Tuleeko tästä mitään (Jorko)

4. Tarkoitin sua

Skip aamuun Joelin nk:

Herään aamulla kauheaan päänsärkyyn ja oksentamisen tarpeeseen. Hei peli seis! Missä vitussa minä nyt taas olen? En ehdi ajatella olinpaikkaani loppuun, koska joudun juosta etsimään vessaa. Avaan vessan oven ja syöksyn oksentamaan vatsani tyhjäksi.

 Joku tarttuu hiuksiini ja pitelee niitä pois tieltä. Lopetettuani oksentamisen käännyn ympäri ja tarkastelen miestä takanani. Muistan ainoastaan, että hänen nimensä on Mika. Miehellä on brunet hiukset, harmaat silmät ja aika kalpea iho. Hänellä ainoastaan päällään bokserit, eikä mitään muuta. 

"Mitä vittua me eilen ollaan touhuiltu?" kysyn. "Pantu ja aivan saatanan lujaa", Mika vastaa pokkana. Se selittääkin kivun perseessäni. "Olisko antaa särkylääket?" pyydän ja kysyn samaa aikaa. Mika nyökkää ja heittää minulle särkylääke purkin. Otan sieltä yhden ja nielaisen siltä istumalta, koska en nyt jaksa pyytää vettä. 

Pitäisi varmaan lähteä kotiin, mutta en todellakaan tiedä missä olen ja puhelimesta akku lopussa.  "Lainaatko puhelinta niin soitan itselleni kyydin?" pyydän hiljaa häpeillen. Mika vain nyökkää ja ojentaa puhelimensa minulle. Näppäilen nopeasti Nikon numeron ulkomuistista ja painan soita nappia. Puhelu ehtii tuutata vain kerran ja sitten Niko vastaa: "Niko Moilanen." "Joel täällä tulisitko hakemaan minut, jos laitan tästä numerosta sijaintini sinulle?" pyydän. "Toki!" minulle ainoastaan vastataan ja puhelu katkeaa.

 Katson osoitteen Mapsista ja laitan sen Nikolle. Tästä on Nikon luo 10 minuutin matka, joten tässä ei kestä kauaa. Heilautan kättäni Mikalle ja marssi  eteiseen. Puen nopeasti kengät ja takin päälle ja poistun asunnosta. Istahdan talon viereiselle puistonpenkille kadun varteen ja vilkuilen ympäristöäni.

 Tulin sinisestä suhteellisen isosta ja modernista talosta ulos tälläiseen vanhanaikaiseen kadun varteen. Täällä on ainoastaan pari pienempää taloa ja tämä penkki, muuten autiota. Vieläkin haluan ihan kuolemakseni Joonaksen suhteeseen kanssani tai edes sänkyyni yöksi. Niko ajaa eteeni ja heiluttaa kättään. Avaan apukuskin paikan ja istahdan penkille hänen viereensä. "Hei", tervehdin hiljaa. Niko vain nyökkää ja lähtee ajamaan pois kadulta.

 Ilmeisesti hän vie minut kotiin, koska tämä paikka näyttää jo jo jotenkin tutulta. Pian pysähdymmekin pihaani ja minä nousen autosta ulos. Lähden vilkutettuani kerrostalon ovista sisään ja kiipeämään portaita kotiani kohti. Asun siis viidennessä kerroksessa ja koko talossa ei ole hissiä, koska tämä on niin vanha. Pitkien minuuttien ja raskaiden hengenvetojen jälkeen pääsen kotiovelleni ja siitä sisään. Pitäisi varmaan harrastaa enemmän liikuntaa, jos tuokin on raskasta.

 Jätän ulkovaatteet eteisen lattialle ja suuntaan saman tien suihkuun, koska olen todella hikinen. Lasken puhtaat vaatteet pesukoneen päälle ja likaiset tungen suoraan sen sisään. Käännän hanan auki ja astelen juoksevan veden alle. Alan pikaisesti pesemään itseäni veden säästämiseksi. Astun suihkusta ja alan hiljaisuudessa kuivata itseäni.

 On tällainen hiljaisuus nyt ihan saatanan ahdistavaa ja masentavaa. Joonastakaan en voi tänne kutsua, sillä hän varmaan vihaa minua. Vittu miksi oikein menin hänelle karjumaan? Ja miksi panin Mikaa? Tai siis hän pani minua, mutta miksi? Puen puhtaat tarpeeksi peittävät vaatteet päälleni, koska jos tänne tulee joku ei hän heti huomaa viilto jälkiäni.

 Vittu, että ahdistaa. Eihän ihan pari viiltoa haittaisi? No ei kai. Kipitän nopeasti makuuhuoneeni kaapille ja kaivan sieltä luotto puukkoni. Paljastan hitaasti ranteeni ja painan terän siihen. Se liukuu ihoa pitkin niin sulavasti ja hienoa suoraa viiltoa tuottaen. Tiedän, että röpelöinen umpeutuisi paremmin, mutta väliäkös jollain viillolla. Veri pulpahtaa haavasta ja lähtee valumaan rannettani pitkin kohti sormia ja siitä pöydälle verilätäkköön. Teen vielä pari viiltoa ja sitten viskaan puukon takaisin laatikkoon likaisena, koska ei se niin tärkeä ole. Menen vessaan ja haen sideharso paketin. Alan kierittää sidettä tiukasti käsivarteni ympärille. Alan hiljaa laulamaan Kuumaan biisiä. 

On sataseiskytkuus päivää
Kulunut siitä kun lähdit täältä
Voi helvetti kuinka oon jäänyt katumaan
Sanoja joita en suoriksi saanutkaan


Kun mä kerroin että haluan kenet vaan tarkotin sua
Ja kun mä sanoin etten odota mitään
Mä odotin sua
Miks en suutani auki mä saanut siinä kun seisoit
Kun mä sanoin että rakastan elämää tarkotin sua


Mä olin metsä joka ei vastaa
Vaikka sä koitit kai sinne huutaa
Mä jäin oottamaan oikeeta aikaa
Sanojani vaan puntaroimaan
Ja mitä sain aikaan
Katos vaan


Kun mä kerroin että haluan kenet vaan tarkotin sua
Ja kun mä sanoin etten odota mitään
Mä odotin sua
Miks en suutani auki mä saanut siinä kun seisoit
Kun mä sanoin että rakastan elämää tarkotin sua
Mä tarkotin sua
Ja mä tarkotin sua
Miks en suutani auki mä saanut siinä kun seisoit
Kun mä sanoin että rakastan elämää tarkotin sua

Vittu minä tarvitsen Joonaksen omakseni ja vannon, että jos hänet saan en enää ikinä loukkaa sitä miestä. Avaan puhelimen ja laitan viestiä Joonakselle.

Joonas<3:

Joel: Anteeks, tulisiks tänne en kestä omaa seuraa..

///////////////Eli siis kyseessä Kuumaan Tarkotin sua. Anteeks huono luku, koska en voinut keskittyä. Yritän nyt kasaa tähän kirjaan soittolistaa. Mutta siis alan vihdoin saada nukutuksi ja koulussakin menee ihan hyvin, että tänne ehkä alkaa tulemaan ihan hyvää tavaraa luettavaks?  Ja sori tosta viiltely kohdasta.

Ti si draga;3   Val<3