pakotin itseni istumaan.

Ja jo samalla sekunnilla mä ymmärsin mistä Joel puhui. Voi helvetti...

Se katsoi vuorotellen merkitsevästi sekä mua että mun paljasta yläkroppaani. Ja tuo katse oli kaukana hyvästä. Se olis varmasti tappanut mun niille sijoilleni jos vain olis pystynyt.

"Sä oot ottanu nännikorun!" se miltei huudahti.

Se tuntui sillä hetkellä suoranaiselta kuningasidealta. Todellisuudessa se taisi olla kaukana siitä. Miksi helvetissä mä edes keksin tuon?! Koko koru oli aivan perseestä. Ja kaiken lisäksi ihan tajuttoman kipeä.

"Tiedän" huomautin.

Joelin katse muuttui turhautuneeksi. Mä tiesin itsekin leikkiväni hengelläni. No, eipä se järin kallisarvoinen ollutkaan. Ei ainakaan jos multa itseltäni kysyttiin.

"Miksi?" se kysyi kulmiaan kurtistaen.

Oliko tässä kohtaa nyt oikea hetki vierittää syy Nikon niskaan? Sehän vain yllytti mua.. okei se ei olisi saanut tehdä edes niin! Varmasti tuo tiesi itsekin kuinka heikkopäinen mä olin tuollaisissa tilanteissa. Yllytyshullu! Joissain asioissa sitä saattoi pitää ihan hyvänä mut tässä se oli kyllä kaikkea muuta.

"Se oli olevinaan tosi hyvä idea" huokaisin.

Niin. Nimenomaan olevinaan. Luojan kiitos sen sai kuitenkin pois. Se oli vähän eri juttu kuin tatuoinnit. En mä silti itse sitä olisi uskaltanut alkaa sörkkiä. Sehän olis vain pahentanut asiaa.

"Kai mä ajattelin että sä tykkäisit" jatkoin.

Mua vastapäätä istuva blondi soi vasta tässä kohtaa mulle hennon hymyn. Ei se tyytyväiseltä näyttänyt siltikään. Enkä totta puhuen ollut minäkään.

"Kai sä tiedät että mä pidän susta kovasti ilman tuotakin" se sanoi lempeästi.

Totta kai mä sen tiesin. Ehkä tuo vain oli hätävalhe saada Joel leppymään. Se ei voinut vastustaa kohteliaisuuksia.

"Vaikka onhan se kieltämättä aika seksikäs" tuo lisäsi kulmiaan kohottaen.

Se sai mutkin hymyilemään. Niin mä oletinkin. Olisin mäkin pitänyt sitä aika seksikkäänä jos Joel moisen olisi hankkinut. Tosin ehkä myös ohjannut sen hoitoon moisen mielenhäiriön vuoksi..

"Onks se arka?" tuo kysyi varovasti.

Se riippui pitkälti siitä mitä tuo suunnitteli asian suhteen tekevänsä... ja olihan se esimerkiksi peiton kulmaan osuessaan aivan helvetin arka. Mietipä itse miltä tuntuisi kun noinkin herkkä kohta lävistettäis neulalla...

"Kokeile" tokaisin hymyillen.

Se katsoi muhun hymy huulillaan ja nojautui varovasti hivelemään kyseistä aluetta etusormellaan. Se kutitti.. tuntui tavallaan aika kiihottavalta.

"No?" se kysyi kulmaansa kohottaen.

Mitä veikkaat kulta? Käsiä pitkin juoksevat kylmät väreet tuskin kielivät kovinkaan näkyvästä tuskasta. Mulla oli muutenkin jokin selittämätön fetissi kyseistä aluetta kohtaan. Mikä kenelläkin... jollain se oli varpaat ja jollain sormet.. toisilla kaula tai solisluut.

"Tuntuu aika kivalta" tokaisin ja tartuin Joelia ranteesta.

Se hymyili ja ujutti kätensä mun lantiolle painaakseen mut takaisin lakanoihin. Heti aamustako meinasit..? Vaikka mun olisikin tehnyt jo mieli lähteä aamupalalle, en kai mä tuolle katseelle voinut sanoa ei.

"Onks se liian arka jos me.." tuo kysyi vihjailevasti.

Se asettautui mun jalkojen väliin ja kumartui suutelemaan mun kaulaa. Se sai tuolla mut jo unohtamaan koko lävistyksen olemassaolon... kyllä se keinot keksi.

Suljin silmäni hymyillen ja kiedoin käteni Joelin niskaan kun sen huulet alkoi liukua hitaasti mutta varmasti kaulalta alemmas ja alemmas. Mä uskalsin veikata mikä sen kohde tulisi olemaan... annoitko sä mulle oikeasti enää mitään mahdollisuuksia?!

"Sano jos tekee kipeää" se huomautti painellessaan kevyitä suukkoja tuon korun ympärille. 

Mun varpaita kipristeli ja kroppa tuntui jännittyvän entistä enemmän. Tätä se teetti...

Mä en kyennyt pitämään suutani kiinni sen kielen pyöritellessä koukeroita edestakaisin kuin systemaattista kahdeksikkoa toistaen. En mä turhaan puhunut siitä heikosta kohdasta...

Siirsin tärisevät käteni Joelin olkapäille ja painoin sitä merkitsevästi alaspäin. Kiltti... mies virnisti tyytyväisenä ja kertoi jo pelkällä olemuksellaan ettei sillä ollut aikomustakaan päästää mua vielä tästä kasvavasta tuskasta. Se nosti päätään ja toi kasvonsa ihan mun omien lähelle.

"Älä luulekaan pääseväs näin helpolla" se murisi mun korvaan ja näykkäsi hellästi mua iholta. Olis vain pitänyt antaa sen kiukutella tästä... mä olisin päässyt huomattavasti paljon helpommalla. Nyt mä olin sen armoilla niin kauan kun se vain itse halusi... vailla mahdollisuuksia sanoa vastaan..

***

S:722

Saatanpa laittaa teille vielä illemmalla oneshottiakin ;)