Through the Hell

Häröilyä

"Täältä tullaan" Niko ilmoitti virnistellen.

Se saapui keittiöstä shottitarjotin käsissään ja roudasi sen meidän luo. Sillä oli vakaa aikomus saada kaikilta vintti pimeäksi heti alkuillasta. Pelkkä ajatuskin heikotti.. kuinka hitossa tämän illan jälkeen meistä yksikään olisi enää elävien kirjoissa... ainakaan mikäli se Nikon shoteista oli kiinni.

Olli asteli sen perässä pidellen toista tarjotinta joka sisälsi hieman ravitsevampia vaihtoehtoja. Huom hieman... se oli asetellut eri kulhoihin ties mitä pikku syötäviä. Viinirypäleitä, kurkku ja porkkanaviipaleita dippeineeen, suolapähkinöitä, suolakeksejä, karkkeja, sipsejä ja vaikka mitä! Olli oli oikea kodin hengetär. Tommi sai kiittää onneaan moisesta..

"Kumman idea tää oli?" Aleksi kysyi.

Meidän porukan mustahiuksinen juniori istuskeli sohvalla Nikon ja Tommin välissä. Se näytti kieltämättä hauskalta kaksi päätä pidemmän jättiläisen vierellä.

"No mun tietysti!" Olli hihkaisi.

Se kävi järkeen.. Tommi oli aina joka asian suhteen niin pidättyväinen. Sen mielestä aina oli liian aikaista edetä milloin missäkin mielessä. Mä tiesin sen käyvän Ollin järjen päälle.. se oli kuitenkin melkoinen yllytyshullu sille päälle sattuessaan. Ilmankos me oltiinkin parhaat ystävät..

"Kuinka kauan sä sitä suostuttelit?" Joel kysyi huvittuneena.

Se istuskeli sohvan edessä olevalla harmaalla rahilla ja katsoi kysyvästi Ollin suuntaan. Sen vaaleat hiukset lojui piikkisuorina olkapäillä ja siniset huskyn silmät tuikki kiinnostuksesta. Tapansa mukaan se oli kiskonut synkimmän mahdollisen t-paidan päälleen ja pitkiä jalkoja peitti mustat revityt farkut. Se näytti hyvältä.. kuten aina ennenkin.

"Viimeset kaks vuotta" Olli tokaisi virnistäen.

Sen mä saatoin ihan tosissani uskoakin. Mikäli tämä Tommin päähänpistosta kiinni olisi, ne asuisivat vielä kymmenenkin vuoden päästä eri osoitteissa. Asian saattoi helposti ymmärtää niin että eikö se sitten välittänyt Ollista ja niiden parisuhteesta niin paljoa. Ei kyse ollut kuitenkaan siitä. Tommi nyt vaan sattui olemaan sellainen. Olivathan nuo olleet virallisesti yhdessä yli viikon ennen kuin se oli uskaltautunut suutelemaan Ollia. Mistään muusta nyt puhumattakaan.. musta se oli omalla tavallaan aika suloista.

Joel ja minä taas oltiin hieman toista maata. Sitä mun tuskin tarvitsi paljoa edes vakuutella.. me edettiin sitten niidenkin puolesta. Ennen kun me oltiin edes alettu seurustelemaan, oltiin me oltu jo kahdesti sängyssä ja pussailtu keikkojen päätteeksi bäkkärillä.. olisihan se ihan hyvä ollut niinkin mutta minkäs sille mahdoit kun sydän antoi aivoille käskyn sotkea mun maailmani tunteilla. Ehkä mä olin siitä kiitoksen velkaa...

"Kumpikohan teistä kahdesta saa päähänsä alkaa ehdotella vastaavaa?" Aleksi kysyi viitaten Joeliin ja muhun. Oliko siinä muka jotain epäselvää? Sitten kun sen aika olisi, mun suusta se kysymys tulisi. Sen suhteen meillä ei kuitenkaan ollut mitään syytä kiirehtiä. Me oltiin joulupäivänä tultu siihen lopputulokseen että naurettava pelleily ja leikkiminen saisi päätepisteensä. Molemmilla oli tunteita toisiaan kohtaan, miksi siis taistella vastaan...

Jo sitä ennen me oltiin vedetty hyvä tovi omaa kissa-hiiri-leikkiämme. Ei siinä ollut edes mitään pointtia mutta kai hyppy ystävyyssuhteesta parisuhteeseen vain tuntui niin suurelta et oli helpompi piilottaa ne tunteet tuollaiseen leikkiin. Ihan kun se muka asiaa olis auttanut..

Siitä oli nyt lähes puoli vuotta ja hyvinhän meillä oli mennyt! Enää ei sentään oltu siinä pisteessä et toisen huulista ei malttaisi irtautua tai makkarista ei pääsisi omin avuin pois.. vaikka kyllähän me siellä suht hyvin aikaa saatiin edelleen kulumaan. Sitä oli turha kieltää..

"Jos ne yhtä nopeasti etenis kuin alussa, niillä olis jo lauma pikku Porkoja" Niko huomautti silmää iskien. Voi luoja... eihän me oltu tarpeeksi vastuullisia huolehtimaan edes viherkasvista! Siitä puheen ollen mun palmuvehkani saattoikin olla jo hengetön... se tuskin oli saanut vettä viimeiseen vuoteen. Miksi hitossa mulla edes oli sellainen?!

"Miks just Porkoja?" Joel kysyi kulmaansa kohottaen.

Sillä meni samantien tunteisiin.. Joel Porko.. miksipä ei.

"Ai Joonaksesta tulee Hokka? Sit meillä ei oo enää Porkoa" Niko sanoi surullisena.

Millähän mittarilla tämä asia oli ajankohtainen juuri nyt.. ehkä me sitten joskus mietittiin asiaa kun sen aika oli. Nyt ei ollut. Eikä me tarvittu siihen sen koommin Nikon kuin kenenkään muunkaan mielipiteitä. 

"Mennään eteenpäin" huomautin.

Saisi Niko keskittyä vaihteeksi ihan omiinkin asioihinsa. Kaikesta päätellen sillä oli taas tylsää ihmissuhderintamalla kun se ehti pohtia muiden kuvioita.

Siitä puheenollen, mä olinkin salakavalasti jo pidemmän aikaa seuraillut Nikon ja Aleksin touhuja. Ne nimittäin vaikutti viihtyvän keskenään aika hyvin.. kuka sen tiesi, ehkä niilläkin oli orastava romanssi meneillään..

Ainakaan sen ei tarvitsisi enää pohtia kuka muuttaisi nimeään mihinkin suuntaan vai muuttaisiko kukaan..

***

S: 661

Joku joskus kyseli et paljonko mulla yleensä tulee sanoja lukuihin niin nyt aattelin sit ruveta laittaa teille infoksi :) Plus oon ollu hyvin ahkera tänään :) Olkaa ylpeitä (: