Until the springday comes again

9. Jälleennäkemisen juhlaa

Jimin oli jo myöhästymäisillään, mutta hänen oli yhä vaikea valita sopivaa vaatepartta illan rientoihin. Hän oli viime vuodet käynyt pelkästään koulua, valkoinen labra kaapu yllään, joten oli unohtanut täysin mitä kaikkea hienoa vaatehuoneen syövereistä löytyikään. Se oli kuin aarreaitta täynnä toinen toistaan tyylikkäämpiä ja kalliita merkkituotteita. Olihan siitä jotain hyötyä kun oli rikkaiden lääkäri vanhempien lapsi.

Melkein tunnin pähkäilyn ja sovittelun jälkeen Jimin päätyi lopulta mustiin farkkuihin, kirjavaan glitter bomberiin ja hieman korollisiin nilkkureihin. Vain paras kelpasi, koska olihan oltava tyrmäävän näköinen, yökerhoissa saattoi tavata vaikkapa ketä kuumia miehiä.

Heti kun Jungkook oli laittanut varovaisen ehdotukset baariin menosta heidän kolmen ryhmä chattiin, Jimin oli kerrassaan kirkunut innostu kun ei joutunutkaan olemaan itse se joka teki vastaavan aloitteen.

Chanelin laukku olallaan heilahdellen Jimin kipitti puolijuoksua bussilta keskustan yökerholle, jonka edustalla heidän oli määrä tavata kahdeksalta. Kutkuttava jännitys tulevaa iltaa kohtaan kutitti miellyttävästä Jiminin mahanpohjaa. Hänellä oli kovasti sellainen tunne, että ilta toisi jotain odottamatonta tullessaan.

Viikonlopun aina niin vapauttavasta ja villistä tunnelmasta olivat tulleet monet muutkin heidän ikäisensä nuoret opiskelijat ja työntekijät nauttimaan. Lauantai ilta yökerhossa viimeistään pudotti jokaiselta ammattinimikkeet ja valeasut yltä, kaikki olivat yhtä paheellisia nauttimalla rajattomasti ilolientä, pomppien hikisinä jytisevän musiikin tahtiin ja päätyen lopulta ties kenen luokse "ramenille", niin kuin on tapana ilmaista, jos haluaa yhtään kuulostaa siveelliseltä - vaikka siveellisyydestä ovat ne toimet kaukana.

Jungkook ja Taehyung huiskuttivat ihmismassan joukosta Jiminille, joka taianomaisen kepein askelin tepasteli heidän luokseen säihkyen. "Sitten mentiin!" Jimin tarttui molempia käsikynkkään ja ohitti jonon piittaamatta pahastuneista huuteluista.

"Meille on varattu punainen loosi", Jimin totesi vain ohimennen hymyillen samalla portsarille enkelimäisesti.

"Tervetuloa nuori herra Park, astukaa vain sisään." Kivikasvoinen portsari nyökkäsi ja päästi kolmikon ovesta sisään jättäen monet jonossa jo pitkään seisseet asiakkaat tuhahtelemaan ja pyörittelemään silmiään.

"Oletko sä joku vip täällä vai?" Jungkook kysyi vaikuttuneena millaista vaikutusvaltaa hänen ystävällään oikein oli.

"Tavallaan, mut tunnetaan Busanin parhaissa yökerhoissa nyt melko hyvin." Jimin kohautti olkapäitään mitättömästi.

"Turha sun on sitä kiistää, että olet bilehile. Voin vaan kuvitella millaista menoa sä olet täällä viettänyt", Taehyung virnisteli, mutta sai aika nopeaan kipeän tuikkauksen kylkeen, varoittavan mulkaisun kera.

"Sä voit lähteä vielä lavatansseihin, jos täällä on liian hurjaa." Taehyungin ja Jiminin piikittely nyt oli ihan omaa luokkaansa ja sitä ymmärsivät vain he kaksi. Kun nuo kaksi innostuivat herjaamaan toisiaan ei monikaan enää pysynyt kärryillä olivatko he tosissaan vai eivät. Jungkook oli vuosien saatossa tottunut siihen ja saattoi todeta, ettei homma ollut muuttunut miksikään.

"Älä kyseenalaista sitä, ettenkö osaisi olla hurja", Taehyung sanoi haastaen.

"Mä muuten lupaan tarjota illan juomat, joten nyt juhlitaan!" Jimin hihkaisi innoissaan ja suuntasi suoraa päätä tiskille tilaamaan kerralla heti useamman kierroksen pöytiin tarjoiltuna.

Jungkook tunsi olonsa sinä iltana hieman epämukavaksi ja jännittyneeksi johtuen siitä, ettei ollut käynyt viimeiseen kahteen vuoteen kertaakaan baarissa. Hän ei tiennyt oikein miten päin olla ja räiskyvä ympäristö sai hänet pyörälle päästään. Pöytään tuodut juomat alkoivat kuitenkin hiljalleen lievittää paineita.