Tuleeko tästä mitään (Jorko)

16. Joonas rinnallani

Joelin nk:

Astelen Joonas rinnallani ulos rakennuksesta, jossa fysioterapia sijaitsee viimeistä kertaa. Pyörätuolinkin jätimme sinne, koska se kulkeutuu sitä kautta sairaalan varastoon. Minut saatiin siis vihdoin kuntoon ja jalkani toimivat kunnolla. "Mennäänkö tän kunniaks jätkien kanssa syömää, se Alekin vois varmaa tulla ku kumminki on niitte kaa treeniksellä?" Joonas kysyy, kun avaa auton oven minulle.

 "Joo mikäs siinä, kyllä ruoka varmaa maistuisi ja kai se Ale voi tulla kanssa", vastaan vain ja istun pelkääjän paikalle. Joonas sulkee oven ja ottaa taskustaan puhelimensa ilmeisesti soittaakseen jätkille. Hetken Joonas puhuu puhelimessa kunnes kiertää kuskin puolelle ja toteaa: "joo mennään Malmin Pancho villaan niin kaikki tulee sinne, jopa Ale." Laitan oman turvavyöni kiinni ja yhdistän sitten puhelimeni auton radioon. Laitan klassista Linkin parkia soimaan ja laulan hiljaa Joonaksen kanssa biisien sanoja.

 Ravintolan parkkipaikalle päästyämme irrotan puhelimeni radiosta ja suljen sen sitten. Tungen puhelimen taskuuni ja nousen Joonaksen kanssa autosta suunnataksemme sisälle ravintolaan, jossa jätkät jo odottavat. Emmehän me siis ole oikeastaan nähneet tässä "lomani" aikana, koska heillä on jyllännyt tauteja ja ollut muutenkin kiirettä biisien kanssa. Hehän siis ovat bändiä yhä pyörittäneet, vaikka minä olen ollut hetken poissa kuvioista. 

Ensimmäisenä ovista sisälle astuessani Niko kiinnittää huomionsa minuun ja harppoo eteeni vain, että voi kietoa minut lämpimään halaukseen. Kiedon myös omat käteni hänen ympärilleen ja rutistan yhtä lujasti takaisin. "Kröhöm!" kuuluu selkämme takaa, joten käännymme  oitis äänen päästänyttä kohti.

 Edessämme seisoo varmaan 150cm pitkä nainen, joka on pukeutunut tarjoilijan asuun ja ilmeisesti tahtoo ohjata meidät pöytään. "Meitä on kuus", Tommi sanoo hänelle. Nainen osoittaa mielle erään loosin läheltä ravintolan takaseinää ja lähtee sitten harppomaan jonnekin korot kopisten.

 Menemme yhtenä läjänä pöydän luo sopimaan kuka istuu missäkin. Lopulta päädymme siihen, että minä istun ikkunapaikalle, Joonas viereeni, Tommi Joonaksen viereen. Minua vastapäätä tulee Niko, hänen viereensä Aleksi ja Aleksin viereen Olli. Päädymme kaikki tilaamaan saman laiset hampurilaiset ja Colat. Nainen lähtee muistilistansa kanssa ja pian tuokin juomamme. "No Joel miten nyt on mennyt?" Tommi kysyy ja kurottaudun Joonaksen ohi katsomaan häntä. "No kai ihan hyvi, kiva päästä takaisin treenikselle, kun jalatkin vihdoin toimii" vastaan hiljaisella äänellä. 

Kaikki vain nyökkäävät ja keskustelevat sitten keskenään. "Siis Time bomb oli ihan hitti, joten odotamme saman kaltaista duunia sulta Ale", Niko sanoo Aleksille säteilevästi hymyillen. "Joo eiköhän me jotain saada aikaseksi ja toivottavasti biisit menee ees Eurooppaan pyörimään", Aleksi vastaa suloisesti hymyillen. "Meillähän on ens kuussa se Saksan kiertue, joten kaikkien täytyy panostaa siihen ja vanhat biisit parannella sun avulla Ale", Joonas selittää tosissaan. Tietysti meidän täytyy tehdä parhaamme ja Alekin avulla pystymme tekemään paljon enemmän.

 Tämä sama nainen tuo ruokamme niitä käsivarsillaan tasapainotelle ja Tommin avulla saa ne pöytään kunniallisesti. "Kiitos", sanomme yhtenä kuorona ja alamme syödä. "Pitäskö meiän mennä tyyliin baarii tai jotain illalla?" Niko kysyy meiltä kaikilta. "Joo kai me voitas, jos mä saan vaa käydä vaihtaa vaatteet kotona ja sillee, jos mennään sitten yöks tyylii meille ku se baari on siinä lähellä kumminki?" ehdotan yhä hiljaa puhuen.

 Kaikki nyökkäävät ja Aleksiin vilkaistessani hän hymyilee minulle ystävällisesti. Väläytän pienen hymyn takaisin ja keskityn syömiseen. Lopulta syön puolet hampurilaisesta, mutta ranskalaisiin en, koska en jaksa. Luovutan ruokani jämät Tommille ja katson puhelinta odottaessani muiden valmistumista. Lopulta syötyämme kaikki maksavat omat ruokansa, paitsi Joonas maksaa jälleen minun.

 "Nähdään vaikka meillä tunnin päästä ja lähdetään sitten baarille", sanon ja lähden sitten pikaisesti autolle Joonaksen jäädessä vielä muiden luo. Ahdistaa liikaa niin tutut ihmiset kuin jätkät ja Ale, koska tänään vain tuntuu pahalta syödä muiden seurassa. Eiväthän se sitä tietenkään tiedä, että asiani ovat lähteneet menemään huonommin. Mutta  ehkä asiat vielä paranevat tästä, eikä minun tarvitse turvautua jälleen viiltelyyn.

///////////////////

Hei, sellainen luku sitten. Mua sattuu ihan hitosti vasempaan nilkkaan, koska pelattiin tänää sellasii 50v miehii vastaan jalkapalloo ja nilkka pyörähti. Toivottavasti just sulla on hyvä päivä! 

Val<3