Murtuneiden sydänten silta

12 - Mikä juttu sulla ja Rymyllä on

Ilta Vienan kanssa meni suunniteltua nopeammin ja nyt olikin jo niin myöhä, että uni alkoi lyödä kalloon väkisin. Viena oli itse kutsunut itsensä yöksi ja nyt venyttelee raajojaan olohuoneen sohvalla.

"Ootko vieläki varma, että pärjäät tässä sohvalla?" kysyn olohuoneen ovenraosta.

"Joojoo oon mä! Tää on iha mukava sohva", Viena yrittää parhaansa mukaan todistella minulle. Virnistän huvittuneena.

"Fine", naurahdan ja luovutan kyselyn suhteen. Kävelen aulan kautta huoneeseeni sanottuani hyvät yöt. Ulkona on valtava kuu, jonka kylmää hohkaava loiste saa huoneen näyttämään valoisalta. Istahdan sängylle ja vedän colleget jaloistani lattialle. Nappaan puhelimen hupparin taskusta ja avaan minun ja Ahlan keskustelun. Viimeisin viesti pari päivää sitten. En tiedä mitä tehdä. Viena varmisteli ja todisteli minulle, että voisin aivan hyvin pistää toiselle viestiä ja kysellä vaikka kuulumisia. Itselle se jotenkin tuntuu vain vaikealta. Lasken puhelimen sängylleni ja kaadun selälleni.

Huoneen katon maalissa on pieni halkeama. Halkeaman vieressä olisi paikka lampulle, mutta Olga ei ole ostanut tähän huoneeseen muuta valaisinta, kuin yölampun. Enkä mäkään ottanut mun vanhalta kämpältä lamppuja mukaan. En edes enää muista oliko ne valaisimet siinä mörskässä valmiiksi, vai toinko mä ne sinne itse. Mun pitäis käydä sielläkin. Tän kuun lopulla avaimet pitäis antaa pois.

Silmäni melkein painuvat kiinni, mutta päätän ryhdistäytyä ja napata puhelimen käteeni. Avaan minun ja Ahlan keskustelun uudelleen ja lähden kirjoittamaan viestiä. Toivottavasti en vain herätä tätä. En oikein tiedä onko viesti hyvä sellaisenaan vai ei. Yhtäkkiä jokin lyö nenänvarteeni ja tajuan, että puhelin on pudonnut kädestäni kasvoilleni. Voi vittu. Vilkaisen pelokkaana ja tajuan lähettäneeni viestin vahingossa ja kaiken lisäksi Ahla on haukkana paikalla ja on onnistunu lukemaan sen tässä ajassa. Miten tuo on mahdollista?

Ahla
Iltaa, mul menee ihan hyvin,
mutta mä sain aika väkevän
flunssan, ku oltiin niin myöhään
ulkona :')

Ahla vastaa nopeammin, kuin olin ajatellut hänen vastaavan. Olen huojentunut. Hän ei ehkä ole minulle vihainen siitä, että en ole ottanut yhteyttä.

Rymy
Voi perse, paranemisia. Onko
yhtää parempaan päin?

Ahla
On joo! Ei mulla oo enää ku
vaa vähän kurkku kipee. Mitä
sä oot tehny?

Rymy
En oikeestaan mitään ihmeellistä.
Kävin tänään töissä ja Viena tuli
käymään.

Ahla
En ymmärrä miten jaksat käydä
lomalla töissä-

Rymy
Vähän pakko jaksaa, asun
kuiteki omillani :D.

Ahla
En halua muuttaa ikinä omilleni,
jos se tarkottaa, että pitää mennä
töihin

Reagoin Ahlan viimeiseen viestiin huvittuneella emojilla ja lasken puhelimen rintakehälleni. Oloni on paljon huojentuneempi, kuin viimeiseen pariin päivään. Nousen istumaan ja laitan puhelimen laturiin. Kierähdän peiton sisälle ja hetken ulos katsottuani suljen silmäni.

×

Ahlan näkökulma:

Sylkäisen hammastahnat ulos suustani ja kaadan hieman vettä perään. Tunnen, miten kurkkuun jumittunut lima reagoi hammastahnan voimakkuuteen sitkistymällä ja koitan kakoa flunssan jämiä alas lavuaariin. Olen ollut kipeänä nyt varmaan viisi päivää ja olen todellakin kyllästynyt tähän.