Until the springday comes again

20. Etelänloman draamaa

Jimin tiesi, että hänen tulisi korvata ystävilleen kaikki se vaiva jota oli taas aiheuttanut yhden tyhmän deitin kanssa. Taehyung ja Jungkook kyllä vakuuttelivat, etteivät oikeasti tarvinneet mitään vastineeksi, he olivat tyytyväisiä siitä, että Ji-wook oli kiinni jäätyään menettänyt työnsä ja joutunut maksamaan suuria korvauksia uhreilleen. Jimin oli siltikin vankasti sitä mieltä että, tulisi osoittaa kiitollisuutensa jollain tavalla.

Ja mikä olisi siihen parempi keino kuin ihana lomamatka auringon lämpöön, turkoosin meren ääreen ja valkohiekkaisille rannoille. Hyvää hyvyyttään hän oli varma, että mikään ei olisi parempi tapa irrottautua arjesta ja unohtaa murheensa hetkeksi kuin matka kauas kotoa. Kukaan ei vielä lentokoneeseen astuessaan osannut pelätäkään mitään ikävää tapahtuvaksi, koska lomathan tarkoittavat paratiisiin pääsemistä maan päällä.

"Mihin me nyt edes ollaan matkalla?" Taehyung kysyi kun kolmikko oli päässyt matkalaukkuineen turvatarkastuksesta läpi. Jimin oli käskenyt pakata muutamaksi päiväksi lämpimään ilmastoon sopivia vaatteita ja siinä se, mitään muuta hän ei ollut sitten paljastanutkaan.

"Saipanille, se on sellainen mini saari Tyynessä Valtameressä. Oltiin siellä kerran perhelomalla kun olin pieni ja siis sehän on mahtava paikka!" Jimin hehkutti innoissaan hellehattu ja aurinkolasit jo päässään.

"En mä ole koskaan kuullut mistään Saippua saaresta... Kauanko sinne lentää?" Taehyungia arvelutti mihin ihmeeseen Jimin oli heitä jälleen viemässä, mutta turha oli kieltää etteikö hän olisi ollut innoissaan, ulkomaanmatka tekisi takuulla terää.

"Sai-pan, ei saippua! Sinne on viiden tunnin matka, ei yhtään paha." Jimin pyöräytti silmiään Taehyungin tietämättömyydelle ja malttamattomana rynni jo portille, vaikka lennon lähtöön oli vielä runsaasti aikaa.

"Ei kai siellä joudu asumaan jossain savimajassa? Mulla ei ole juurikaan eräily taitoja, vaikka olen pari kertaa käynyt telttailemassa ja opetellut nuotion tekoa..." Jungkook pohdiskeli epävarmana ja tutkaili alta kulmain ympärillä parveilevia matkustajia, jotka pursusivat intoa tulevasta matkasta. Monet heistä vaikuttivat noin kolmekymppisiltä pariskunnilta.

"Hei! Mihin viidakkoon sä luulet, että mä olen viemässä teitä!" Jimin tuhahti loukkaantuneena ja mutristi suutaan. "Saipan on korealaisten hääparien keskuudessa yksi suosituimpia kohteita. Siellä on pelkästään luksusresortteja ja täysihoito hotelleja!"

"Ai... Siinä tapauksessa en varmaan ole tarpeeksi hienostunut menemään sinne, mulle tulee paineita jos muut ihmiset vaikuttaa niin tärkeiltä ja on kamalan rikkaita", Jungkookin jännitys sen kuin kasvoi tulevaa matkaa kohtaan. "Sitä paitsi et antanut maksaa woniakaan koko matkasta, joka on ties kuinka kallis."

"Tämä on puhdas kiitollisuuden osoitus siitä kuinka hyviä kavereita olette. Ja ehkä siellä pienellä eristyksissä olevalla saarella on mukavia miehiä, joihin tutustustua", Jimin hymyili viatonta enkeli hymyään, eikä välittänyt vaikka Taehyung ja Jungkook ryhtyivät osoittamaan mieltään kovaan ääneen noita aikomuksia vastaan.

"Mun puolesta jää vaikka sinne, mutta mä valitsen sen tyypin sitten itse sieltä, koska sulla ei taida olla oikein silmää kunnon miehille", Taehyung ilmoitti saaden aikaan huolettoman naurun remakan.

"Voi kuinka mä rakastankaan lomalle lähtöä, se fiilis on ihana! Koska ulkomaillahan voi tehdä mitä vaan ja unohtaa kaiken sitten kotiin palattua jos onkin tullut törppäiltyä."

Portit avattiin ja tasaisena virtana matkustajat alkoivat valua sisään lentokoneeseen. Tummanpunaisiin univormuihin ja silkkisiin kaulahuiveihin sonnustautuneet sievät lentoemännät toivottelivat kaikkia hymyillen ja kumartaen tervetulleeksi.