Through the Hell

Huomionkipeä

Mä havahduin ympäriltä kuuluvaan epämääräiseen kolisteluun ja raotin luomiani epäilevästi. Ainiin... mä olin hiippaillut sohvalle katsomaan leffaa kun en ollut saanut unenpäästä kiinni. Kyllä sitä sitten aamulla olis unta riittänyt... kerrassaan ärsyttävää...

Keittiöstä kantautuvan kolinan perusteella myös Joel oli jo hereillä. Jotain toiveita aamupalan suhteen siis oli jo olemassa. Tai kahvin nyt ainakin. Sekin riitti mulle kovin hyvin.

Nousin istumaan ja käännyin oitis katsomaan keittiön suuntaan jossa pitkänhuiskea blondi touhusi pyyhe päällään. Sekö oli ehtinyt jo muka käydä suihkussa? Milloin siitä oli tullut noin aamuihminen. Mä olin oppinut tuntemaan Joelin sellaisena aamujen vihaajana ettei paremmasta ollut väliä. Kiva toisaalta jos sekin alkoi nähdä niissä jotain hyvää.

"Muru..." marisin Joelin suuntaan.

Se kääntyi katsomaan muhun ja hymyili lempeästi. Nostin käteni selkänojalle ja jäin tuijottamaan Joelia huulet mutrussa. Oliko noin vaikea ymmärtää että mä halusin huomiota heti enkä minuutin päästä?

"Huomenta" kuulin sen sanovan.

Se ei kuitenkaan tehnyt yhtäkään siirtoa tullakseen mun luo. Miksi susta oli tullut kusipää? En mä sellaista halunnut. Mä halusin oman poikaystäväni nyt heti. Kurtistin kulmiani ja taputtelin äkäisenä sohvan selkänojaa. Ei mun huumorintaju riittänyt heti aamusta tällaiseen leikkiin.

"Joeeeell!" huudahdin malttamattomana.

Se naurahti huvittuneena ja lähti vihdoin tulemaan mua kohti päätään pudistellen. Se kallisti päätään hymyillen ja pörrötti mun hiuksia. Mä suljin silmäni ja nyrpistin nenääni tyytymättömänä saamaani kohteluun. Nyt oli aamu pilalla...

Tuo kumartui suukottamaan mun otsaa ja kääntyi sitten lähteäkseen takaisin keittiön suuntaan. Ehdin tarrata sitä käsivarresta kiinni ennen kuin tuo kerkesi taas karkaamaan. Ketä sä siellä keittiössä oikein piilottelit kun noin hyvin tunnuit viihtyvän?

"Joonas pieni... kananmunat palaa tätä menoa kiinni pannuun" se sanoi lempeästi hymyillen. Kananmunat? Mistä lähin Joel oli alkanut valmistaa ihan kunnon aamupalaa? Minkä helvetin auringonpistoksen se oikein oli saanut.

Kauniista ajatuksesta huolimatta mua ei jaksanut nyt kiinnostaa koko asia. Mä halusin huomiota, kananmunista viis.

"Et mene saatana" murisin tyytymättömänä ja kiipesin sohvan yli tarrautuakseni kiinni Joeliin. Tai jos menit niin et ainakaan ilman minua.

Se yritti nostaa mua ylemmäs ettei sen päällä oleva pyyhe olisi tippunut mutta mua ei sekään jaksanut varsinaisesti kiinnostaa. Jos se oli tippuakseen niin tervemenoa sitten vain.

"Hei, nyt rakas ihan totta!" se sanoi vaativasti ja yritti laskea mua lattialle.

Älä sinä yhtään rakastele mua siinä. Nyt ei moinen auttanut. Jos minä menin lattialle niin sitten meni sinun pyyhkeesikin. Halusitko sä muka palata lieden äärelle täysin alasti? Sitähän minäkin...

Ja niin me raahauduttiin keittiöön, minä roikuin suurinpiirtein Joelin polvissa ja se yritti epätoivoisesti kävellä eteenpäin.

"Nää on vikat mitä meillä on joten jos sä mielit saada aamupalaa, päästä irti nyt" Joel määräsi. Kyllä mä tiesin olevani ärsyttävä tällaisena takertujana mutta Joelin jos jonkun olisi luullut tietävän että mä myös halusin aamullisen huomioannokseni, välittämättä mistään muusta.

Mä katsoin Joelia murhaavasti ja lysähdin lattialle istumaan. Sekunnin päästä sen lanteilla ollut pyyhe tipahti mun eteeni ja sai luonnollisesti mun katseeni eksymään samantien. Mutta... miksi helvetissä sulla oli boxerit pyyhkeen alla?! Nyt tämä ei ollut enää yhtään mukavaa... ensin kieltäydyttiin antamasta huomiota ja sitten estettiin vielä parhaat mahdolliset näkymät. Nyt alkoi huumori loppua...

"Voisit sä mitenkään väistää vähän.. en haluais että kuumaa öljyä lentää sun päälle" se ohjeisti. Vai niin... siirryin sivummalle ja könysin itseni ylös lattialta.

"Mee vaan istumaan jo" se ehti sanoa mutta mä en aikonut totella.

Taakseni katsomatta mä marssin makuuhuoneeseen ja annoin Joelin jäädä rauhassa keittiöön. Kyllä mä huomasin kun mun seuraani ei kaivattu. Siinähän nauttisi sitten aamupalastaan ihan yksin. Mä tiesin kyllä olevani tällä hetkellä enemmän lapsi kuin 5-vuotias uhmaikäinen mutta se ei jaksanut haitata mua vähääkään. Jos mä halusin olla hankala, mä myös olin hankala. Ja Joel tiesi sen varsin hyvin itsekin. 

***

S:587

Oon unohtanu täysi et mul oli tästäki jo pari osaa valmiin :) Sorry for that :)