Through the Hell

Humalaisia ystäviä

*JOEL*

Mua oli jäänyt harmittamaan Nikon sanat. Tai oikeastaan lähinnä se etten mä ollut edes tajunnut mikä tässä oli vialla. Mä olin vain itsekkäästi ollut kiinni siinä kuplassa joka me Joonaksen kanssa yhdessä oltiin luotu. Sinne ei mahtunut muita ja nyt mua harmitti ettei meistä kumpikaan ollut osannut katsoa sen kuplan ulkopuolelle.

Onneksi tilanne oli vielä korjattavissa. Mitään peruuttamatonta ei ollut tapahtunut. Asiat piti vain pistää siihen malliin että kaikilla oli taas hyvä olla. Milloin musta oli tullut näin optimistinen...

Pieni asiallinen keskustelutuokio Nikon kanssa oli saanut sen fiiliksen hyppäämään aivan ääripäästä toiseen. Se sama jätkä joka oli vain hetki sitten synkistellyt puhelin kourassaan, oven pieleen nojaten oli viisi minuuttia meidän keskustelun jälkeen saanut kuningasidean ja alkanut tanssittaa Ollia. Se oli pyörittänyt toista liki puoli tuntia ympäri kämppää sen arvoisesti että tuo kaoottinen tanssituokio oli päättynyt oksennusreissulle vessaan.

Tommi oli kantanut Ollin lopulta sänkyyn kun ei toisella jalat enää kantaneet. Ei siksi että se olisi juonut itseltään jalat alta vaan lähinnä siksi et se oli sylkenyt sen kaiken illan aikana kiskotun alkoholimäärän kerralla ulos. Me kaikki tiedettiin et se ei ollut tunteista parhain. Vaikka se helpotti ehkä päänsisäistä olotilaa, kaikkea muuta se sitten heikensikin. Tehkääpä itse perässä!

Hetki tämän jälkeen oli alkanut Nikolla tehdä pahaa ja se oli viettänyt seuraavan vartin vessassa Tommi seuranaan. Se meistä olikin turvallisin vaihtoehto siinä kohtaa. Joonasta väsytti ja se halusi syliin joten meistä kumpikaan ei kyennyt jeesaamaan Nikoa.

Aleksi puolestaan kiukutteli kun ei saanutkaan lupaa vetää karaokea. Se oli saanut jostain päähänsä et sellainen olis ollut muka hyvä idea. Mä en kyllä keksinyt yhtä ainutta ihmistä kenen näkökulmasta se sitä olisi ollut. Tommi kuitenkin oli kieltänyt Aleksilta tämän hauskan, vietyään ensin Ollin nukkumaan.

Nikon päästyä omin avuin ulos vessasta, oltiin me tultu siihen lopputulokseen et nämä bileet saivat päättyä. Yksi oli nukkumassa, yksi teki välikuolemaa ja yksi yritti kontrolloida kaikkia saadakseen edes jonkin näköisen järjestyksen. Kuulosti ihan tavanomaiselta illanvietolta kun meidän poppoosta oli kyse.

Tommi yritti ehdottaa että pienet kännikalat olisivat jääneet turvallisuussyistä niille yöksi mutta kummankin mielestä parempi vaihtoehto oli ottaa taksi ja painua baariin. Olihan pilkkuun aikaa vielä melkein puoli tuntia! Sitä sopi miettiä mitä mahtoi Tommin päässä liikkua sillä hetkellä..

Me Joonaksen kanssa oltiin kuitenkin suht hyvässä kunnossa joten päätettiin armahtaa edes tämän kerran aina meille lapsenvahtina ollutta Lalli raukkaa. Aivan. Me lähdettiin siis vahtimaan Nikoa ja Aleksia. Helposti olis voinut kuvitella homman aivan toisinpäin mutta välillä ne osat vain vaihtuivat.

Tommi oli tilannut meille taksin ja vartin odottelun jälkeen me saatiin vihdoin kyyti himaan. Puoli neljältä aamuyöstä humalaisia ystäviäni taksin takapenkille auttaessani mä mietin vain että tätäkö se oli.. tätäkö Tommi joutui kestämään joka saatanan kerta kun me lähdettiin viihteelle. Meillä oli tässä vain kaksi pientä miestä mut sillä oli vahdittavana koko pesue. Mä aloin pikkuhiljaa arvostaa sitä vielä vähän korkeammalle...

Joonas oli mennyt etupenkille istumaan ja mä olin kahden pikkulapsen välissä takapenkillä. Turvaistuimia ne olis tarvinneet! Ja siitäkin huolimatta ne oli vielä sitä mieltä et baari oli tässä kohtaa hyvä idea... mä todella säälin meidän kuskiksi joutunutta miestä.

Samaan aikaan kun mä olin tulilinjalla kahden toisiaan tökkivän uhmaikäisen leikissä, ohjeisti Joonas taksikuskia menemään suorinta reittiä omalle asunnolleen. Eipä siitä onneksi ollut matka eikä mikään mun kämpille. Me nimittäin asuttiin viereisissä kerrostaloissa.