Vuosisadan suurin ihme on se, että saimme oikeasti lopulta syömäkelpoista ruokaa aikaseksi. Olimme syöneet. Ehkä vähän turhankin paljon, mutta ravinnon saaminen on tärkeää. Ähkyn tunne ei siis haittaa.
Nyt olemme kuitenkin menossa nukkumaan. Tai ainakin hampaat on pesty ja kumpikin haahuilee olohuonetta ympäri siihen malliin, että aivot ovat jossain unimaailmoissa. Nukkumatti tuli käymään liian aikaisin. En ole täysin varma Ahlasta, mutta ainakin itse olen täysin nukahtamisen partaalla.
"Ala tulla nukkuu mä nukahan iha just pystyy", Ahla tulee keittiön oviaukolle ilmoittamaan juodessani lasillista vettä.
"Joo joo malta hetki", nauran ja lähden pojan perässä makkariin päin. Ihmeen malttamatonta.
"En ymmärrä miten voit juoda vettä ennen nukkumaanmenoa. Mä aina herään keskel yötä vessahätään", Ahla mainittelee.
"Mul o hyvä rakko", virnistän pienesti. En edes ole varma, pitääkö äsköinen väitteeni totta, mutta sovitaan niin.
Ahla kömpii ikkunan puolelle ja kiskoo peittoani ylleen. En tajunnut, että voisin laittaa Ahlallekkin asti peiton.
"Öö laitanko mä sulle erikseen peiton vai?" päädyn kysymään, kun poika pyrkii jättämään peittoa sen verran, että minullekkin jäisi tilaa.
"Naah ei tarvii", Ahla mumahtaa ja nyökkään pienesti. Menen peiton alle ja suljen silmäni. Tunnen kuitenkin, että Ahla liikkuu lähemmäksi ja kietoo mut haliinsa siirtäen samalla peittoa meidän molempien ylle. Vatsassani lentää perhosia. Tällä kertaa aivan oikeasti. Voin tuntea ne.
"Pysyt kans siinä si", Ahla toruu, kun aloin liikehtimään. Jäädyn paikalleni ja käännyn katsomaan vieressäni makaavaa poikaa. Tämä on sulkenut silmänsä, joten päätän lopulta tehdä itsekkin niin.
×
Tunnen sormet hiusteni seassa. Tunnen myös rintakehän kohoilua allani ja hämmennyn. Avaan uniset silmäni ja tajuan tilanteen. Pääni nojaa Ahlan rintakehään ja Ahla silittelee päätäni. Voi vittu mua hävettää.
Käännän punertuneet kasvoni Ahlaan päin, joka virnistää minulle.
"Huomenta unikeko", tämä naurahtaa ja käännän katsettani seinällä olevaan kelloon. Kahdeksan.
"Huomenta", mumahdan ja koitan nousta vähän kauemmaksi Ahlasta, mutta tämä vetää minut syleilyynsä.
"Sä oot lämmin älä mee", kuulen surumielisen äänen ja punastun vielä pahemmin. Mitä tämä on, miksi Ahla käyttäytyy näin?
"Mut mun pitää kattoo onks mul viestei", mumisen osittain peittoon. Silva oli ilmoittanut eilen, että minun ei tarvisi tulla työvuoroon, ellei hän ilmoita minulle viestillä, että työvoimasta on pulaa.
"Eikä tarvi, ei siellä puhelimella oo mitään tärkeetä", Ahla puhelee korvani juuressa. Ravistan kuitenkin päätäni.
"Mun työnantaja laittaa mulle viestii et tarviiko mun mennä töihin. Se on aika tärkee", nauran ja kurotan puhelimen sängyn juurelta. Ahla vetää mut suoraan takaisin halaukseensa. En siis sinänsä valita, tämä tuntuu kivalta ja lämmittää, mutta olen aivan älyttömän hämmentynyt.
"Ei tarvii mennä töihi", ilmoitan luettuani Silvan lähettämän viestin.
"Eli me jäädäänkin tähän lopuksi päivää", Ahla julistaa ja näen mielessäni sen virneen, joka on pojan kasvoilla.
Käännyn katsomaan huvittuneena Ahlaa, joka on sulkenut uudelleen silmänsä. Annan tälle mahdollisuuden nukkua ja avaan snäpin, jossa Viena on spämminyt ryhmäämme viestejä.
KAMU SEDANG MEMBACA
Murtuneiden sydänten silta
RomansaAskel uuteen ja tuntemattomaan voi monelle kuulostaa jännittävältä, jopa vähän pelottavalta. Joskus vanhoihin elämäntapoihin on kasvanut niin vahvasti kiinni, että niiden huonoja puolia ei edes huomaa. Muutoksia tehdään askel askeleelta. Joskus ki...
