Through the Hell

Känni-aamu

Hieroin ohimoitani niin kuin pahemmastakin krapulasta olisin kärsinyt. Aleksia pystyi mainiosti vertaamaan siihen... se ainakin onnistui aiheuttamaan täysin identtisen reaktion darraan verraten. Sillä erotuksella et jälkimmäinen lähti nukkumalla.. Aleksi ei.

Kello oli viittä yli kuusi aamulla ja minä seisoin vessan ovella vahtimassa kun Aleksi riisuutui samalla tanssahdellen. Harjoitti selvästi yksinopettelua tanssin saloihin. Oikea parkettien partaveitsi... sillekin olis varmaan muuten kohta käyttöä. Ihan juuri ei tainnut olla one blade käytössä... kunnon merirosvo vibat!

Aleksille oli jäänyt päälle Whitney Houstonin I wanna dance with somebody. Mä tein kaikkeni etten joutuisi olemaan se somebody tässä leikissä... ei mulla mitään tanssimista vastaan ollut. Ei ainakaan muutaman promillen humalassa tai jos sen teki joku muu kuin minä. Mutta ei nyt. Kello oli yli kuusi aamulla. Korostan, kello oli yli kuusi aamulla!

Joonas oli ehtinyt laittaa mulle viestiä jo ennen kun mä olin päässyt tämän sankarin kanssa edes kotiin. Se oli kysynyt että päästiinkö ehjänä perille. Jos henkisiä kolhuja ei laskettu, jotakuinkin. Taisi se hissistä poistuessa huitaista kyynärpäänsä oveen. Mutta mulla ei ollut mitään tekemistä sen asian kanssa!

Itseäni onnitellen voin siis sanoa että kyllä pääsin vaikka suuremman luokan ihme se olikin. Onneksi Aleksi kuitenkaan ei jaksanut sen enempää enää riehua vaan oli ihan nätisti ja teki sillä mun hommastani edes rahtusen helpompaa. Mä en olis halunnut ottaa vastuulleni sitä et pudotin humalaisen ystäväni kasvot edellä rappukäytävään.. siinä se olis onnistunut itsekin.

"Joeeel! Miks sä oot noin tylsä?" Aleksi valitti hammasharja kädessään.

Tylsä? Minäkö? En olis luokitellut asiaa ihan niinkään. Mä olin vain väsynyt ja kaipasin Joonakseni viereen. Sinä taas olit humalassa ja ärsyttävä.

Sillä ihan todella näytti olevan vakaa aikomus pestä hampaat. Ja vielä mun harjalla! Tuossa kunnossa hampaiden pesua pystyi vertaamaan siihen kun samassa tilassa oleva olis yrittänyt ottaa suihin. Kyllä.. kokemusta oli..

"Anna mun hammasharjan olla ja koita tulla jo" huokaisin.

Se jäi katsomaan mua pieni hymynkare huulillaan, ilman aikomustakaan jättää mun harjaani rauhaan. Kiva... mä olin juuri aamulla vaihtanut tuohon kauniin valkoiseen sähköhammasharjaani uuden pään. Viimeisen jäljellä olevan... saisinpa taas hyvän syyn lähteä kauppaan väsyneenä ja lievällä darralla höystettynä. Se oli sitten kerrassaan mukavaa!

"Älä edes harkitse" sanoin varoittavasti pörröpään suuntaan.

Se katsoi mua sama humalainen hymy huulillaan kuin aiemminkin ja kohotti kulmiaan mitäpä jos vittu harkitsenkin- ilmeellä.

"Aleksi kiltti, anna olla" yritin vielä suosiolla.

Hetken se katsoi mua mietteliäänä ja vaikutti siltä kuin olis voinut jopa totella. Se osoittautui kuitenkin pelkäksi harhaiseksi oletukseksi, kun mies painoi virrat päälle kädessään olevaan hammasharjaan. Se juoksi mun ohi niin vauhdilla etten mä ehtinyt nähdä kuin ääriviivat. Ei jumalauta!

"Jos sä et tanssi mun kanssa, mä pesen hampaat sun harjalla" se sanoi uhkailevaan sävyyn. 

Se oli parkkeerannut itsensä sohvan taakse ja tuijotti mua sieltä vaativa ilme kasvoillaan. Ihan kun sitä olis voinut ottaa tosissaan. Ei edes selvinpäin saati sitten kaatokännissä.

"Kello tulee kohta puoli seitsemän.. mä olisin halunnut nukkua edes hetken" huomautin. 

Vaikka toisaalta tiedostin itsekin et sille oli aivan turha puhua faktoista. Ei kai se niitä tuossa mielentilassa sisäistänyt. Tuskin se edes tajusi missä oli...

Mä otin muutaman askeleen sitä lähemmäs jolloin se pinkaisi uudelleen karkuun. Tätä menoa sillä ei ollut kohta enää hampaita mitä pestä... se vaikutti lähinnä uhmaikäiseltä lapselta joka oli vienyt jotain sille kuulumatonta ja yritti nyt kaikin mahdollisin voimin pötkiä pakoon. Ainakin sen eteneminen oli täysin samaan verrattavissa...

Mä en voinut kuin mennä sen perässä ja toivoa parasta. Jos mä olisin jättänyt sen yksinään riekkumaan tänne ja mennyt itse nukkumaan, mulla ei olisi herätessäni enää kämppää alla. Sitä paitsi se olis ihan oikeasti voinut loukata itsensä jos mä olisin antanut sen jäädä tänne yksikseen. En mä halunnut olla niin varomaton vaikka mies mun hermoille kävikin.

Ennen kun mä huomasinkaan, paikat oli jo vaihtuneet. Mä olin olohuoneessa sohvan lähettyvillä ja Aleksi puolestaan vaarallisen lähellä ulko-ovea. Jos mä olisin aikanaan pitänyt välit hyvinä yläkerran harmaaparran kanssa, mä olisin nyt pyytänyt siltä jeesiä. Jos Aleksi saisi päähänsä painua ulos ovesta, peli olisi menetetty.

Se katsoi mua hymyillen ja kääntyi avaamaan ulko-oven. Eikö se riittänyt että Joonas oli aina ollut se joka oli lähtenyt pakomatkalle?!

"Et mene!" huusin sille vain toivoen parasta.

Se oli kuitenkin liian myöhäistä sillä mies oli jo rappukäytävässä. Mä en voinut muuta kuin lähteä sen perään. Mä en ehtinyt sanoa saati sitten tehdä mitään kun kuulin jo sielua särkevää ryminää. Voi saatana!

***

S: 702

Lupasin teille vielä täks päiväks osan ja vähän heitti kiireeks :) Mutta tästä saatte iltasadun nyt sitten :) Katotaan saanko huomenna aikaseks yhtään mitään ku 10h päivä taas töissä ja sitä rataa :)