Tuleeko tästä mitään (Jorko)

20. Saksaan!

Joelin nk, skip aamuun:

"Noni menoks, Tommi on ihan just tossa pihassa! Jos jotain unohtuu nii saa luvan pärjätä ilman, jos ne ei oo Joelin lääkkeet!" Niko karjuu ohjeita eteisestä. Väsyneenä kampean itseni ylös sohvalta ja nappaan käsi matkatavara laukkuni mukaan. Joonas onneksi ottaa laukkumme, koska itse en näin väsyneenä ja muutenkin syömättömänä jaksaisi raahata. Vedän valkoiset maiharini jalkaan ja lähden Nikon perässä raahautumaan ulos hänen kerrostalo asunnostaan.

 En todellakaan ymmärrä ihmisiä, jotka tällaisissa asuvat, mutta kukin miten haluaa. Huomaan Tommin olevan jo pihassa joten kapuan ihan takimmaiselle riville istumaan, jossa saan olla yksin, koska tänne ei toista aikuista miestä mahdu jalkojensa kanssa, edes Aleksi. Lasken kassini viereiselle penkille ja laitan kuulokkeet päähäni. Päätän laittaa Nirvanan soimaan, koska jos tämä elämä päättyy etuajassa, voin hyvillä mielin kuunnelleeni klassikko biisejä. Niko ja Joonas pakkautuvat vielä autoon ja lähdemme sitten lentokentälle, koska Tommi oli jo ennen meitä hakenut Ollin ja Aleksin. 

Tommi parkkeeraa meidät mahdollisimman lähelle lentokentän sisäänkäyntiä ja sammuttaa sitten auton. "Noniin, kaikki ottaa omat tavaransa nyt mukaan, koska mitään ei palata hakemaan", Tommi ohjeistaa tiukalla isä äänellään. "KYLLÄ ISÄ!" vastaamme kaikki yhteen ääneen ja repeämme sitten nauruun. Joonas nappaa laukkumme, kun minä otan käsimatka tavaramme.

 Crew parkkeeraa pakettiauton Tommin auton viereen ja alkavat raahaamaan soittimia ja muita välineitä kohti lastaus paikkaa. Itse suuntaamme  turvatarkastuksiin tietenkin vip puolelle, koska emme tahdo fanien keskelle saman tien. Astelen itse ensimmäisenä tarkastajan luo ja puran kassin sisällön hänen osoittamalleen laatikolle, joka sitten läpivalaistaan.

 Itse taas astelen siihen metallinpaljastus juttuun, joka ei onnekseni piippaa, koska en juurit nyt tahdo mitään käpälöintiä edes lain nojalla. Nappaan laukkuni pakattuna hihnalta ja lähden harppomaan kohti kahvilaa, koska tarvitsen aamu kahvini. Jostain syystä sitä ei ollut tänään tarjolla Nikon luona, joten kai on pakko tyytyä tähän lentokentän kalliiseen paskaan. 

Joonaksen nk:

"Näkiks joku mihin Jojeli meni?" kysyn hieman huolestuneena. "Se mutis jotain kahvista ja paineli jonnekin kauhealla kiireellä", Niko selittää. Nyökkään ja lähden suuntamaan ainoan kahvilan luo, joka varmasti kutsuu Joelia luokseen. Hän ei nimittäin mihinkään halpis kahviin suostu tyytymään. Kävelen siis sisälle kahvilaan. Huokaisen helpotuksesta nähdessäni väsyneen Joelin maksamassa kahvi kädessään, ilmeisesti koska ei saanut aamulla kahvia. 

Minut huomattuaan harppoo mies luokseni ja yhdistää nopeasti huulemme rakastavaan suudelmaan. Irrottauduttuamme kierrän käteni hänen harteidensa ympärille ja koitan varvistella niin, että voin kävellä näin. Naurahtaen Joel kiertää kätensä perseeni alle ja kannattelee kylkeään vasten. Osoitan Joelille kädelläni suunnan johon mennä ja ripustaudun sitten tiukasti häneen, koska en tahdo pudota.

//////////////////////////

 Hei jälleen kerran ystävät rakkaat! Täällä jälleen kerran, mutta miten teillä menee(ainoastaan rehellisiä vastauksia vastaanotetaan). Saatte nyt lukea tätä Saksan kiertuetta vielä ainakin pari lukua, koska se kuuluu mun suunnitelmaan. Ylihuomenna julkaistaan Everybody(Bloodbros back), enhän oo ainut joka oottaa innolla tätä, tuskin! Tänään on siis 11.9.24, ja kyllä yhä kirjoitan tän valmiiksi ja sitten julkasen, joten tottukaa lukee mun mielipiteitä myöhässä. Enään varmaa vajaa 10 lukuu:(

Val<3