Through the Hell

Biljardia

*JOONAS*

"Me lähdetään lämmittämään saunaa uudestaan ja laittamaan ruokia valmiiksi" Olli huikkasi ovelta. Nyt jo? Kellohan oli vasta viisi iltapäivällä. Toisaalta väliäkö sillä oli. Nyt oli juhannus eikä kellonajoilla ollut merkitystä. Kuten ei millään muullakaan paitsi toisten seuralla. Nyt kun kaikkien välit näyttivät olevan taas ennallaan, pienen sanaharkan jäljiltä.

Joel oli tullut vakuuttelemaan mulle ettei voisi ikimaailmassa kuvitella elämäänsä ilman mua. Ja että mä olin tärkein asia sille koko maailmassa. Kyllähän mä sen tiesin mutta silti Tommin sanat Joelin tyytymisestä muhun, satuttivat.

Lopulta Tommi oli tullut pyytämään anteeksi ja hetken päästä me oltiin jo naurettu koko jutulle. Sitähän tämä oli. Ensin riideltiin ja sitten sovittiin.

Mä käännyin vilkaisemaan vieressäni makaavaa Joelia ja loin siihen merkitsevän hymyn. Mä sanoin sille tänään aiemmin siitä mitä mä halusin vielä kokeilla ennen kun palattais takaisin kotiin. Nyt tai ei koskaan...

"Te kaikkiko?" kysyin varmistaen.

Ovelta kuului myönteinen vastaus johon minä olin tyytyväinen. Siitä asti kun me oltiin tänne tultu, mua oli kiehtonut tuo olohuoneessa sijaitseva iso biljardipöytä. Ei siinä mielessä senkin pervot! Ei ainakaan vielä tähän aikaan päivästä...

"Tuu! Sä saat opettaa mua!" hihkaisin.

Pomppasin ylös sängyltä ja nappasin Joelia kädestä, riuhtaisten sen istumaan. Ilmeestä päätellen se ei ollut tuosta kovin hyvillään. Mä olin aina ollut umpisurkea kaikissa peleissä enkä halunnut siksi koskaan osallistua, varsinkaan näiden kilpailuhenkisten hullujen kanssa. Joelin kanssa mä uskalsin kyllä kahdestaan pelata sillä tiesin ettei se mua kuitenkaan satuttais vaikka sillä menis kuinka tunteisiin. Enkä mä ikimaailmassa voittaisi sitä yhtään missään pelissä.. paitsi ehkä ristisana-tehtävissä tai rubikin kuutiossa. Luoja miten tylsä ihminen mä olinkaan...

Siksi mä en halunnut muiden olevan paikalla kun tiesin niiden kuitenkin haluavan ottaa kunnon matsin. Mä joutuisin taas seuraamaan sitä sivusta kun en tahtonut näyttää osaamattomuuttani.

Sitä paitsi mä olin luvannut Joelille et mikäli se opettais mulle biljardia, me voitais illalla hiippailla tänne taas ennen muita, ihan kuten eilenkin.. ja sitten kokeilla miten kestävää laatua kyseinen pöytä oli. Houkuttelevaa vai mitä?

Joel tarttui mua kädestä ja nousi seisomaan päätään pudistaen. Mä kuljetin sen olohuoneeseen ja ojensin biljardipöydän reunalla olevan kepin tuon käteen.

"Sanonko mitä mun tekis mieli tällä tehdä?" se kysyi virnistäen.

Enköhän mä sen ihan sanomattakin tiennyt. Mua ajatus ei sen suuremmin houkutellut. Likimain puolitoistametrinen ohut keppi ei juuri innostanut..

"Huolehdi sä vaan siitä et laitat illalla sen oman keppis oikeaan paikkaan" tokaisin tyytyväisenä ja käännyin kohti edessä olevaa tummanvihreää pöytää.

"Millon mä sen väärään paikkaan oon laittanut?" Joel kyseenalaisti.

No ei varsinaisesti väärään mutta.. medium-tason humalassa suihinotto ei ollut mitenkään järin mukavaa puuhaa.. epäilemättä se kiihotti miten sai toisen kyökkimään, mutta.. ei siltikään.

"Kokeillaanko ens kerralla niin että sä otat multa suihin niin tiedät mitä tarkotan?" tokaisin. Kieltämättä pelkkä ajatuskin kiehtoi.. se ei ollut tehnyt sitä pitkään aikaan.

Yhtäkkiä mä tunsin sen kädet vyötärölläni, kääntämässä mua kohti itseään. Se nosti mut pöydän ruskealle reunukselle istumaan ja tuli mun jalkojen väliin. Hetken se katsoi mua himoiten silmiin ja sai pelkästään tuolla mun sydämeni sykkeen täysin sekaisin. Se kumartui hitaasti mua kohti ja juuri kun mä oletin sen suutelevan mua, se vain näykkäisi hellästi alahuulesta ja siirtyi musta kauemmas. Et vittu kehtaa?!

"Ota keppi käteen ja keskity" se totesi pokkana ja ojensi mulle toisen samanlaisen kuin kädessään oleva. Mä katsoin sitä hämilläni ja hyppäsin alas pöydän reunalta. Kohta se olisin minä joka tunki tämän kepin jonnekin jos joku ei opetellut olemaan...

Joel vetäisi mustan kolmion pois pallojen ympäriltä, niiden jäädessä siistiin muodostelmaan. Tämä oli varmasti hyvä peli perfektionisteille... mä en ollut sitä mutta jokin tässä pelissä mua kiehtoi.

"Sun on tarkotus lyödä mahdollisimman monta palloa reunoissa oleviin pusseihin, yhdellä yrityksellä. Tai ainakin vähän lähemmäs joka kerta" tuo selosti. Se ei kuulostanut järin vaikealta. Kyllä mä uskoin pystyväni siihen.

"Miten tällä lyödään?" kysyin heilauttaen kädessäni olevaa pitkää keppiä. 

Kyllä mä sen tiesin ettei kyseessä mikään baseball-lyönti ollut. Olinhan mä nähnyt muiden pelaavan.. mutta tekniikka-lajihan tämä oli.

"Nojaat varovasti kohti pöytää ja vedät tämän sormien väliin" Joel ohjeisti asetellen mun sormia oikealla tavalla tukien tuota keppiä. Mun toista kättä se asetteli pitämään pidemmältä kepin varresta kiinni.

"Älä purista. Muuten sä et saa kunnolla vauhtia ja satutat vaan sormes" se komenteli. 

Sehän oli ihan kuin minä sängyssä! Okei en mä ollut komenteleva, ehkä hieman vaativa vain. Ja siitä Joel sai syyttää ihan itseään. Mitäs oli opettanut mut siihen että vain paras kelpasi.

"Sit haet vaan vähän vauhtia ja tähtäät keskelle" oliko tämän pelin oikeasti tarkoitus kuulostaa näin likaiselta vai halusiko Joel vain leikkiä kiusatakseen mua. Se vaihtoehto kuulosti todennäköiseltä tai sitten mä olin alitajuisesti tiennyt biljardin olevan tällaista ja halusin siksi oppia... 

***

Sanoja: 727

Noniin viedäänpäs tätäkin nyt eteenpäin :)