Tuleeko tästä mitään (Jorko)

2. Ei mitään hätää

Skip aamuun Joelin nk:

Herään ja vilkaisen kelloa puhelimestani. Voi vittu vasta vähän yli viisi ja enää ei kyllä nukutuksi saa. Nousen hiljaa ylös sängystä ja menen kylpyhuoneeseen pesulle. Astelen kylmän veden alle, koska se virkistää ja no ketä yritän huijata, ei se ole mukavaa. Peseydyn nopeasti, koska en todellakaan nauti tästä. Kiskon eilisen vaatteet päälleni ja lähden ulos kävelylle. 

Kävelen lähi rantaa kohti ja lähden tarpomaan pitkin veden rajaa. Tätä riittää käveltäväksi kilometrin edestä ja sitten voin kääntyä takaisin. Käyn hakemassa R-kioskilta itselleni kahvin ja sämpylän ja sitten matelen takaisin kohti Joonaksen taloa. Avaan oven ottamillani avaimilla ja menen sohvalle odottamaan Joonaksen heräämistä.

 Pian tuo tuleekin väsyneenä silmiään hieroen ja tömähtää vahingossa ohi sohvan yrittäen istua siihen. Repeän nauramaan ja kaadun itsekin lattialle hekottamaan hysteerisenä. Joonas vilkaisee minua äkäisenä, mutta pian liittyy itsekin nauruun. Hän nousee takamustaan hieroen lattialta ja menee keittiöön hääräämään.

 Kuulostaa siltä, että keittää kahvia ja tekee itselleen aamupalaa. Onnekseni meidän ystävyys menee niin, että jos toisen luona tahtoo kahvia saa sitä ainoastaan itse tekemällä tai joskus harvoin pyytämällä. Istun sohvalla ja pian Joonas tulee paikalle ja laittaa television päälle. Katsomme uutisia, joissa nyt ei ole mitään ihmeellistä ainoastaan jotain pieniä kahakoita Ruotsissa. "Joonas taidan vain lähteä kotiin ", totean ja nousen sohvalta. Joonas nyökkää ja sanoo: "soita, jos tulee jotain."

 Vedän kengät jalkaan ja poistun ovesta ulos väsyneenä, mutta päättäväisenä. Lähden kävellen putkikassini kanssa kohti bussiasemaa. Ostan lipun koti kaupungin osaani ja juoksen sisälle bussiin. Bussi siis vie lähelle kotiani Haltialaan ja sitten siitä on enää kilometrin kävely kodilleni. Menen bussin takaosaan huppu päässä, koska nyt ei huvittaisi faneja tavata ja toivon tämän edes hiukan estävän sitä. Bussi jää harvinaisen tyhjäksi ja seuraani bussiin tulee ainoastaan yksi lapsi perhe ja pari vanhusta. Yksikään ei onnekseni kiinnitä huomiota minuun ja saan matkustaa rauhassa. Jään pysäkilläni kyydistä ja lähden tarpomaan kotia kohti, onneksi tästä ei ole pitkä matka, koska nyt tahdon vain kotiin yksinäni kitaraa soittelemaan.

 Menen nopeasti sisään kerrostalo asuntooni ja heittäydyn sängylle istumaan. Otan kitaran syliini ja alan soittelemaan satunnaisia sointuja, jotka ensimmäisenä tulee mieleen. Lopulta päädyn soittamaan niin ihanan suloista laulua kuin Kids again. Kyyneleet valuvat jälleen kerran silmistäni, mutta jatkan silti soittoa kappaleen loppuun asti. Moni ei tiedä tätä herkkää puoltani, koska piilottelen sitä, ei edes parhaat ystäväni Joonas heihin mukaan lukien. Lasken kitaran lattialle ja hoipertelen keittiöön. Kaivan jääpalat pakkasesta, koska niitten pureskelu helpottaa viiltelyn halua.

 Menen vessaan ja lukittaudun sinne itkemään jääpalat suussani. Onneksi tällä hetkellä kukaan ei ole näkemässä, mutta ei myöskään auttamassa, jos jotain sattuu. Valahdan lattialle rintaani pidellen ja yritän saada henkeä. Kyyneleet valuvat silmistäni, mutta vihdoin henki alkaa kulkea paremmin.

 Näpyttelen Joonakselle viestiä ja hoipertelen  sängylleni makaamaan. Kiskon peiton päälleni ja alan nukkumaan, koska tahdon nyt vain paeta itseäni jonnekin missä ei voi sattua mitään. Herään, kun makuuhuoneen ovi aukeaa ja Joonas astelee sisään huolestuneen näköisenä. Sinkoan itseni hänen syliinsä ja painan kasvot hänen rintaansa. "Joel, jos veisin sut kylpyyn?" Joonas kysyy lempeästi. Nyökytän ja laskeudun hänen sylistään alas. Joonas taluttaa minut kylpyhuoneeseen ja alkaa laskea vettä ammeeseen. Kiskon vaatteet päältäni ja valahdan ammeeseen, vaikka se ei ole vielä täynnä. Vesi on ihanan lämmintä ja vaahtoakin on sopivasti makuuni. Joonas poistuu nopeasti kylpyhuoneesta ja todennäköisesti jää odottamaan minua johonkin.

Joonaksen nk:

Voi Joel parkaa taas niin ahdistunut ja en edes tiedä syytä. No nyt hän on kumminkin kuumassa kylvyssä rauhoittumassa ja sitten tarvitsee katsoa hänen vanhat haavansa ja koko mies uusien varalta. Haen vessasta ensiapu-laukun ja istun sen kanssa sohvalle. Pian Joelkin saapuu paikalle pelkkä pyyhe lanteillaan ja katsoo minua kummissaan. "Joel istuhan tähän niin hoidan kaikki haavasi!" käsken vaikkakin lempeästi.

 Tuo mies istuu viereeni, joten paljastan hänen reitensä ja alan putsailla haavoja. Niinhän siinä on käynyt, että haavoja on tullut parin päivän sisään lisää, mutta ihan uusia en löydä ja kävin koko miehen läpi. Homman hoidettuani haen Joelille vaatteet ja menen tekemään ruokaa. Onhan kello jo varmaan kahdeksan, mutta väliäkös sillä, koska aina tarvittaessa voin hakea vaikka patjan varastosta ja nukkua sillä.

 Päädyn tekemään kanapastaa, johon nimensä mukaan tulee kanaa ja pastaa. Aika loogista, eikö? "Joel syömään!" hihkaisen ja lasken täytetyt lautaset pöydälle. Joel laahustaa keittiöön ja pudottautuu istumaan pöytään lautanen edessään. "Taidan jäädä tänne yöksi niin ei sun tarvi olla yksin", totean itselleni. Hän nyökkää ja maistelee ruokaansa. 

"No onko sinulla tosissaan kaikki hyvin vai onko tätä jatkunut pidempään?" kysyn aidosti huolissani. Mies vain kohauttaa harteitaan ja jatkaa ruokansa syöntiä. No vittu jes tästähän on tulossa aika moinen monologi.

 Saan jo itse lautasen syötyä tyhjäksi ja menen laittamaan sitä tiskikoneeseen, mutta se onkin täynnä puhtaita. No kai sen samalla vaivalla voi tyhjentääkin. Alan lapata astioita paikoilleen ja sitten perään kaikki likaiset, jotka satun löytämään. Pian Joelkin tuo astiansa ja laittaa ne koneeseen. taputan häntä olalle ja menen laittamaan itselleni vuodetta vierashuoneeseen. Joel on tällä aikaa mennyt vuoteeseensa ja kerrankin nukahtanut nopeasti. Käyn enää hammaspesulla ja menen itsekin nukkumaan.

//////////////////////////

 Kaikki muistaa, että vastaavanlaisiin ongelmiin täytyy hakea apua. Ootte mulle oikeasti rakkaita, miltä muuten kuulostaa aamunavaus jonka pidän koulussa, bändistä urana ja käytän esimerkkinä Alexi Laihoa ja Children of bodomia? 

Val<3