Tuleeko tästä mitään (Jorko)

19. Nyt on lähtö!

Skip viikko, Joelin nk:

Katson, kun Joonas pakkaa viimeiset tavaramme matkalaukkuihin, koska olemme lähdössä huomenna Saksaan yö lennolla. Kyseinen mies passitti minut sängylle istumaan, koska sanoin verensokerieni olevan laskussa, taas. "Mitä, jos vaikka sitten kun keikat on ohi lennetään Saksasta vaikka Italiaan viikoksi ihan kahdestaan lomailee?" Joonas kysyy ohimennen? "Joo mikäs siinä, mut sitten sun tarvii vaa pakkaa enemmä", sanon luoden ilkikurisen virneen kasvoilleni.

 Joonas muksauttaa minua keskelle rintaa ja luo vielä todella syyttävän katseen. Joudun peittämään suuni kädelläni, etten vain alkaisi nauramaan, koska en juuri tahtoisi toista iskua. "Mee Joel nyt syömään jotai nii et pyörry siihen", Joonas komentaa minua. Huokaisten nousen huterille jaloilleni ja tepastelen hakemaan keittiöstä jonkun pienen evään, koska minun pitäisi taas todellakin laihtua.

 Olen nimittäin taas lihonut varmaan 10kg sinä aikana, kun söin liikaa muiden pakottamana ja nyt on aika korjata sekin virhe. Tuli sitten huono olo tai ei. Otan pienimmän juoma jugurtin jääkaapista ja menen juomaan sen vessaan, ihan vain varmuudeksi. En nimittäin tahdo huono oloisena oksentaa esim. Sinne keittiöön tai muuallekaan. "Joel missä olet?" Joonas huhuilee jossain päin asuntoa. Huonon olon aallon iskiessä minuun, kumarrun pöntön ylle ja annan jugurtin poistua kehostani. 

Joonas nk: 

"Voi Joel", huokaan ja menen tukemaan häntä takaa päin, samalla kun hän oksentaa jälleen kerran. Hänellä ei tunnu enää pysyvän mikään sisällä ja sen takia hän on varmaan myös vältellyt syömistä. Hänen vihdoin lopetettua oksentaminen, nostan tämän miehen syliini ja kannan makuuhuoneemme sängylle lepäämään. "Mä pyydän Nikon tänne nii se tuo sulle jotain tullessaan", kuiskaan hänelle lempeästi.

 Nappaan puhelimeni ja jätän Joelin pimeään makuuhuoneeseen lepäämään. Istahdan terassin penkille ja näppäilen puhelimestani Nikon numeron. Puhelin ehtii tuutata vain pari kertaa ja sitten Niko vastaakin jo: "mitä mieles Joonas?" "Voisitko sä mitenkää tulla tänne ja tuua jotain helppoo syötävää, koska Joelilla ei taas pysy oikeen mikään sisällä?" pyydän hiljaa. "Joo toki, mulla menee varmaan 20min."

 Suljen puhelun ja menen jatkamaan tavaroidemme pakkausta, koska se on pakko tehdä kumminkin. Kerään Joelille ison kasan huppareita mukaan, koska hän ei käytä enää oikeastaan muita paitoja. Otan toki myös parit siistimmät vaatteet, t-paidat ja itselleni aika perus Porkomaiset vaatteet. Tai siis niinhän muut bändin jäsenet niitä nimittävät. Pakkaan myös jääkaappiin valmiiksi Joelille eväät ja hänen lääkkeensä laukkuun, koska niitä ei saa unohtaa.

 Ulkomailta en nimittäin tahtoisi ostella lääkkeitä, kun ne voivat olla todella erilaisia ja sivuvaikutukset olla vaarallisia. Kuulen ovikellon viimein soivan, joten menen laskemaan Nikon sisälle ja jatkamaan itse pakkaamista. Kyyristyn laukun eteen viikkaamaan vaatteita sen sisään samalla, kun Niko menee Joelin luo. "Joel mitä sanot, jos mentäis keittiöön syömään, mä toin sulle mehukeittoa", Niko maanittelee tuota peittojen väliin hautautunutta miestä. 

Toiseen laukkuun kerään plektroja, varakieliä, läppärit, vihkot yms. Mitä nyt ikinä sattuukaan tarvitsemaan, vaikka luovuuden iskiessä tai kielen katketessa. Kitarat ja muut soittimet onneksi hoitaa crew, eikä meidän tarvitse raahata niitä. Itsehän unohtaisin varmaan kitarat, koska pitäisi raahata pari eri kitaraa mukana, kuten varakitara ja eri vireissä olevat kitarat. Toki minulla on kotona myös oma akustinen, mutta sitä en ota koskaan mukaan, koska se on se henkilökohtainen soitin ja sen takia minulla on myös treeniksellä akustinen kitara. 

Suljen laukut ja jätän ne nimikoituina odottamaan eteiseen huomista, tai sitten iltaa, jos vaikka menemme Nikolle tai muille jätkille yöksi. "En varmasti ota enempää!" Joel kieltäytyy kiivaasti. "Tämä lasillinen vielä", Niko maanittelee lempeällä äänellä, kuin puhuisi sairaalle lapselle. Huokaisten menen keittiöön katsomaan heidän väittelyä ja kaikeksi suloisuudeksi huomaan Joelin istuvan Nikon sylissä, sivuprofiili minua kohti. 

Nikon huomatessa suon hänelle hymyn ja menen ottamaan Joelin hänen sylistään. "Joel juo toi lasillinen vielä niin voidaan vaikkapa lähteä Nikolle tai Allulle yöks", pyydän häneltä hiljaa kuiskaten. Joel vain nyökkää ja vääntää kasvoilleen väkinäisen hymyn, jonka on ilmeisesti tarkoitus vakuuttaa meidät.

 "Joo mennään, vaikka mun luo nii aamulla ei tarvi Tommin ajella tänne", Niko toteaa ja lähtee raahaamaan laukkujamme autoonsa. Vahdin, että Joel juo mehukeittonsa ja ohjaan hänet sitten eteiseen pukemaan kengät. Vaihtokengät ja takit meillä on laukkuun pakattuna, joten muuta emme tarvitsekaan. Nappaan vielä avaimet hyllyltä ja lukitsen sitten oven perässäni. Niin kuin Vesala lauloi, nyt on lähtö. Totean mielessäni itselleni.

//////////////////////

Tiiättekö kuka toteutti päähän pistonsa ja neuloi keltaisen pipon. No minä tietysti, yllättyneen parijonoon ja siitä kirkkoon rukoilemaan armahdusta. No ei ei, vitsit vitseinä. Mut mites tänään menee? Enhän ole ainut, joka on innoissaan Everybody (Bloodbros back) cover biisist?! Joo tiedän, että oon myöhässä, koska luku kirjoitettu sillo ku biisi julkastii. Mut hyvää perjantaita!

 Val<3