Tuleeko tästä mitään (Jorko)

10. Noutaja

Skip aamuun Joonaksen nk:

Kömmin sängyssä istumaan seinää vasten ja avaan puhelimeni lukituksen. Avaan vihreän kuvakkeen soitto sovelluksen ja selaan sieltä s kirjaimen kohdalle. Avaan Sarin numeron ja soitan hänelle.

 "No hei Sari Joonas täällä! Soittelen sellaisella asialla, että jos Joel ei pärjää sielä voipi hän tulla luokseni asumaan ainakin joksikin aikaa", selitän. "Se olisi varmaan ihan hyvä, koska Joel ei ole suostunut poistumaan huoneestaan edes syödäkseen tai vessaan. Jos hakisitte hänet tänään mahdollisimman pian, jos sinulla siihen on mahdollisuus", Sari vastaa. "Toki järjestelen vain asiat ja sitten minä tai Niko noudamme hänet, näkyillään!" totean ja lopetan puhelun.

 Nousen ylös ja lähden tyhjentämän vierashuonetta Joelia varten. Raivaan kaappiin tilaa siirtämällä kaiken muualle ja hävittämällä turhat asiat, koska niitä todellakin on kertynyt ja liikaakin. "Ainiin tarvitsee kattoo, että Joelille on ruokaakin", pohdin ääneen.

 Vaihdan nopeasti lakanat ja menen sitten katsomaan ruoka tilannetta, koska sen olisi parempi olla kunnossa. "On täällä ainakin alkuun leipää, muroja ja jugurttia ja jotain mistä tehdä ruokaa", pohdin jälleen. Juoksen vielä poistamaan vessasta kaiken vaarallisen pois ja sitten olisin valmis hakemaan Joelin tänne. Kotoa hänen on varmaan pakko hakea jotain, mutta se onnistuu kyllä. Puen kengät jalkaani ja kipitän hyiseen ulkoilmaan Joelia hakemaan.

Joelin nk:

"Joel hei tulisit kohta ulos, koska Joonas on tulossa hakemaan sinua pois", Sari maanittelee jälleen. Huokaisten raotan ovea ja vilkaisen sen takana odottavaa naista. "Mä pakkaan ja tuun sitte", vastaan hiukan hymyillen, koska pääsen Joonaksen luo! Suljen oven varovasti ja ripeästi alan pakkaamaan tavaroitani putkikassiin. Kitaran laitan sen suojapussiin, että se ei hajoaisi matkalla. Nopeasti käyn vielä kaikki huoneen paikat läpi, koska en tahdo minkään jäävän jälkeeni.

 Pakattuani nostan putkikassin hihnan luiselle olalleni ja poistun hiljaa huoneestani. Tiedänhän minä sen, että olen laihtunut ja olen myös huomannut ne Sarin huolestuneet ilmeet hänen katsoessa minua, mutta tämähän on vain hyvä. Tämä oli nopea visiitti tällä osastolla, mutta se ei todellakaan haittaa minua. Juoksen nähdessäni sen ahdistavan miehen, mutta onnekseni hän ei lähde perääni. Menen ovista ulos ja istun oven viereiselle penkille odottamaan noutajaani. Tuon voisi käsittää niin monella tapaa, mutta minulle se on joko kuolema tai paikalta hakija.

 Pian tuttu valkoinen auto ajaa pihaan ja sieltä minulle vilkuttaa söpön näköinen Joonas Porko. Vilkutan takaisin ja kipitän hänen luokseen autolle ja siitä sen sisälle. Joonas on onneksi kääntänyt lämmityksen täysille niin täällä ei ole kylmä. Laitan kitaran ja kassini takapenkille, koska tahdon itselleni edes vähän tilaa. Kiinnitän turvavyön ja vaihdan vielä radiokanavan rockille ennen kuin olen valmis lähtemään. "Ja sitten menoksi", tokaisen ja Joonashan tottelee.

 Ajamme suorinta reittiä kotiini, koska meidän kuulemma tarvitsee pakata kaikki tarvitsemani ja myöhemmin muuttaa minut lopullisesti hänen luokseen. Pakkaan melkein koko vaatekaappini ja vain, koska Joonas pakottaa. Otan vielä läppärin ja sitten olen jo valmis jättämään koko asunnon taakseni. "Mennään pois", kuiskaan yllättävän ahdistuneena. Joonas nyökkää ja ottaa tavarat käsistäni.

 Juoksen edeltä ulos koko rakennuksesta ja menen auton takapenkille kippuraan makaamaan.  Annan kyynelien tulla, koska tiedän sen helpottavan ahdistusta. Joonas laskee päälleni entisestä kodistani tuomansa viltin ja peittelee sen alle. Hän kiertää auton toiselle puolen ja istuu kuskin paikalle. Ennen kuin lähdemme hän vilkaisee minua vielä kerran. "Voitko vain ajaa", kuiskaan nyyhkytyksen lomassa. Joonas nyökkää ja lähtee ajamaan kotia kohti.

 Yllättäen itkuni voimistuu ja rintaa alkaa puristamaan, mikä aiheuttaa sen, että en saa kunnolla henkeä. Nopeasti Joonas huomaa ahdinkoni ja pysäyttää auton tienvarteen. Hän kapuaa viereeni istumaan ja nostaa varovasti syliinsä siliteltäväksi. Kiedon vilttiä paremmin päälleni, koska minua paleltaa ja en tahdo Joonaksen näkevän paidan alta paljastuneita kylkiäni. "Joel pieni nuku vain, minä vien sinut kotiin ja vahdin sinua", Joonas kuiskuttelee minulle. Varovasti irrottaudun ahdistuksesta ja annan itseni valua tiedottomuuteen. Minut peitellään vielä kunnolla viltin alle ja sitten vajoan täysin tiedottomuuteen.

////////////////////

Okei nyt oli ehkä vähän rankkaa settiä, mutta välillä sitäkin tässä tarinassa! Sori, kun en eilen julkaissut mitään en muistanut/ehtinyt. Jos en oo laittanut jonain päivänä lukua ettehän suutu! <3

Ti si draga;3