Tuleeko tästä mitään (Jorko)

6. Bad idea

Joelin nk:

Herään yhä väsyneenä sängystä, joka ei ole minun. Vilkaisen viereeni ja huomaan ihastukseni Joonaksen. Vaikka kuinka toivoisin meistä tuskin tulee mitään vakavampaa, tietty Joonas kelpaisi minulle, mutta minä en hänelle. Tietty ymmärrän, että tällaista kehitysvammaista ei kukaan tahtoisi. Nousen varovasti ylös ja hipsin suoraan kylpyhuoneeseen Aleksin ohi.

 Aleksikin tuli tänne vahtimaan minua ja nukkuu tällä hetkellä sohvalla, koska kello on vasta seitsemän ja eilen meni myöhään. Kaivan pyyhkeen tutusta kaapista ja vedän likaiset vaatteeni pois. Käännän hanan lämpimälle ja astelen sen alle nopeasti. "Ai vittu", voihkaisen hiljaa, koska viiltoihin kirvelee tämä vesi. Kivusta huolimatta alan levittämään saippuaa koko kehoani pitkin, koska olen kauhean likainen. Se todellakin kirvelee, mutta väliäkö sillä, koska ansaitsen kumminkin.

 Ovea aletaan hakata ja kuulen Aleksin huudon: "Joel onko kaikki hyvin?" Vittu, olin siis valitellut kipuani ääneen. "On!" "Tulisitko kumminkin ulos?" minulta kysytään. Huokaisen ja sammutan suihkun. Kierrän pyyhkeen ympärilleni ja astelen Aleksin ohi Joonaksen makuuhuoneeseen. Kaivan varavaatteeni hänen kaapistaan ja puen ne päälleni molempien edessä.

 He kääntävät katseensa nopeasti ja poistuvat keittiöön kuulemma tekemään aamupalaa. Ei tekisi ollenkaan mieli syödä, mutta kai sekin on pakko tehdä, muuten he laittavat minut johonkin osastolle. Menen olohuoneeseen katsomaan televisiota, josta pyörii joku vanha Batman elokuva. Vilkaisen puhelintani ja huomaan siellä viestin bändimme ryhmästä.

Blind channel🎵🎶:

Niko: Ei tänää treenei, nähää ens viikol!

"Ei vittu!" huudan vihaisena. Valahdan sohvalle kasaan ja annan kyynelten tulla. Ainut mikä minua enää tässä maassa pitää on musiikkimme ja ihan yleisesti vain musiikki. Kuulen kuinka Aleksi juoksee luokseni ja nostaa minut kasastani suoraksi syliinsä. Tartun hänen paitansa rinnuksista ja painan pääni siihen.

 Aleksi hyräilee hiljaa Bad idean säveliä ja silittelee selkääni rauhoittavasti. "Miksi olen näin hajalla?" kysyn itkemisen lomassa. "Joel ei se haittaa välillä me kaikki hajotaan, mutta aina ollaan selvitty siitäkin", tuo mies rauhoittelee. Pudistan päätäni, mutta hautaan kasvoni syvemmälle hänen rintaansa. "Tulkaas syömää, etenki Jollu!" Joonas huutaa keittiöstä. Pyyhin kyyneleet nopeasti pois ja pomppaan Aleksin sylistä.

 Suuntaan keittiöön huppu syvällä päässäni ja istahdan pöytään. Otan pari lusikallista rahkaa, koska enempää en tahdo todellakaan syödä. Joonas katsoo minua kummasti, mutta kumminkin nyökkää rohkaisevasti. Lusikoin haluttomasti rahkan suuhuni ja juoksen saman tien oksentamaan sen ulos. Hiukseni nostetaan nopeasti pois minun halatessa viileää posliinia. Oksennettuani kaiken ulos minut nostetaan syliin ja kannetaan takaisin sänkyyn lepäämään. Kylmissäni hautaudun peittojen alle ja jään sinne vapisemaan piiloon muiden katseilta. 

Joonaksen nk:

Katson hetken Joelia, joka on piiloutunut peittojen alle kunnes poistun huoneesta oven hitaasti sulkien. Tuo raukka ei todellakaan ole kunnossa ja en tiedä voimmeko me auttaa häntä. Huomenna hän lähtisi Nikon luokse hoitoon ja sitten taas jonnekin, jos ei voi jäädä sinne. Joel olisi ansainnut paljon parempaa aina, mutta jonkin takia maailma ei sitä hänellekään suo. Tuntuu, että jos tahtoo olla onnellinen täytyy elää jumalaa rukoillen tai kukaan ei auta. Aleksi tulee viereeni ja ohjaa minut sohvalle istumaan.

 "Mitä sanot Joonas, jos otettaisiin yhteyttä johonkin isompaan tahoon, joka voisi auttaa meitä?" tuo pieni mies kysyy hiljaa. Nyökkään ja avaan puhelimeni etsiäkseni jotain järjestöä. Löydän yhden ihan hyvän näköisen osastolta ja näppäilen sen numeron soitto kenttään. "Sari osastolta päivää", puhelimeen vastataan. "Joonas Porko tässä soittelee sellaista asiaa, että ystävämme Joel Hokka 25-vuotias on aika itsetuhoinen ja masentuneen oloinen ja tähän tahtoisimme apua. Me mietimme yhdessä ystäväni kanssa, että jos te pystyisitte jotenkin auttamaan meitä?" selitän. "Joo, jos me tulisimme tapaamaan sinua ja ystävääsi Joelia jonnekin ja sitten pohtisimme voisiko psykiatrinen osasto auttaa häntä tai vaikka ihan sairaala hoito", nainen vastaa.

 Myönnyn tähän ja lopetan puhelun hyvästeltyäni. "Mennään ylihuomenna tapaamaan tätä Saria ja katsotaan sitten mitä teemme", totean Aleksille. Joel varmaan joutuu mennä sinne Nikon kanssa, mutta ehkä se ei haittaa. Tietty tuo pitkä tukka on minulle tärkeä, mutta en ole varma vielä tunteistani ollenkaan. Ne ovat vain kaverillisia tai sitten jo jotain syvempää. Ei sillä niin väliä edes ole.

////////////////////Vähä rankempaa lukua, mutta siis en todellakaan tiedä osastoista mitään sen enempää kuin googlasin ja nää jutut voi mennä ihan perseelleen!

Ti si draga;3     <3