Through the Hell

Vielä rauhassa

Käänsin käsi täristen avainta lukossa ja yritin uskotella itselleni ettei tämä ollut niin paha juttu kuin mä kuvittelin. Ei Joel mua tästä hyvästä tappaisi. Eihän...?

Pujahdin vähin äänin sisään asuntoon ja vedin oven kiinni perässäni. Keittiö, eteinen ja olohuone olivat kaikki pimeinä. Vain makuuhuoneesta kajasti hento valo. Joko se oli nukkumassa?

Jätin kengät eteiseen ja laskin avaimen sille tarkoitettuun pieneen naulakkoon. Lähdin suuntaamaan pieni pelko mieleni perukoilla, kohti makuuhuonetta. Jos se vaikka nukkuisi jo... mä saisin aamuun asti aikaa keksiä syitä sille miten Niko pakotti mut tähän.

Avasin raollaan olevaa ovea ja kurkistin sisään. Hymy nousi väkisinkin mun huulille kun mä näin Joelin nukkuvan keskellä sänkyä niin kovin rauhallisen näköisenä. Se oli aina niin suloinen nukkuessaan. Ainut hetki päivästä kun se oikeasti näytti rauhalliselta ja seesteiseltä. Sitä olis katsellut tunti tolkulla kyllästymättä.

Päätin käydä tekemässä vielä pienen kierroksen ennen nukkumaanmenoa että kaikki oli ok. Ettei esimerkiksi kahvinkeitin ollut jäänyt sattumalta päälle tai vesihana tiputtelemaan. Ei sillä että kumpaakaan edellä mainituista olis koskaan tapahtunut mutta ne vain kuulosti juuri sellaiselta mitä Joelilta olisi sopinut odottaa.

Olohuoneessa kaikki näytti olevan mallillaan. Sohvatyynyt nätisti omilla paikoillaan ja viltti mytyssä käsinojan vierellä. Ihan perus settiä... televisiokaan ei ollut jäänyt päälle. Joskus mä olin käynyt sulkemassa sen keskellä yötä kun Joel oli jäänyt sohvalle katsomaan jotain sarjaa ja nukahtanut siihen.

Keittiökin näytti olevan kunnossa joten nyt oli aika päästä unten maille. Toinen oli kaikesta päätellen siellä seilaillut jo hyvän tovin. Ja nyt mä halusin liittyä seuraan. Toki mä olin myös salaa tyytyväinen siihen etten joutunut käymään nyt keskustelua siitä mikä mielenhäiriö mun pääni oli sotkenut niin pahasti että mä olin mennyt ottamaan uuden lävistyksen. Se keskustelu sai odottaa aamuun.

Hiippailin takaisin makuuhuoneeseen ja vedin oven perässäni kiinni. Mahdollisimman hiljaa etten mä vain olisi herättänyt Joelia vahingossakaan. Availin unisena farkkujeni vetoketjua ja nappia, lopulta sotkien housut tuhannen myttyyn. Ne sai jäädä niille sijoilleen. Aamulla ne siitä sitten löytyisivät.

Paidan mä vedin päältäni niin varovasti kuin vain osasin. Mä en halunnut ärsyttää tuota tiettyä kipeää kohtaa enää yhtään enempää. Kunhan mä vain muistaisin nukkua yön joko selälläni tai kyljelläni. Eikä Joel yrittäisi syliin... kyllä se siinä muuten sai olla mutta.. tiedättehän kun sillä ei ollut hajuakaan tästä lävistyksestä.

Istuin varovasti sängyn reunalle ja revin vaaleanpunaiset sukat jaloistani heittäen ne samalla nurkkaan. Huomenna olisi pyykkipäivä... ehkä mä tekisin sen tällä kertaa ihan itse. Pysyisipä ainakin valkoiset valkoisina... sori vain muru.

Kävin selin makuulle ja kumarruin painamaan hellän suukon vieressä tuhisevan nukkujan otsalle. Jo pelkästään sen katseleminenkin sai mut hymyilemään. Niin suloinen se oli. Niin levollisen näköinen... mä tiedän. Se kuulosti hullulta Joelista puhuttaessa.

Sen tasainen hengitys oli rauhoittavaa kuunneltavaa. Ja jokaisen uloshengityksen kohdalla sen suusta karkaava pieni soma tuhahdus sai mut vain tuntemaan jotain selittämätöntä suojelusviettiä sitä kohtaan. Vaikka aina mä luulin sen menevän juuri toisinpäin...

"Nuku hyvin kulta" kuiskasin painaen samalla vielä pikkuisen pusun sen poskelle.

Se liikahti hieman hakeutuessaan mua lähemmäs. Otsansa se painoi mun olkapäätä vasten ja kätensä se nosti mun ympäri. Nuku vain. Kaikki oli juuri nyt oikein hyvin.

***

S:500

Tota situation on nyt seuraava... multa ei varmaan tuu nyt kovin usein tippumaan näitä osia(ihan kun ette siihen ois tottunu jo) koska rehellisesti sanottuna en pysy edes perässä omista menoista(terapia, lääkärit, psykologi jne jne jne..) ystävämme syömishäiriö on taas alkanu häiritsemään elämää joten painopiste on ehkä ymmärrettävistä syistä nyt jossain muualla kun näissä fiktiivisissä jutuissa. 

Ootte ihania joten uskon että ymmärrätte<3 Peace and love <3