Murtuneiden sydänten silta

4 - Vaajakivien ongelmat

Jatkuu suoraan viime luvusta

"Vittu sun kanssas Vaajakivi. Vai että on nii helvetisti kiireitä ettei ehi ja täällä vaa juuaan muiden kaa ittensä taivaisiin. Sä valehtelit meille, kyl mä huomaan", tyypeistä se, joka oli iskun tehnyt alkaa karjumaan. Sasu nousee oitis ylös ja kävelee Ronin luo. Viena näyttää järkyttyneeltä, samoin Miro. Minä varmasti myös.

"Menkää vittuun, Roni on sanonu teille ettei haluu olla teidän kaa tekemisis saatana sentään", Sasu ärjyy ja huomaan, että hän on ollut porukan kanssa aikaisemminkin tekemisissä.

Haluaisin piilottaa itseni näiden ihmisten näkyviltä.

Ronin nenä vuotaa verta, ja tämä näyttää jokseenkin poissaolevalta ja ahdistuneelta. En tiedä mitä tehdä. En osaa toimia tällaisissa tilanteissa. Jos olen tämmöisissä ennen ollut, Elias on hoitanut ne kotiin. Elias ei ole nyt täällä hoitamassa.

"Sasu Ekman, aina tunkemassa vitun nokkansa muiden asioihin", kuuluu tiuskaisu. Voin vain vannoa, että jos tilanteesta tehtäisiin anime, tämän tunkeutujan hampaiden kirskumisesta olisi syntynyt kipinöitä.

"Tämä asia liittyy Roniin. Olen Ronin ystävä, joten se liittyy muhunkin. Kassu saisit jättää Ronin ja Roopen rauhaan, et saa niiltä enää mitää. Et etenkää sen jälkee ku kaikki on selvillä ja ilmiannoit Roopen", Sasu tulistuu, ja näen miten tämä Kassuksi nimetty henkilö tarttuu Sasua kauluksesta.

"Hei nyt loppuu! Sä päästät Sasusta irti nyt ja te painutte vittuun täältä. Jos aiotte hoitaa asioitanne ni tehkää se ees selvinpäin saatana", Viena huudahtaa ja nousee ylös. Hän marssii määrätietoisesti poikaystävänsä luo ja riehtaisee Kassun otteen irti tästä.

"Selvä selvä ei tarvii tulistuu vitun ämmä", joku Kassun porukasta mumisee ja näen miten liekit Sasun silmissä nousee.

"Vittu kuka kehtas sanoo-", Sasu aloittaa, mutta Viena keskeyttää hänet: " Sasu älä. Ne ei oo wörttei."

Kassu porukoineen tajuaa tämän olevan oiva tilaisuus heille lähteä pois paikalta. Roni pitää nenäänsä takkinsa hihalla ja sisälläni valuu kyyneliä. Hiha pilalla. Ojennan tälle paperia, ja hän kiittää.

"Semmonen välikohtaus", Miro avaa suunsa ja käännän katseeni häneen. Tyyppi on päätynyt juomaan, eli se siitä rajoittamisesta. Stressijuoja selkeästi.

"Pitäskö meidän lähtä ettei noi tulis pistää showta pystyyn uusiks?" Viena ehdottaa ja jokainen meistä myöntää, että idea voisi olla ihan hyvä.

"Roni ooks sä okei?" Sasu tulee kysymään ystävältään, ja tämä nyökkää.

"Jäädyin taas vähä. Kiitti ku puolustit", Roni mumahtaa ja päätän lähteä auttamaan Miroa ja Vienaa nuotion sammuttamisessa. Tämä ei ole minulle kuuluva keskustelu.

×

Olemme parkkipaikalla, kaikki on pakattu ja tuli sammutettu. Olemme siis perjaatteessa valmiita lähtemään, mutta kysymys siitä miten Roni ja Miro saadaan pois leirintäalueelta on piinaava.

"Miks sun piti taas juoda Miro. Ootko sä typerä vai typerä. Sä oot tullu tänne mönkijällä ja aattelet, että lähet täält kännis mönkkäril viel kaike lisäks Roni kyydissäs?" Viena puhuttelee Miroa, jonka yllä näkyy katumus. Nojaan autooni ja mietin ratkaisua tilanteeseen.

"No siis toi Sasun mopo mahtuis mun takakonttiin ehkä just ja just", totean katsoessani pienikokoista kulkuneuvoa.

"Jos Viena sä ajaisit ittes ja Sasun kotii tol Miron mönkkäril ja mä vien Miron ja Ronin kotii mopon kera täl", ehdotan tapauttaessani fordia.

"No siis ei paha suunnitelma, asun kävelymatkan päässä Miron kämpiltä nii voin viiä tän mönkkärin si teidä pihalle", Viena toteaa ja kukaan ei näytä vastustavan suunnitelmaa. Niinpä me lähdemme fordi täyteen pakattuna pois leirintäalueelta Viena ja Sasu mönkkärillä perässämme. Miro asuu Leppäkummussa, mutta Roni pitää viedä kauemmas. Hän asuu suunnilleen 30km päästä kotoani.

×

Toivotamme kyydistä jäävälle Mirolle hyvät yöt ja lähdemme jatkamaan matkaa. Minulla menee luultavimmin vielä tunti, että pääsen kotiin.

Ajamme Sasun asunnon kautta, jotta voisimme jättää tämän mopon pois kyydistä. En voi olla ajattelematta samassa rapussa asuvaa Ahlaa. Hänen kanssaan viettämäni aika oli mukavaa, ja hän ei vaikuta niin ongelmaiselta, mitä ne porukat, joissa olen ollut osana.

"Haluutko sä avaa et miks ne tuli sua lyömää?" päätän kysyä Ronilta pienen hiljaisuuden jälkeen.

"No siis mun veli on ollu jo pidemmän aikaa huonois kuviois mukana. Roope on tienny keinot, joilla hommaa huumeita Kassun porukalle myytäväks", Roni huokaisee ja ennustan, että seuraavaksi tuleva tarina tulee olemaan pitkä.

"Roope kieltäyty myymästä niille kamaa suunnilleen vuos sitte. Se halus eroon siitä bisneksestä, mutta Kassu ei porukoineen löytäny uutta välittäjää. Ne si ihan vaa piruuttaan etti mut käsiinsä ja alko frendaan mun kaa. Niiden kanssa oli kivaa alkuun, ne oli mukavaa seuraa ja me hengailtiin ihan normaaleissa kuvioissa. En tienny sillon, että ne oli mun kanssa tekemisissä ihan vaan, että saisivat Roopen jatkamaan", Roni hengähtää syvään ja minusta tuntuu pahalta.

"About kuukaus sitte Roope ei vieläkää suostunu jatkaa ja Kassu sit suuttu ja alko uhkailee Roopee mun kustannuksel. Roope tietenki heti ekana kiels mua hengailemasta niiden kanssa, en alkuun tajunnu et miks ni uhmasin sen pyyntöö. Olihan jätkät ollu mulle kivoi kuiteki, ja oltii kavereit. Kuiteki aika pian sen jälkee ne sit hakkas mut ekan kerran. Eipä siinä yks vähä sosiaalisesti ahdistunut ihminen tee mitää seittemää vastaan. Sit mä uskoin vihdoi Roopee ja aloin välttelee Kassuu", Roni kertoo ja kääntää katseensa minuun.

"Toi on ihan perseestä. Oon pahoillani et noin on käyny sulle. Mut mitä Sasu puhu siitä, että ne ois ilmiantanu Roopen?" päätän kysyä tällä kertaa silkasta mielenkiinnosta, enkä siitä, että pyrkisin jatkamaan keskustelua.

"No siis tos pari viikkoo sitte ne ilmianto Roopen poliisille huumeiden myynnistä ja välittämisestä ja siit tuli hemmetisti ongelmii Roopelle. Yllättävää eikös. Ja no meidä iskä suuttu ihan vitusti ja ny kotona on ollu vähä paska tunnelma. Siks oon nyt ollu äitillä, ku en halua olla iskän luona Solaisissa", Roni mumahtaa ja vannon nähneeni pienen kyyneleen valahtavan tämän poskelta alas.

"Vitun mulkut", tuhahdan. "Toivottavasti Roope voittas ton tilanteen itelleen. Toi on vitu raskas tilanne", yritän lohduttaa, mutta minusta tuntuu etten onnistunut yrityksessäni.

"No siis oikeuteenhan Roope nyt aika varmasti joutuu, mutta ainakaan sen himas ei oo vuoteen ollu kamaa mitä esim huumekoirat vois tunnistaa. Joten jos sen menneisyys pysyy salas se saattaaki pärjää siel oikeudes", Roni selostaa ja sitten keskeyttää selityksensä: "Mun äiti asuu tästä muute oikeella".

"Selvä", vastaan ja käännyn risteyksestä oikealle.

Lausun vielä osanotot, tsemppaukseni ja kaiken maanpäällä olevan, joka voisi Ronia ja hänen perheensä tilannetta helpottaa ennen kuin lähden ajelemaan kotiin. Pääsen ajamaan pitkät päällä pitkän aikaa, ennen kuin itseääntoistava peltomaisema vaihtuu kortteliviidakoksi.

Menee vartti ja toinen, kunnes olen kotona punaisen rivitalon pihalla. Raskain ja väsynein askelein astelen asuntoon sisälle ja painun samantien suihkuun saadakseni savunhajun pois itsestäni. Tämä on se miinuspuoli nuotioinnissa.

×

Makaan sängylläni. Kello on suunnilleen kymmenen illalla ja silmät meinaavat painua kiinni. Minulla ei oikein ollut ruokahalua, joten päätin vain mennä suorilta suihkun jälkeen nukkumaan, mutta uni ei meinaa tulla. Ronin kertomukset painavat mieltä, enkä pääse niitä karkuun. Selaan tiktokkia ja koitan etsiä jotain piristävää, kunnes näyttöni yläruutuun laskeutuu ilmoitus.

Ahla Salmenoja lisäsi sinut Snapchatissa.

Sydän jättää lyönnin välistä. Tämä on yllättävää. En todellakaan ajatellut, että Ahla lisäisi minut snäpissä. En todellakaan.

Siirrän sormeni ilmoituksen ylle, ja painan. En harkitse asiaa hetkeäkään vaan hyväksyn kaveripyynnön, ja jään toimettomana odottamaan, jos Ahla sattuisi laittamaan snäppiä.

×