Ahla väsertää jotain oveni lukon parissa samalla, kun nojailen kasvoni tämän olkapäätä vasten.
"Miten voin kiittää sua tarpeeks sun olemassaolosta?" kysyn huvittunut virne kasvoillani. En tiedä mitä tekisin, jos Ahla ei olisi tullut luokseni Solaisiin tänään. Varmaan nököttäisin itsesäälissä vieläkin siellä käytävällä.
"Ei sun tarvii kiittää. Oo vaan olemassa nii oon tyytyväinen", Ahla hymähtää js saa vihdoin oven auki. Olisin toki voinut antaa vinkin, että kannattaa painautua ovea vasten, jotta lukko aukeaisi helpommin. Olgan asunnon ovi on nimittäin suhteellisen raskas.
"Miks oot noin vaatimaton?" naurahdan ja astelen Ahlan perässä asuntoon sisälle. Harmaista collegeistani on tullut hieman verta läpi sirpaile-episodin seurauksena. Haluaisin vaihtaa ne pois äkkiä ja puhdistaa haavat.
"Mä meen laittaan tän ruuan, niin meetkö sä jo puhistamaan noi sun taistelujäljet?" Ahla kysyy ja nyökkään. Potkin kengät jaloistani ja astelen aulan varrella olevaan pesuhuoneeseen. Vedän colleget jaloistani ja istahdan lattialle.
Olen kauhomassa eräästä vessan laatikosta haavan puhdistustarvikkeita, kunnes kuuulen oven kahvan painautuvan alas.
"Tarviitko apua?" Ahla kysyy ja astelee enempää kyselemättä pesuhuoneeseen. Tämä kyykistyy viereeni ja katsahtaa haavoja.
"Miten nää tuli?"
"Mul oli jätesäkis lasipulloja, ehjiä ja rikkinäisiä. Siin ku Elias kävi mun päälle ne pullot ehti repiä jalkaan", totean ja tunnen poskieni punertuvan.
Istun vessan lattialla ilman pidempiä housuja ihastukseni kanssa, en olisi tätäkään tilannetta uskonut näkeväni vielä tänä päivänä.
"Aa no sitten ne on erittäin tärkee saada puhtaaksi. Anna ku mä autan", Ahla hymähtää ja nappaa vanulappuja laatikosta. Hän kippaa puhdistusainetta vanulappuun ja kumartuu lähemmäksi. Ei herranen aika.
Puhdistusaine kirvelee vasten avonaista haavaa ja kasvoilleni ilmaantuu tahdoton irvistys.
"Sori jos tää vähän koskee", Ahla pahoittelee, vaikka se ei edes ole hänen syytään.
"Ei tää oo sun syytä, ei tarvii pahotella", naurahdan ja käännän katseeni Ahlan tummiin hiuksiin. Vatsaani kourii ajatuskin siitä, miten lähellä toinen on puhdistamassa pohkeeni ja reiteni alueelle tulleita haavoja.
"Vuoto onneks on alkanu tyrehtymään", Ahla toteaa ja painelee ensimmäisen haavan päälle laastarin. Hän tekee sen jotenkin niin hellävaraisesti, että se saa hymyn huulilleni.
"Oli jo aikakin, on ne siinä vuodatellut kyyneliään jo varmaan puoli tuntia", virnistän huvittuneena. Jos niistä vielä vuotaisi verta ulos, olisin kohta vuotanut jo kuiviin.
"Mistä sä tunnet sen tyypin, joka teki tän kaiken?" Ahla kysyy ja kääntää nyt pitkästä aikaa katseensa minuun. En tiedä haluaisinko puhua asiasta vaiko enkö, mutta samaan aikaan minusta tuntuu, että voin kertoa Ahlalle kyllä kaiken, mitä hän vain haluaa kuulla.
"No siis Elias oli tosi pitkään mun ainoo kaveri. Se ja sen perhe tuki mua isän kuoleman jälkeen tosi paljon ja näin", mumahdan hiljaa, sillä en tiedä mitä minun kuuluisi kertoa ja mitä ei.
"Jos se on sit ennen tukenut sua, miks se nyt kävi kimppuun?" Ahla kyselee lisää selkeästi silkasta mielenkiinnosta. En ainakaan usko, että hänellä on mitään huonoja taka-ajatuksia tämän taustalla.
"No siis sillon, kun lähin mun kämpilt ja tulin tänne en oikeestaan kertonut asiasta Eliakselle. Lisäksi se ei suhtautunut oikeen avoinmielisesti mun homouteen", vastaan ja tapahtuneen miettiminenkin saa mut turhautumaan. En mä vaan käsitä miten siitä tuli yhtäkkiä niin mulkku. Tai ehkä se vaan aina oli täys kusipää enkä oo vaan huomannut.
YOU ARE READING
Murtuneiden sydänten silta
RomanceAskel uuteen ja tuntemattomaan voi monelle kuulostaa jännittävältä, jopa vähän pelottavalta. Joskus vanhoihin elämäntapoihin on kasvanut niin vahvasti kiinni, että niiden huonoja puolia ei edes huomaa. Muutoksia tehdään askel askeleelta. Joskus ki...
