Murtuneiden sydänten silta

9 - Lastaottelu

Lintujen pirteä aamukuoro kuuluu avonaisesta räppänästä sisälle huoneeseen. Olen puolittain unessa, mutta erotan viserryksen oikean elämän ääneksi. Raotan silmiäni ja näen heti ensimmäisenä nukkuvan Ahlan. Välimatka välillämme on älyttömän pieni ja päätän kääntää itseni toiselle kyljelle, jotta en jäisi tuijottamaan vieressäni lepäävää poikaa liian pitkäksi aikaa.

Nostan puhelimeni lattialta ja katson kelloa, joka lähentelee kuutta. Eli ei vielä mikään paha kiire. Minullahan on tänään siis töitä.

Olen hyvin hämmentynyt, sillä minulla on oikeasti levännyt olo. Olen hyvin pitkälti introvertti, ja väsyn ollessani muiden ihmisten seurassa. Kuitenkin Ahlan seura ei oikeastaan väsytä minua, ja kykenen olemaan yhtä pirteä, kuin pari päivää yksin oltuani. Se on jotenkin outoa.

Tunnen sormen liikettä selälläni ja käännän päätäni sen verran, että näen Ahlan, joka kuljettaa sormeaan selälläni. Taiteilijasielu.

"Huomenta", mumahdan juuri heränneelle pojalle joka nostaa katsettaan minuun.

"Huomenta. En kai herättänyt?" tämä kysyy kulma kohollaan.

"Et sä, olin jo hereillä", hymyilen ja käännyn sitten makaamaan selälleni.

"Okei no huh. Mä jo ehdin säikähtää. Nukuitko hyvin?" vierestäni kuuluu ja naurahdan. Ahla vain jaksaa huolestua siitä, jos hän oli sattunut herättämään minut. Suloista.

"Nukuin hyvin. Miten sä nukuit?" vastaan hymyillen ja käännän katseeni yhä unenpöpperöiseen poikaan.

"Mäki nukuin hyvin".

×

Parkkeeraan fordini rivitalon pihaan. Minun pitää käydä vaihtamassa vaatteet ja hakemassa laturi puhelimelleni ennen töihin menoa.

Puhelimen akku alkaa lähentelemään yhdeksää prosenttia, joten tämä on erittäin hyvä hetki tehdä jotain oman oikean käden energiatason puolesta. Lisäksi likaiset farkut ja kauluspaita ei ehkä ole idyllisin työskentelyasu. Toki saamme työpaikalta työntekijöille osoitetut yläosat, mutta housut ovat omasta takaa. Vaihdan ylleni collegehousut, jotka olivat mukanani viime työpäivänäkin.

Hyppään autoon ja lähden ajamaan kohti Alepaa. Olen vähän etuajoissa, mutta en usko, että pomo mitenkään pahastuu asiasta. Parkkeeraan auton kaupan pihalle ja availen parit snäpit vielä pihalla ennen kauppaan sisälle menoa. Ahla on toivottanut minulle hyvää työpäivää ja en ehkä kestä. Ahla on aivan ihana.

Nousen kymmenen minuutin kuluttua autosta ja lähden täten lompsimaan kaupalle. En oikeastaan jaksaisi tällä hetkellä tehdä mitään töitä, mutta siihen nähden, että asun omillani suhteellisen kalliissa rivari kolmiossa, minulla ei ole valinnanvaraa. Moikkaan matkallani Teaa, joka on hyväntuulisena tyhjentämässä leipäkuormaa hyllyihin.

"Kappas Rymy on paikalla mukavasti etuaikaan. Mulla onkin tässä sulle justiinsa hommia. Meidän maitokaapin täyttäjä ilmoitti olevansa migreenissä, joten voisit mennä tonne maitokaappiin", Silva ilmoittaa pirteästi oitis hänet kohdattuani.

"Joo voin mennä", vastaan nyökäten ja lähden työasun vaihdettuani viileään maitokaappiin. En ole ennen hoitanut maitokaappia, joten kertapa tämä on ensimmäinenkin. Silva vielä antoi lisää töitä, sillä hän pyysi, että menisin kassalle kaupan avautuessa. Siihen olisi suunnilleen puoli tuntia.

Alan rivakkaan vauhtiin laittamaan maitotuotteita omille paikoilleen. Kuulin kaupassa työskennelleeltä Eliakselta, että hän sai huudot pomoltaan laitettuaan paljon tuotteita väärille kohdille. Haluan välttää tämän virheen hinnalla millä hyvänsä.

Maitohyllyt ovat pian täynnä. Järjestin ne niin hyvin, että ei ole kuunaan nähty yhtä täydellisiä maitohyllyjä. Ylpeänä itseeni astelen kassalle päin juuri ajallaan, kun ensimmäinen asiakas kävelee sisälle kauppaan. Täydellisesti ajallaan ja täydellinen suoritus. Olen aika taitava.