Yllytyshullu

358 45 46
                                    


*JOONAS*

Mua nauratti niin et vatsaan sattui ja poskia kuumotti. Meillä oli ollut suhteellisen vauhdikas päivä Nikon kanssa kun me oltiin päätetty lähteä kaupungille sekoilemaan. Ihan juuri niin kuin ennen vanhaan..

Ne olivat hyviä aikoja. Älkää tahallaan käsittäkö väärin! Tässäkin hetkessä kaikki oli hyvin ja elämä hymyili. Mutta ehkä vain hieman eri tavalla. Silloin ystävien kesken ja nyt parisuhteessa.. olisipa ne ollut helppo yhdistää.. vaikka helpolla mä kuvittelin kai pääsevänikin kun sain parhaan ystävän ja kumppanin samassa paketissa. Siinä sivussa vain väkisinkin tahtoi unohtua ne muut vaikkei niin tietoisesti halunnut ajatellakaan.

Nyt me istuttiin Nikon kanssa sohvalla nauramassa itsemme kipeiksi, edes tietämättä mikä oikein oli niin hauskaa.

Kuten aina, oli meidän illanvietto taas kerran hieman eskaloitunut ja mä olin mennyt tekemään jotain vähän ajattelematonta. Sitä voisi melkein jopa luonnehtia typeräksi.

Toki Niko oli yllyttänyt ja se kun tiesi vielä mun hulluuteni provosoinnin suhteen.. peli oli menetetty. Joel tappaisi mut.

"Joel ei tuu tykkäämään" sanoin nauruni hetkeksi tauottua.

Mä tiesin sen jo valmiiksi. Ajatuksen tasolla tämä oli aika seksikästä mutta totuus oli varmasti jotain ihan muuta. Ja ihan rehellisesti... ei tämä kovin käytännöllinen ollut. Pirun kipeä vain!

"Sehän hyppii riemusta kun näkee ton!" Niko huomautti.

Siitä voitiin olla montaa mieltä. Vaikka Joelilla jännät mieltymykset olikin, mä tiesin et tästä se ei pitänyt. Ei sitten alkuunkaan. Kuinka mä tästä oikein luikertelisin?! Jättäisin kertomatta? Sen mä voisin kyllä tehdäkin... no saisin mä sitä piiloteltua ainakin siihen asti kun oli mentävä nukkumaan.

"Se ei välitä edes mun nenäkorusta! Tää on vielä puolet pahempi" esitin vastaväitteeni. 

Niko huokaisi syvään ja pudisteli päätään huvittuneena. Musta tässä ei ollut mitään hauskaa.. hyvä se oli vierestä huudella kun itse oli mut tähän yllyttänyt.

"Ei se ole sun lävistysten kanssa vaan sun. Se rakastaa sua vaikka sulla olis läväri perseessä!" Niko sanoi. Se esitti mielenkiintoisia pointteja... en mä väittänyt etteikö niissä olis totuuspohjaa ollut mutta silti.. en mä sentään perseeseen olis lävistystä huolinut.. joku raja mullakin oli. Sitä paitsi miten sitten... okei unohtakaa tuo äkkiä!

"Sitä paitsi se näkee ton joka tapauksessa!" Niko huomautti.

Totta kai näkisi. Se oli sanomattakin selvää. Vaikka mä sitä miten yrittäisin piilotella, se huomaisi sen siinä kohtaa kun mä astuin ovesta sisään. Joel näki musta oitis jos mä olin mennyt tekemään jotain tyhmää. Siltä ei pysynyt mikään salassa.

Tosin oli mua kerran hieman huvittanut kun me oltiin saatu Tommin ja Ollin kanssa päähämme huikea ajatus ja lähdetty kolmistaan hieman viihteelle... Olli oli vetänyt spray-maalilla mun kulmakarvat vihreiksi eikä mun kotiin päästyä Joel ollut tajunnut mitään. Vasta parin tunnin päästä se oli alkanut kysellä et miksi mä näytin hieman oudolta. Dokumenttielokuva rakkaani on sokea...

"Viimeistään nukkumaan mennessä" huokaisin.

Siitä saattaisi tulla mielenkiintoinen tapahtuma. En mä usko Joelin siitä suuttuvan sillä eihän se varsinaisesti tuon asia ollut mutta ei se tästä pitänytkään. Olin mäkin sille joskus sanonut ettei se saisi ikinä leikkauttaa hiuksiaan lyhyeksi. Ei tämä nyt ihan sama asia ollut mutta kuitenkin.

Olisihan se silti se sama Joel jota mä rakastin koko sydämestäni, ulottui sen hiukset sitten vaikka perseen päälle asti. Ei sillä ollut loppuviimeksi mitään väliä.

"Käsket sen vaan ottaa sängyssä sit hiukan rauhallisemmin" Niko sanoi virnistäen.

Tätä mä odotinkin jo... eihän sillä periaatteessa mitään väliä asian kannalta ollut. Yleensä Joel antoi kyseisen alueen olla aika rauhassa. Riippui toki vähän siitä miten päin me milloinkin oltiin... yleensä se oli vain mun kaulan kimpussa mutta jos mä olin päällä.. tiedättehän... niin kyllä se sitten hiveli myös mun rintaa ja.. no, kyllä te varmasti tiedätte!

"Olis varmaan vähän eri juttu jos tää olis hiukan alempana" huomautin.

Ja Niko aivan varmasti tiesi mitä mä sillä tarkoitin. Koko ajatus tuntui jo niin kauhealta että se sattui jo valmiiksi. Sitten Joel mut vasta olisikin tappanut jos mä sinne olisin lävistyksen mennyt ottamaan...

"Ja siitä puheenollen... millon sun sängyssä on viimeks ollut jotain elämää?" kysyin merkitsevästi.

Niko vastasi tuohon huvittuneella tuhahduksella ja pään pudistelulla. Ei ilmeisesti ihan lähiaikoina.. hyvä se sitten olikin heitellä toisten seksielämästä jos ei omassa kerran tapahtunut mitään. Olikohan sillä moista olemassakaan tällä hetkellä?

"Jätetään asia vaan ihan suosiolla tähän" se tokaisi.

Jos mä nyt olisin ollut sillä tuulella et olisin jaksanut alkaa vittuilla sille, mä olisin aloittanut jo. Mä olin kuitenkin tänään suht iloisella päällä joten ei mua napannut alkaa heittelemään sille moisista.

"Nooo, kohta on juhannus" huomautin.

Siihen ei tosiaan ollut enää pitkä aika. Eikä meillä herranjumala ollut yhtä ainutta suunnitelmaa! Olisi varmasti jo korkea aika laittaa ryhmächatti laulamaan!

"Hyvähän sun on sanoa" tuo tokaisi.

Ihan totta. Mun todella oli hyvä sanoa. Multa löytyi juhannusheila himasta joten ei tässä ollut hätäpäivää.

***

S:724

Hauskaa jotenki et täs ollaan viel ihan kesässä ja menossa kohti juhannusta :) Kelpais fr...

Through the HellOpowieści tętniące życiem. Odkryj je teraz