Tuleeko tästä mitään (Jorko)

5. Joka ei kevene

Joelin nk:

Herään aamulla jälleen väsyneenä ja nousen masentuneena ylös. Vilkaisen vielä kerran puhelintani. Joonas ei ole edes vastannut viestiini, vaikka on nähnyt sen. Huokaan. Suuntaan keittiöön lääkepurkilleni. Kaadan masennus lääkkeitä käteeni ja vedän ne sellaisenaan. Mitä vitun väliä, vaikka niitä olisi liikaa. Ei niistä mitään isoa tule, ehkä vähän päässä heittää, mutta toisinaan se auttaa.

 Istahdan pöydän ääreen ja mietin ainoastaan tyhjää jääkaappiani. Tänäänkin kai olisi treenit, mutta vitut olen menossa. Jääkaappi on tyhjä, mutta ei oikeastaan edes ole nälkä. Fanit aina vain kommentoivat painoani ja sanovat, että käytän liian outoja vaatteita. Ehkä se todella on niin. Nousen masentuneena ylös pöydästä ja menen takaisin sänkyyn. Viskaan puhelimen kaappiin ja kaivaudun peittojeni alle. Ovi on lukossa, joten tänne ei edes tule kukaan ilman avaimia.

Nikon nk:

Vilkaisen kelloa. Treenit alkoivat kaksi tuntia sitten ja Joelia ei vieläkään näy. Hän ei vastaa soittoihin tai puheluihin eikä hänestä muutenkaan ole kuulunut eilis illan jälkeen. "Kenel on avaimet Joelin kämpään?" huikkaan kysymyksen. "Minulla", kuulen Joonaksen vastaavan. "Sitten lähetään sinne mars!" komennan ja poistun eteiseen. Joonas seuraa minua hämmentyneenä ja kiskoo kengät jalkaan.

 Juoksemme autolleni ja lähdemme sillä ajamaan Joelin kotia kohti. Jos se jätkä on taas viillellyt niin voi vittu. Ajan kauheaa ylinopeutta, mutta nyt on totaalinen hätä. Parkkeeraan auton pihaan ja lähden nopeasti ovelle. Joonas viskaa avaimet minulle ja tulee nyt itsekin huolissaan ovelle. Avaan oven ja menen sisään hiljaa. "Joel!" huudan. Ei kuulu mitään.

 "Joonas mene keittiötä kohti minä menen makuuhuoneeseen", selitän. Avaan makuuhuoneen oven ja laitan valot valokatkaisijasta päälle. Joel makaa peittojen alle kääriytyneenä ja unessa sängyllään. Harpon sinne ja alan ravistella häntä. Joel hätkähtää hereille ja vilkuilee ympärilleen hädissään. Lasken käteni hänen kyljelleen ja silitän varovasti. Joelilla on ainoastaan huppari ja sortsit päällään. "Onko kaikki hyvin?" kysyn varovasti. Joel pudistaa päätään ja purskahtaa itkuun. Istahdan hänen viereensä ja vedän halaukseen. On se hirveää nähdä yksi parhaista kavereista tässä kunnossa. Alan hiljaa hyräillä kappaletta jota muistan hänelle monesti laulaneeni.

Hengitä, tunne ilma keuhkoissasi, hengitä.

Anna ajatusten sulaa uneksi, kauniiksi.

Hengitä, sinä selvitä voit yli pimeän,

vaikka sydän vielä hakkaisikin. Olet elossa.

Ja sinä tiedät miltä tuntuu arkiaamuisin,

kun ei jaksa nousta uuteen aamunkoittoon.

Ja hartioitas painaa painolasti,

joka ei kevene, ei kevene.

Hengitä, se on nyt tärkein tehtäväsi, hengitä.

Läpi pelon raskaan peiton uskalla, olla elossa.

Ja vaikka tiedät miltä tuntuu arkiaamuisin,

kun ei jaksa nousta uuteen aamunkoittoon.

Ja vaikka hartioitas painaa painolasti,

joka ei kevene, ei kevene.

Tiesitkö, että juuri nyt, olet riittävä, riittävä?

Tiestikö, olet kauneinta, mitä maa voi päällään kantaa?

Ei menneisyys, ei nykyisyys, ei mikään voi sitä muuttaa.

Olet riittävä, täysin riittävä.

Tiesitkö, että juuri nyt, olet riittävä, riittävä?

Tiestikö, olet kauneinta, mitä maa voi päällään kantaa?

Ei menneisyys, ei nykyisyys, ei mikään voi sitä muuttaa.

Olet riittävä, nyt vain hengität.

Hengitä, tunne ilma keuhkoissasi, hengitä.

Anna ajatusten sulaa uneksi, kauniiksi.

Tunnen Joelin rauhoittuvan ja vain tapittavan minua ihmeissään. Naurahdan ja silitän hänen poskeaan. "Mitäs, jos mentäisiin studiolle ja haettas kundit syömään jotain hyvää?" ehdotan kysyvästi. Joel pudistaa ensin päätään, mutta heti perään nyökyttää epävarmana. Nostan hänet ylös seisomaan ja tuen kyljestä ohjatessani vaatekaapille. Ojennan hänelle housut ja käännyn siksi aikaa, kun hän pukee ne päälleen.

 "Ei paha juuri itkeneelle", kuiskaan. Suuntaamme yhdessä eteiseen ja huudamme Joonaksen vielä paikalle. Joonas nostaa Joelin syliinsä ja lähtee kantamaan autoa kohti. Ihmettelen ainoastaan sitä, että miten Joonas kantaa Joelia noin kevyesti? Käännähdän ympäri ja juoksen takaisin Joelin talolle. Menen keittiöön ja vilkaisen jääkaappiin. Tyhjä. Vittu Joel ei mene sitten tänään enää kotiin ainakaan yksin, mutta mieluiten yöksi jonnekin.

 Juoksen pojat kiinni juuri, kun he saapuvat autolle ja avaan ovet. Joonas laskee Joelin takapenkille ja kapuaa itse perään. Itse istun kuskinpaikalle ja käynnistän auton. "Joonas soita muut Malmin Pancho Villaan", käsken. Lähden ajamaan ravintolalle rauhallisesti. Menemme hiljaisemman tien kautta, joten olemme perillä nopeasti. "Joel minne tahdot tänään mennä yöksi?" utelen varovasti. Joel ainoastaan osoittaa Joonasta. Joonas nyökkää ja tarttuu Joelin käteen. 

Parkkeeraan auton ja nousen ulos. Tommi, Olli ja Aleksi odottavat meitä jo aulassa, joten astelemme yhdessä tiskille. Kaikki ottavat hampurilaiset kera Coca cola. Joelin istutamme minun ja Joonaksen väliin, että hän ei pääse pakoon. Pyysimme, että ruoka tuotaisiin nopeasti ja onneksi pyyntömme ymmärrettiin. Nopeasti ruuat lasketaankin eteemme.

 Joel tökkii hetken ruokaansa, mutta onneksi alkaa syödä suhteellisen nopeasti. Syömme hitaasti, että Joel ehtii myös rauhallista tahtiaan ja sitten lähdemme. Sovimme, että Joel menee Joonakselle Aleksin kanssa niin hän ei jää hetkeksikään yksinään. Vedän Aleksin hetkeksi sivuun. "Syöttäkää sitten Jollulle jotain jugurttia yms ja huolehtikaa hänestä kunnolla!" komennan. Aleksi nyökkää ja menee Joonaksen ja Joelin kanssa autoonsa. Katson, että he lähtevät ja sitten lähden itsekin. Joelista tulee nyt siis hetki huolehtia, mutta kyllä se siitä.

/////////////

Jee luku! Ei sitä kai sitten tässä mitään sanottavaa ole. Muute joo, jos tykkäät tälläsistä homo jutuista sun kirjoja voisi olla Hautausmaan pojat, Punaista valkoista ja kuninkaan sinistä, Lopussa molemmat kuolevat. Heippuli.<3 Ja kappale oli Viivi Orvaston hengitä.

Ti si draga;3     Val<3