Tuleeko tästä mitään (Jorko)

1. Vauvakeinu

Joelin nk:

Olemme juuri huviksemme soittamassa Linkin parkin kappaletta Numb ja huomaan Joonaksen jo sekoilunsa takia jäävän soitosta jälkeen. Vähän se ärsyttää, koska tämä on yksi tärkein ja rakkain biisi tältä bändiltä, mutta tiedän että en saa suuttua inhimillisistä mokista. Nopeasti hän kumminkin pääsee tahtiimme soitossa ja jatkamme taas tavallisesti kappaleen soittoa sen loppuun asti. "Käyn pihalla!" huudan ja hölkkään nopeasti ulos rakennuksesta. Tarvitsen hetken rauhaa itseni kasaamiseen. Vaivun vasten talon seinää istumaan ja painan pääni polviin. Hengittelen rauhallisesti ja vältän paniikki kohtauksen täpärästi, mutta varmasti.

 Kuulen oven avautuvan ja eteeni astellaan. Nopealla vilkaisulla totean sen olevan Joonas ja hautaan kasvoni tiukemmin polviini. "Mene pois", sanon tukahtuneesti. Hän kyykistyy eteeni ja ottaa käteni käsiinsä. Painaudun vapisten Joonaksen lämpöä huokuvaa rintaa vasten ja annan kyynelien tulla. Vituttaa, masentaa, ahdistaa ja nukutuksikaan en enää saa ja kaikki johtuu niistä saatanan ADHD lääkkeistä.

 Joonas auttaa minut ylös ja antaa nojata itseään vasten. Laahustamme sisään ja suuntaamme kauimmaiselle sohvalle muista. Joonas jättää minut siihen ja lähtee hakemaan vilttiä. Paleluuni ja tärinääni viltti ei auta, mutta ihana ajatus kumminkin. Siihen sitten jään viltin alle rauhoittumaan Joonaksen mennessä muiden luo oven suljettuaan. Suljen silmät ja toivon saavani unta edes tunniksi.

Joonaksen nk:

Voi Joel parkaa oli lähellä saada jo paniikkikohtauksen. "Äijät nyt on kuulkaa tauko, koska Jollun on pako rauhottuu tuol yksinään", selitän. kaikki nyökkäävät ja suuntaavat tekemään mitä lie haluavat tai sitten eivät halua, enhän minä sitä tiedä. Itse istahdan pienen keittiön työtasolle ja heiluttelen jalkojani siinä. Päätämme tilata Mäkkäristä jotain, joten minä tilaan myös Joelille.

 Ruokien saapuessa menen Joelin luo vain toteamaan, että hän on jo heräämässä. "Joel hei olis ruokaa", maanittelen häntä hereille viimeisistä unen rippeistä. Tuo räväyttää silmät ammolleen ja vilkuilee ympärilleen vauhkona. Autan hänet ylös, kun hän on hieman rauhoittunut  ja lasken ruokapussin hänen syliin. Joel käy ruoan kimppuun nälkäisenä ja hotkii kaiken pois nopeasti. "Mitäs sanot, jos hetki harkattas ja sitten voitas mennä mun luo yöksi?" kysyn, koska en tahdo jättää häntä yksinään yöksi.  Joel vain nyökkää ja menemme sitten muiden luo ja harjoittelemme biisejämme läpi nopeaan tahtiin.

Skip tunti:

Olemme lähdössä Joelin kanssa luokseni ja odotan nyt, että Joel kerää tavaransa. Kitaran, plektrat, avaimet ja puhelimen. Menemme autolleni ja ajamme toiselle puolen Helsinkiä lähelle Espoon rajaa. Treeniksemme siis sijaitsee Malmilla ja minun koti Pitäjämäessä. Joel nojaa penkkiin silmät kiinni ja hyräilee jotain omiaan. Minä luon rummut biisiin sormiani rattiin naputellen ja hyräilen mukana rytmistä kiinni saatuani. Näin me kaksin luomme musiikkia ilman paineita ja tunnetta, että on pakko luoda jotain täydellistä.

 Siihenhän se sitten meni, että minä kannoin vihdoin paremmin nukahtaneen Joelin sänkyyni nukkumaan ja itse menin sohvalle, koska en tahdo olla liian tunkeileva hyvistä väleistämme huolimatta. Toivottavasti tuo ei niin herrasmies mainen mies nukkuu hyvin, koska itse uhraan selkäni hänen puolestaan nukkumalla metallirunko sohvalla. No kai näin tehdään parhaan ystävän puolesta, koska sitä Joel todella minulle on. Mitä muutakaan hän olisi, jos ollaan tunnettu ala-asteelta asti. No ei kai sitä muuta auta, kuin painaa pää tyynyyn ja sulkea silmät.

 Aamulla herään jälleen kerran Joelin kolisteluun ja päätän vain luovuttaa nukkumisen suhteen. Joel yrittää löytää itselleen jotain aamupalaa ja näyttää säälittävältä, joten autan ja heitän hänen eteensä leipä tarvikkeet. Joel voitelee meille leivät ja tuo ne pöytään koreasti kumartaen. Istumme nauraen hänen eleelleen ja olemme tukehtua omaan nauruumme tai ainakin siltä sen tuntuu. Alamme yhä virnuillen syömään leipiämme ja selailemaan puhelimia.

 Joel nousee ensimmäisenä ja menee vessaan varmaan suihkuun ja hammaspesulle. Koska emme toisemme edessä alastomuutta kaihda niin menen itsekin pesemään hampaita Joelin peseytyessä. Vilkutan hänelle ja alan pesemään hampaitani. Pian Joel tulee seuraani ja alkaa pestä hampaitaan. Tänään ei edes ole treenejä, joten voimme tehdä mitä tahdomme.

 Varmaan menemme puistoon leikkimään, koska olemme vielä niin pieniä tai jotain yhtä tyhmää. "Joel mennäänkö ulos?" kysyn. "Joo, jos lainaisit jotkut vaatteet", tämä toteaa. Nyökkään ja menen hakemaan. Viskaan vaatteet sohvalle ja suuntaan vaihtamaan vaatteet itsekin. Pian olemmekin jo matkalla puistoa kohti nopeaa vauhtia, koska Joel on tietty innoissaan. Varmaan tuo vilkkaus johtuu ADHD:sta ja pian hän varmasti väsyykin

Juoksen hänestä ohi ja menen ensimmäiseksi änkeytymään vauva keinuun, koska tiedän pääseväni tästä pois helposti, onneksi. Joel laskee liukumäkeä kiljuen ja samalla minä kiikun keinussa. Miten muuten sitä torstain edes viettäisi? No kai sitä voisi lukea, mutta turhaa semmoinen on. Joel juoksee luokseni ja alkaa antaa vauhtia. Vauva keinulla pääsee yllättävän lujaa, vaikka se vauvoille onkin suunniteltu. No, mutta minä olenkin iso vauva. "Isoakin isompi vauva", Joel toteaa nauraen. Niin ihana kuulla hänen nauruaan, koska tiedän minkä kanssa hän on koko ikänsä kamppaillut. 

 Puistoon tylsistyttyämme lähdemme takaisin luokseni ja alamme tilata ruokaa. "Miten olisi pitsa?" Joel kysyy. Pudistan päätäni ja ehdotan: "kiinalainen." Molemmille se käy, joten sitä me tilaammekin. Joel istahtaa väsyneen näköisenä sohvalle ja kaatuu sikiö asentoon nukkumaan. "Herätän sinut sitten", totean ja istahdan hänen viereensä. Silitän hänen hiuksiaan kunnes tämä nukahtaa ja senkin jälkeen, koska jotenkin vain addiktioidun tuohon sekalaiseen pehkoon.

 Katselen haltioituneena ja iloisena tuon komean miehen tuhisemista ja mietin, että mitään kauniimpaa ei voi olla. Puolen tunnin päästä ovikello soi ja menen hakemaan ruokamme. Lasken ruuat pöydälle ja ravistelen Joelin hellästi hereille. Laitamme jonkin sarjan televisiosta ja alamme samalla syömään. Syötyämme tahdomme saunaan ja minä menen sen tuikkaamaan tuleen. Minulla on siis puu sauna, koska en pidä sähkösaunasta. Se oli isoin kriteerini talossa ja tässä kaikki on suunnilleen plussaa.

 Joel nukkuu taas sohvallani, mutta tällä kertaa koko sohvan vallaten. No kai minä sitten istun lattialle katselemaan tuon suloisuuden unia. Ei se haittaa, jos hän vain nukkuu. Tunnin kuluttua kaivan bisset kaapista ja suuntaamme saunaan. Tämä onneksemme auttaa Joelia nukkumaan, joten ei edes tarvitse valvoa koko yötä. Herään yöllä Joelin itkuun, mutta hän rauhoittuu pienen silittelyn jälkeen takaisin uneen. Aamulla pitäisi taas kysyä mikä oli hätänä. Tämän yön nukumme vierekkäin sängyssäni, koska sain siihen Joelin suostumuksen.

////////////////////////////////////////

Siitä se lähtee, mp kommentteihin kaikkia vastauksia arvostetaan!<3